On sentään mestaruus ja joka vuosi mahdutaan osallistumaan. Näin ei ole monien muiden lajien kanssa. Joissakin tie nousee pystyyn jo karsinnassa.

Eli puhdasta menestyksen perässä juoksemista ;)
Toisin kuin lajeissa, joissa on maailmanlaajuinen kulttuuri ja pärjääminen edellyttää muutakin kuin sitä, että lajin tosissaan ottavia maita on kourallinen ja ainoa kultamitali on kisoista, joista puuttuivat parhaat pelaajat...

Pesäpallo olisi tässäkin parempi valinta, varmasti MM-kisoissa Suomi saisi aina mitalin.

Samalla logiikalla pesäpallo on vielä parempi koska jääkendoa huidotaan tosissaan juuri ja juuri viidessä maassa, joiden joukkoon Suomi kuuluu. Pesäpalloa pelataan kahdessa maassa, joten siinä Suomi on kahden parhaan joukossa maailmassa!
Ihmisten pitämisissä ei ole mitään samaa logiikkaa. Urheilulajien seuraaminen ei ole sellaista toimintaa, että sitä voisi kuvata loogiseksi. Sitäpaitsi, ei tuota oltu kirjoitettu aivan kauhean vakavasti muutenkaan.

No onneksi sitten muut kirjoittelevat täysin vakavissaan...
Toisekseen kysymyshän ei ollut pitämisestä vaan paremmuudesta, jonka havainnointiin voi käyttää logiikkaa.

Onko jalkapallon seuraamisessa ideologia ja jos on niin mikä? (muu kuin oman seuran kannattaminen)


Näihin ns. suuren maailman parempiosaisten Flusseriaanis-Roetzeliaanisiin joukkuelajeihin voi kai myös lukea soudun ja hevospoolon. (---> tuotemerkki Polo, poloshirt[=pikeepaita], polo-collar, polocoat, pukka chukka, boater ja [soutu]bleiseri).

Brasiliassa jalkapallo on taustaltaan vahvasti keski/ylä-luokkainen laji ja sen vuoksi sellaiset seurat kuin Flamengo ja
Club de regatas de Vasco da Gama ovat alunperin  soutuseuroja.

Alkuperäisestä "kiistasta" vielä sen verran, että joukkuelajien suosio ja tietysti myös lajin kuin lajin seuraaminen perustuu siihen, että yhdessä koetut asiat ja tunteet ovat suurempia.

Tämä lienee ihmisen luonteesta kiinni. Oma havaintoni kun on tasan päinvastainen. Porukassa tunne laimenee voimakkaasti.

Ne luovat siteitä ihmisten välille ja niihin voidaan yhdessä palata muistellen vuosienkin päästä. Tähän yhteiseen kokemiseen iso osa ihmisten kaikista toiminnoista tähtää.

Mahdollista - tosin, tässä parin-kolmen hengen ryhmät ovat se optimikoko. Tuntee kokevansa jotain uniikkia. Isommassa poppoossa ainutkertaisuuden ja syvyyden tunne tuntuu katoavan ja pinnallistuu.

Mahdollista - tosin, tässä parin-kolmen hengen ryhmät ovat se optimikoko. Tuntee kokevansa jotain uniikkia. Isommassa poppoossa ainutkertaisuuden ja syvyyden tunne tuntuu katoavan ja pinnallistuu.

Minusta yritys olla uniikki lumihiutale ja tämän yrityksen jatkuva korostaminen joka yhteydessä ovat tämän vuosituhannen suurin ja typerin massailmiö.

Mahdollista - tosin, tässä parin-kolmen hengen ryhmät ovat se optimikoko. Tuntee kokevansa jotain uniikkia. Isommassa poppoossa ainutkertaisuuden ja syvyyden tunne tuntuu katoavan ja pinnallistuu.

Minusta yritys olla uniikki lumihiutale ja tämän yrityksen jatkuva korostaminen joka yhteydessä ovat tämän vuosituhannen suurin ja typerin massailmiö.

Niin no, yritys ehkä. Mutta jos isoissa porukoissa ei koe juurikaan mitään, ei kyse liene yrityksestä. Mielestäni taas tiimin, isänmaan, ryhmän ja muiden joukkoentiteettien ylistäminen on sitä pahinta sielunsyöntiä mitä ihmiselle voi tehdä.

Niin no, yritys ehkä. Mutta jos isoissa porukoissa ei koe juurikaan mitään, ei kyse liene yrityksestä. Mielestäni taas tiimin, isänmaan, ryhmän ja muiden joukkoentiteettien ylistäminen on sitä pahinta sielunsyöntiä mitä ihmiselle voi tehdä.

Toisaalta asiohin (paitsi jalkapalloon) liian vakavasti suhtautuminen  on myös aikamoista sielunsyöntiä.

Niin no, yritys ehkä. Mutta jos isoissa porukoissa ei koe juurikaan mitään, ei kyse liene yrityksestä. Mielestäni taas tiimin, isänmaan, ryhmän ja muiden joukkoentiteettien ylistäminen on sitä pahinta sielunsyöntiä mitä ihmiselle voi tehdä.

Sellaisilla ihmisillä, joilla on tarve tuntea olevansa parempia, sielukkaampia, vähemmän juntteja tai muuta sellaista ja vieläpä selkeästi pakottava tarve kertoa tästä oman polkunsa paremmuudesta ja muiden tykkäämien asioiden huonoudesta, ei ole sielua vaan ainoastaan ontto kolo, johon haetaan täytettä esiintymällä muita parempana.

Niin no, yritys ehkä. Mutta jos isoissa porukoissa ei koe juurikaan mitään, ei kyse liene yrityksestä. Mielestäni taas tiimin, isänmaan, ryhmän ja muiden joukkoentiteettien ylistäminen on sitä pahinta sielunsyöntiä mitä ihmiselle voi tehdä.

Sellaisilla ihmisillä, joilla on tarve tuntea olevansa parempia, sielukkaampia, vähemmän juntteja tai muuta sellaista ja vieläpä selkeästi pakottava tarve kertoa tästä oman polkunsa paremmuudesta ja muiden tykkäämien asioiden huonoudesta, ei ole sielua vaan ainoastaan ontto kolo, johon haetaan täytettä esiintymällä muita parempana.

No, selvä sitten niin.

Dandyismihän nyt, oikeastaan, on tuota. Ja, lopulta, esimerkiksi tämän foorumin linjakin edustaa tuota.

Dandyismihän nyt, oikeastaan, on tuota. Ja, lopulta, esimerkiksi tämän foorumin linjakin edustaa tuota.

Haluan tässä yhteydessä lopuksi lainata tämän foorumin kiistatta suurinta ajattelijaa:

Herrasmies on herrasmies ja muiden tehtävä on huomata se. Herrasmiehen tehtävä ei ole kertoa muille olevansa herrasmies, saati muistuttaa muiden olevan sivistymätöntä rahvasta.

Totuuksia (heh heh):

1. Mikäli jääkiekko olisi levinneisyydeltään samaa luokkaa jalkapallon kanssa, taistelisimme tosissamme  MM-kisapaikoista tai sitten jalkapallo on vain yksinkertaisesti niin paljon jääkiekkoa vaativampi laji, että Suomen harrastajamääristä ei maailmanluokkaan yltäviä lahjakkuuksia riitä edes tekemällä.

2. Jos ei "pärjää" jalkapallossa, voi aina luoda uraa vielä jääkiekon parissa.

3. Tappelut eivät kuulu jääkiekkoon, vaikka jostakin syystä suuri osa katsojista sitä hurmioituneena aina odottaakin.

4. "Kovaa pelaaminen" ei ole sama asia kuin "hanskat jäähän ja vastustajaa turpaan".

Ja kauniiksi lopuksi meille kaikille hieman ajateltavaa (Edmund Burke) : "Kuningas voi ylentää miehen aatelissäätyyn, mutta herrasmiestä hän ei pysty miehestä tekemään ".

Totuuksia (heh heh):

2. Jos ei "pärjää" jalkapallossa, voi aina luoda uraa vielä jääkiekon parissa.

Tähän räikeään virheeseen on tartuttava.

"Jos ei pärjää lajissa X, voi aina luoda uraa *salibandyn* parissa."

Ja ilmeisen surkeaa on siis se, että ei pärjää siinäkään? Ainakin se on looginen jatkumo tuolle "päättely"ketjulle.

Jos sattuu arvostamaan vain urheilua.  Ihmisillä on onneksi muitakin avuja kuin liikunnalliset.

Aivan totta.

Jos sattuu arvostamaan vain urheilua.  Ihmisillä on onneksi muitakin avuja kuin liikunnalliset.

Sartoriaalisia olympialaisia odotellessa.