Onko tosiaan niin, että jos haluaa kotiinsa tyylikkään sisustuksen, mutta budjetti ei taivu 10k kustantaviin munatuoleihin. Niin sitten on aivan pakko tyytyä Ikean kolmijalkaisiin jakkaroihin? Onko piraattien osto automaattisesti elvistelyä? Mitä jos ei välitä kuka sen munan on suunnitellut. Vaan siitä että se näyttää omaan silmään hyvältä. Eikä ole varaa maksaa järjettömän kokoista design- ja merkkilisää.
Nyt katsantokantasi/asenteesi on hieman väärä tässä kohtaa.. Minä voin vannoa vaikka käsi raamatun päällä, että tälläkin hetkellä ihan meillä Suomessakin liikkuu aitoa ja todella nautittavaa designia ihan oikeasti suorastaan puoli-ilmaiseksi. Sitä paitsi, ei ole ollenkaan poikkeuksellista, että ns. välivaiheita voi olla useitakin matkalla lopulliseen tavoitteeseen.. Eli tuo kirjoittamasi teksti kiteyttää yhden nykypäivän suurimmista vitsauksista, eli: minulle kaikki nyt ja heti! Kyllä ihmisen pitäisi viimeistään siinä parinkymmenen ikävuoden korvilla ruveta tajuamaan, että sitä kuuluisaa "oikotietä onneen" ei vain ole, eikä niitä "ilmaisia aterioita" ole olemassakaan kuin todella harvoille ja valituille. Se mitä ajan tällä pienellä filosofoinnilla takaa tässä asiayhteydessä on se, että nyt pitää ymmärtää että tuollaiset Jacobsen:n munatuolit, Eames:it ja Barcelona- tuolit ovat se "jäävuoren" huippu tässä kohtaa.. Voin vakuuttaa, että loppujen lopuksi hyvin harvassa design orientoituneessa taloudessakaan paukut riittävät ostamaan ko. superklassikoita ihan tuosta vaan.. Ei se itse päämäärä vaan se matka! Eli mahtaisiko se tuntua läheskään samalta, jos esim. minä ottaisin itselleni lainaa pankista niin paljon kuin ikinä saisin ja sitten kävelisin johonkin Vepsäläiselle tai Aeroon "vähän ostoksille"..? Pokkana väitän, että enemmän minulle tuottaa nautintoa esineet jotka minulla ovat, on hankittu pieremällä hikeä, verta ja kyyneleitä ja vieläpä siten, että niitä on metsästetty vuosikausia. Näin jokaisella esineellä on jonkinlainen tarinakin ja niistä tulee samalla kertaa sellaisia, että ne eivät täältä lähde kuin joko isolla pamauksella, tai kun perikuntani kantaa ne aikanaan täältä ulos.
Eli kaikkea ei saa, eikä pidäkään saada kerralla. Voin kertoa, että ennen kuin esim. minulla alkaa olla itselleni ns. "täydellinen koti" valmis, menee siihen vielä vähintäänkin, siis vähintään ainakin viisi vuotta! Voi jopa olla, että täysin valmista ei tule koskaan. Mutta häiritseekö tuo ajatus minua? Ei todellakaan, vaan päinvastoin... Eli nyt minulla on yksi porkkana ja syy lisää raataa niska limassa vuosikymmeniä ja talsia aamuisessa räntäsateessa töihin. Minulle tämä ainokainen, kallisarvoinen elämäni on vähän muutakin kuin pelkkä auton koliseva koiranluu, tai päämäärätön marssi vailla nautintoja kohti kuolemaa.
Eli, olisiko täysin mahdoton ajatus, että matkalla kohti sitä haaveiden munatuolia, Eames:ia ja vastaavia superklassikoita olisi pari välivaihetta? Esim. aluksi kukkaron salliessa vaikkapa pari Aallon 406:sta tai 401:sta lepotuoleiksi ja sohvapöydäksi vaikkapa 80- lukulainen viuhkajalka? Pöydän päälle ryhmä Sarpanevan isoja Festivoita tunnelmaa tuomaan ja seinälle ennen sitä isoa Sam Vannin öljyvärityötä vaikkapa Sarpanevan Karhula-Iittala lasitehtaiden upea taidejuliste joko mustiin tai alumiinisiin Ikean kehyksiin? Rahaa on palanut tuossa vaiheessa reilusti alle tonni, kunhan pikkuisen viitsii nähdä vaivaa ja hieman perehtyä aiheeseen. Alkaa muuten kummasti se kurjinkin kerrostalokoppi näyttää sielukkaalta ja aidosti nautittavalta kodilta! Näitä kannattaa miettiä esim. seuraavan kerran kun on menossa tunkemaan sitä "touhutonnia" esim. uuteen telkkariin, "kun onhan se jo peräti pari vuotta vanha, eikä se ole edes HD- valmis" jne, jne...
Tuossa vain yksi esimerkki.. Sitten jos esim. Aalto ei puhuttele, niin voihan väliaikaiseksi lepotuoliksi etsiä vaikkapa täälläkin mainitun Olli Borgin Rondo:n.. Pirun tyylikäs, laadukas ja jopa yhtä mukavakin istua kuin se Eames, mutta vain murto-osalla Eames:n hinnasta. Sitten jos se Eames siintää yhä silmissä, niin kartuttaa pelimerkkejä pikkuhiljaa ja nautiskelee Rondosta siihen saakka, kunnes siihen omaan "ultimatumiin" on varaa ja sellainen kävelee jostain sopivasti vastaan.. Rondo tai jopa kaksikin lepotuoleiksi, apupöydäksi esim. Borgin samaiseen Rondo-sarjaan kuuluva kahvi/apupöytä, tai esim. Ilmari Tapiovaaran pieni Kiki- pöytä, seinälle vaikkapa Gallen-Kallelan Bil Aktie Bol- juliste ja kirjahyllyn päälle esim. Oiva Toikan kultamuna ja ikkunalaudalle muutama Sarpanevan Arkipelago- kynttilänjalka ja AVOT!! On muuten pikkuisen sielukas olohuoneen "perusrunko" valmis, (vaikka sinne pieneen kerrostaloyksiöön/kaksioon) joka muuten taatusti kelpaa ihan kenelle tahansa modernismista pitävälle ihmiselle... Ei paha, ei todellakaan paha... Ja jälleen rahaa on palanut parhaimmillaan alle tonnin verran!!! Kannattaa miettiä hetkisen verran, ennen kuin lähtee taas sille perinteiselle Maskun ostosretkelle sen emännän johdolla/pakottamana.
