Kyllä minä tämä ymmärsin. Sinun mielestäsi kaikki "romanttinen" on karsittu pois ja funktionalismissa pyritään tekemään toimivia esineitä, jotka sattuvat olemaan kauniita.
Eikä ainoastaan minun mielestäni, vaan niinhän ne onkin karsittu/pyritty karsimaan pois. Näkeehän sen jo pelkistä kuvistakin. Ja kyllä, toimivuus/käytännöllisyys on yksi funktionalismin ihanteista/tavotteista.
Minä väitän, että funktionalismi on oikeasti syntynyt siitä, että joku on ajatellut, että kaiken mässäilyn jälkeen voisi kokeilla sitä, että tehdään asioista mahdollisimman yksinkertaisestetun kauniita esineitä. Tätä on tutkittu ja löydetty muotokieli, joka askeettisuudestaan huolimatta on kaunis. Tätä muotokieltä on lähdetty monistamaan. Sitten on kirjoitettu dogmi, jonka mukaan on lähdetty funktionaalisesta tarpeesta. Tosiasiassa kuitenkin funktionalismi on yhden tietyn teeman ja muotokielen tutkimusta, eikä aidosti funktionaalista.
Ei ja kyllä.. Eli funktionalismi on syntynyt aidon tarpeen tyydyttämiseen eli toisin sanoen tietyn funktion täyttämiseen mahdollisimman hyvin, ilman mitään ylimääräistä. Eli tuohon yllä olevaan viittaukseen vastaus EI siksi, koska aito tarve on ollut olemassa, eikä luomisen peruste ole ollut kauneus itsessään. KYLLÄ taas siksi, että todellakin vähemmän onkin itse asiassa paljon enemmän! Vaikka karsastankin aiheen opiskelemista ja siitä keskustelemista pelkästään vedoten esim. kirjoihin, niin tässä vaiheessa tuo viittaus kirjallisuuteen on vain yksinkertaisesti pakko ottaa esille näemmä jo pelkän uskottavuudenkin kannalta. Eli tuo väitteesi siitä, miksi funktionalismi/modernismi on alunperin keksitty, on pelkkää omaa spekulaatiotasi, ei siis faktaa. Voit tarkastaa asian niin historiankirjoista kuin myös aiheeseen liittyvistä asiateoksista ja huomaat spekulaatiosi olevan virheellinen. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Kai sitä nyt jokainen on joskus väärässä. Totta kai, funktionalismin/modernismin syntyyn on paljon muitakin syitä kuin tuo äsken mainitsemani.. Syitä on ollut muun muassa tyylisuuntien kyseenalaistaminen/kapinointi niitä vastaan, teollistuminen, koneiden hyödyntäminen valmistuksessa, valmistus/tuotantokustannuksien karsiminen, (kuitenkaan liikaa laadusta tinkimättä) kuljetuskustannuksien minimoiminen, sarjatuotanto, käytännöllisyys ym, ym.
Se, onko tämä koristeellisuus erilaista kuin jonkun rokokootuolin koristeellisuus, näyttää dogmin ulkopuolelta vähän irrelevantilta ja teennäiseltä vastakkainasettelulta.
Tätä ei varmasti mikään kirja tue, mutta siltä se vahvasti tuntuu. Muuten moni kaunis kaari olisi korvattu yksinkertaisemmalla ratkaisulla
Aivan! (Edelleen välttelen mahdollisimman pitkälle käyttämästä pelkkää kirjallisuutta keppihevosena, mutta nyt on tosiaan jo "pakko".) Eli, todellakaan mikään kirja ei useimpia muitakaan esittämiäsi väitteitä tue, kun taas minun väittämiäni tukee. Jos et usko, niin ei muuta kuin kirjastoon hopi, hopi.. Fakta ja mutu- tieto erikseen.
Eliitti on muuttunut, mutta eliitille noitakin tehdään. Se on ehkä alunperin ollut sellainen "intelligentsialle" suunnattu juttu, sitten ilmiön saatua jalansijaa hintalappu näyttäisi väittävän, että varakkaille tehty juttu.
Aivan oikein! Nyt olet asian ytimessä.. Moderni ja funktionalistinen design on
kaikille suunnattu,
myös "eliitille".
Juu, totta kai on tosi fiksua ostaa huippulaatua mieluummin kuin roskaa, jos siihen on varaa. Jos kuvittelet, että tämä tekee aidosta designista demokraattista, olet pelottavan kaukana tämän yhteiskunnan todellisuudesta.
Et kai vakavissasi kuvittele, että kaikilla on millään varaa edes niihin 50 euron Maskun tuoleihin? Saati, että olisi ikinä varaa 200 euron tuoliin? Tai 500 euron seiskatuoliin? Tai vaikka kuuteen niitä ruokapöydän ympärille?
Ok, jos ei ole varaa 50€:n maskun tuoliin, niin entäpä esim. 35€:n Aallon Jakkaraan..? Tätä hintapolitiikkaa voi kukin tykönään toki romantisoida ja märehtiä loputtomiin, mutta kannattaisi katsoa asiaa edelleenkin hieman laajemmin. Nyt pikkuhiljaa luulisi jo aikuisten ihmisien nähneen mitä on oikea elämä ja reaalimaailma.. Eli oliko niitä ilmaisia aterioita olemassa, vaiko EI? No eihän niitä todellakaan ole, ei siis tässäkään asiassa. Joten jos se ainoa ostokanava on esim. Vepsäläinen tai Artek, kun ei viitsitä/tiedetä muualta etsiä, niin olet oikeassa, se ei ole silloin jokaisen juttu. Toinen seikka joka taisi nyt taas kerran unohtua... Eli, kaikkea ei saa kerralla, eikä pidäkään saada. Eli kuka tässä on käskenyt tai edes neuvonut menemään esim. Vepsäläiselle ja ostaa sieltä kuutta tuliterää Seiskaa..? En minä ainakaan. Luuletkos, että esim. minä olisin ostanut kaiken itselleni viikossa tai parissa? Voin kertoa että kyseessä on vuosien projekti, joka ei välttämättä tule olemaan koskaan täysin valmis. Tämänhetkinen rahatilanteeni on sellainen, että en saisi esim. Vepsäläiseltä kannettua ulos ensimmäistäkään Kukkapuron Karuselli- tuolia. Tästäkään huolimatta se seikka EI vähennä pienimmässäkään määrin ko. esineen tai yleisesti designin demokraattisuutta eikä modernismin täydellisen demokraattista filosofiaa.
Tämä ei toisaalta johdu itse designista tai funktionaalisuudesta mitenkään vaan kysynnästä ja tarjonnasta. Antiikkituoli - vaikka sitten sitä rokokoota - pitää arvonsa ihan vastaavasti, jos sillä on ollut arvoa ostettaessa.
Tiedän kyllä hyvinkin tarkkaan syyt, mistä minkäkin design esineen, tai vaikkapa antiikkiesineen hinta muodostuu.. Mutta pointti onkin se, että olivatpa syyt mitkä tahansa, niin eikö se asetelma/mahdollisuus kannattaisi hyödyntää?
