Sisustustyylit

[Tumppi$]

Tässä ketjussa menee sekaisin funktionalismi (tyylisuunta) ja funktionaalisuus (käytännöllisyys).

Tuota, funktionalismi kyllä pyrkii funktionaalisuuteen ja se on yksi funktionalismin ihanteista.

[kapten GT]

^^ Jep. Ja se, mikä on esineen alkuperäinen käyttötarkoitus, se mihin tilaan ja mitä varten se on suunniteltu.

[Pchan]

Onko mun tasapaino jotenkin ylihyvä kun en koe tuota kolmejalkaista aallon jakkaraa mitenkään erityisen kiikkeränä? Tosin ikääkin mulla on vasta 31 vuotta.

No, samaa minäkin olen ihmetellyt..

Fysiikan alkeet haltuun. Tukipisteiden muodostama taso ja painopisteen sijainti ovat oleellinen osa tukevuudessa. Mitä lähemmäs tukitason reunoja painopiste asettuu, sitä pienempi sivuttainen voima tarvitaan jakkaran kaatamiseen. Laskin käteen: kolmijalkaisen jakkaran tukitaso on vain 33% nelijalkaisen tukitasosta. Eli ei se kolmijalkaisen kiikkeryys ole mikään makuasia, vaan fakta. Se on sitten jokaisen itse arvioitava, että mitä tuo fakta oman elämän kannalta merkitsee.

Edelleen kuulutan myös sitä tosiseikkaa, että ollakseen niin "kiikkerä", on ko. jakkara melkoinen menestystarina ja ehkäpä suurin ja merkittävin yksittäinen modernismia ja funktionalismia kuvaava ikoni jota tullaan valmistamaan tasan niin kauan kuin ihmiskunta tätä palloa asuttaa.

Miksi se nelijalkainen versio sitten on edelleen valikoimissa, vaikka nelijalkainen on esteettisesti heikompi ja hinnaltaan kalliimpi? Voisiko tuohon olla joku syy? Jos syy liittyy siihen ainoaan eroon, eli neljänteen jalkaan, niin mikäköhän se syy voisi olla? Ehkä 4 on onnennumero euroopassa? Ehkä nelijalkaista ostavat varakkaat pyhään neliyhteyteen uskovat? Vai voisiko syy mitenkään liittyä jakkaran tukevuuteen, eli  käyttökelpoisuuteen vaikkapa lampun vaihdossa?

Toki kolmijalkaisellakin on etuja:
- esteettisempi
- yksinkertaisempi ja halvempi valmistaa
- kolme jalkaa tekee jakkarasta tukevan epätasaisellakin pinnalla, esim. yksi jalka maton päällä. Tällöin täysi kahvikuppi ei läiky niin helposti apupöytänä käytettäessä rippujuhlissa.
- samaan pinoon mahtuu enemmän jakkaroita

Funktionaalisesta näkökulmasta kolmijalkaisuuden historiallinen merkitys ei kuitenkaan ole arvo, koska status ei vaikuta jakkaran käyttöön.

[Tumppi$]

Onko mun tasapaino jotenkin ylihyvä kun en koe tuota kolmejalkaista aallon jakkaraa mitenkään erityisen kiikkeränä? Tosin ikääkin mulla on vasta 31 vuotta.

No, samaa minäkin olen ihmetellyt..

Fysiikan alkeet haltuun. Tukipisteiden muodostama taso ja painopisteen sijainti ovat oleellinen osa tukevuudessa. Mitä lähemmäs tukitason reunoja painopiste asettuu, sitä pienempi sivuttainen voima tarvitaan jakkaran kaatamiseen. Laskin käteen: kolmijalkaisen jakkaran tukitaso on vain 33% nelijalkaisen tukitasosta. Eli ei se kolmijalkaisen kiikkeryys ole mikään makuasia, vaan fakta. Se on sitten jokaisen itse arvioitava, että mitä tuo fakta oman elämän kannalta merkitsee.

Edelleen kuulutan myös sitä tosiseikkaa, että ollakseen niin "kiikkerä", on ko. jakkara melkoinen menestystarina ja ehkäpä suurin ja merkittävin yksittäinen modernismia ja funktionalismia kuvaava ikoni jota tullaan valmistamaan tasan niin kauan kuin ihmiskunta tätä palloa asuttaa.

Miksi se nelijalkainen versio sitten on edelleen valikoimissa, vaikka nelijalkainen on esteettisesti heikompi ja hinnaltaan kalliimpi? Voisiko tuohon olla joku syy? Jos syy liittyy siihen ainoaan eroon, eli neljänteen jalkaan, niin mikäköhän se syy voisi olla? Ehkä 4 on onnennumero euroopassa? Ehkä nelijalkaista ostavat varakkaat pyhään neliyhteyteen uskovat? Vai voisiko syy mitenkään liittyä jakkaran tukevuuteen, eli  käyttökelpoisuuteen vaikkapa lampun vaihdossa?

Toki kolmijalkaisellakin on etuja:
- esteettisempi
- yksinkertaisempi ja halvempi valmistaa
- kolme jalkaa tekee jakkarasta tukevan epätasaisellakin pinnalla, esim. yksi jalka maton päällä. Tällöin täysi kahvikuppi ei läiky niin helposti apupöytänä käytettäessä rippujuhlissa.
- samaan pinoon mahtuu enemmän jakkaroita

Funktionaalisesta näkökulmasta kolmijalkaisuuden historiallinen merkitys ei kuitenkaan ole arvo, koska status ei vaikuta jakkaran käyttöön.

No perhana, nythän tämä keskustelu/väittely on jo järkevällä pohjalla..
Ja kyllä, olet toki ilman muuta oikeassa siinä että nelijalkainen on useimmissa tilanteissa kolmijalkaista tukevampi. Tätä en herranjumala sentään kiistä missään nimessä. Mutta kolmijalkaisen pointti on siinä, että se on riittävän tukeva= välttämättömin ja absoluuttisin minimi, siihen tarkoitukseen mihin se on alunperin luotu. Ja tämä on yksi niistä lukuisista seikoista, joka tekee siitä niin nerokkaan ja funktionaalisen (ja myöskin funktionalistisen) kuin se on. Eli sen perimmäinen käyttötarkoitus/funktio on saavutettu niin että yhtälöön ei voi mitään lisätä eikä ottaa siitä mitään pois= optimi.

Nelijalkainen on siis lamppua vaihdettaessa tukevampi, mutta tämän kustannuksella jotain on myöskin menetetty verrattuna kolmijalkaiseen. Eli kuten tuossa ylempänä nimim. Kapteeni GT huomauttikin, esim. juuri pinottavuus kärsii hieman tuon neljännen jalan myötä.

Ja tuokin on muuten ihan totta, että jos nyt unohdetaan ko. esineen keräilyarvo ja historialliset arvot, eli ajatellaan asiaa pelkästään kylmän funktionaalisesti, on asia tosiaankin niin että myyntiluvut ja hinnat eivät vaikuta yksittäisen jakkaran käyttöön millään tavalla. Mutta ymmärtänet varmaan, että pointti jota olen ajanut tässä kohtaa takaa on se, että onhan tuon jakkaran menestystarinalle oltava jokin syy. Nykyisin toki syitä voivat olla vaikka keräily ja useimmiten nykyään näin onkin, mutta aina ei ole ollut. Eli onhan ko. jakkaran täytynyt luoda kannuksensa jo sen alkuräjähdyksestä saakka.

EDIT: Tuohon lampun vaihtoon piti myös sanomani, että toki ymmärrän pointin (ja tässä kohtaa probleeman) ja tuo on nykypäivänä useimmille ihan oikea ja perusteltu tarve. Mutta esim. itselleni ei, sillä meikäläisellä ei ole sellaisia valaisimia tällä hetkellä ensimmäistäkään joihin en ylety ilman jakkaraa.. Eli minulla kattovalaisimet ovat matalalla riippuvia joihin yletän vaihtamaan hehkulampun ilman korokkeita. Pöytä- ja seinävalaisimista nyt puhumattakaan. Toki se että esim. minä en koe saavani tällä hetkellä merkittävästi lisäarvoa nelijalkaisesta jakkarasta, ei vähennä ko. esineen nerokkuutta ja käytännöllisyyttä millään tavalla. Tietysti, onhan niinkin että jos minun pitäisi irroittaa kattovalaisimet katosta, olisi nelijalkaiselle jakkaralle enemmän käyttöä...

[sproily]

Muutamissa Aallon sekä ainakin Corbusierin designeissa on ongelmana se, että ne on mitoitettu eri kokoiselle ihmiselle. Siis pienemmille. Ainakin Alvar oli pieni mies ja mielestäni se näkyy hänen designeissaan.

Corbusierin ja Perriandin longuessa en pysty istumaan kun käsille ei ole paikkaa. Harmillista, sillä se on erittäin kaunis huonekalu.

Hyvin perusteltu.. Sopiiko kysyä, mitä ko. suunnittelijoiden esineitä vaivaa tämä ongelma? Ja samalla kysyisin ihan mielenkiinnosta ja tiedoksi itselleni vastaisuuden varalle, että kuinka pitkä olet jos/kun kalusteet ovat sinulle pieniä?
Toki tuon Le corbusier:n LC4:en kohdalla olen tehnyt vähän samanlaisia havaintoja, koska varsin kapealtahan se näyttää. Tosin omakohtaista konkreettista testiä en ole siinä päässyt vielä tekemään.

Itseasiassa nyt täytyy tunnustaa, että en ollut ihan ajatellut asiaa (väsyneenä) loppuun asti. Aallon mainitsin varmaankin siitä syystä, että oli hyvin pieni mies. Jyväskylän yliopiston päätalon miestenhuoneen viimeinen vessa on kokoa tulitikkuaski, ja tuon takia alitajunnasta tulin yleistäneeksi hänen korporaalisen rajoittuneisuutensa myös muihin suunnittelemiinsa juttuihin.

Itse asiassa juurikin Remmissä ei omalle niskalle ja päälle ole tukea. Tätä ongelmaahan ei mm. omistamassani Fysiossa ole, sillä siinä on tuo säädettävä niskatuki. Sekin on nyt lähes ääriasennossa.

Kuitenkin minusta tuntuu, että vaikka nuo monet 20-luvulla suunnitellut jutut ovat ajattomia, on ne silti vähän pieniä nykyihmiselle, tai ainakin minulle. Olivathan ihmiset vähän pienempiä ennen muinoin. Toki jotkin designit, joissa tällaista ongelmaa pituudesta ei synny, toimivat loistavasti. Esim. Aallon 406, 45, 611... jne

Itse olen 185cm ja normaalipainoinen, mutta silti löytyy vähän valittamista jos tuolissa on jonkinlainen niska- tai selkätuki.

Saattaispa kelvatakin jos sais Sulo Vilenin tyyliin halvalla tai jos joku haluaisi vanhastansa eroon...mutta tota väriä en huolisi.

Mielenkiintoinen näkökulma tälle foorumille. Eikö kutakuinkin meidän kaikkien ajatusmaailmaa yhdistä ajatus laadun vaalimisesta. Siis ostetaan vähän kalliimmalla (ja ehkä vähemmän) ja saadaan laatua, joka kestää pitempään kuin oma muisti.

[Jami]

Mutta on täysin naurettavaa pilkun viilaamista, jos ruvetaan kaivelemaan henkilökohtaisia (yleensä vieläpä täysin toisarvoisia ko. esineen alkuperäinen funktio huomioiden) epäkohtia yleisellä tasolla puhutuista esineistä. Eli kai nyt jokainen aikuinen ihminen ymmärtää, että ei funktionalistisinkaan yksittäinen ja yleisenä esimerkkinä käytetty esine voi palvella jok' ikisen ihmisen juuri tämän hetkistä tarvetta 100%:sti.. Eli tästähän on lopulta kyse.

No enkös mää ole tästä jankannut koko ajan? En mää ole missään vaiheessa väittänyt että nämä esittelemäsi tuotteet olisi yleisesti kelvottomia. Ne on pääsääntöisesti epäkelpoja minun tarkoitukseeni ja ne on minun mielestäni rumia.

[Jami]

Jami, usko pois vaan... Ymmärrän paremmin kuin hyvin mitä tarkoitat. On ollut aika jolloin itsekin asuin tällaisessa "kodikkaassa" ympäristössä. Joten voin ihan jo omiin omakohtaisiin+ lukuisien "valaistuksen kokeneiden" tuttujeni kokemuksiin pohjautuen todeta, että tuo "kodikkuus" jos mikä on täysin äidinmaidossa opittuja asenteita ja mielikuvia.

.........

Eli, kun täällä huudettiin meikäläisen ehdottomuudesta, niin kolikolla vain tuppaa tässäkin kohtaa olemaan kääntöpuolensa.. Eli oletko Jami varma, että tuo jota sinä nimität kodikkuudeksi on jokaiselle kodikasta..? Eli älä sinäkään ole sen kodikkuutesi kanssa ehdoton, sillä se ei ole todellakaan kodikkuutta kaikille.

Olenko väittänyt että se on jokaiselle kodikasta? Oli äidin maidossa tai ei niin minä tykkään mistä tykkään. Sinäänsä ihmettlen jos se on sieltä kotoisin, lapsuudessa kun vanhempien sisustus on ollut aika pitkälti tässä ketjussa esiteltyä funkkista, edelleen heillä on aika paljon esim Aaltoa vaikka ovatkin jo vaihtaneet aika paljon pois funkkiksesta. Olen myös kaupungista kotoisin mutta pidän kodikkaana tätä meidän kaaosta maaseudulla.

Se mikä mua nyt eniten tässä ärsyttää on että puhun kokoajan siitä mitä minä haluan ja tarvitsen, ja miltä minusta joku näyttää tai tuntuu. Ja siihen koitetaan väittää olen väärässä. Argh.

[Jami]

Jami, ennemmin tämä:
[spoiler][/spoiler]

Toisaalta, ja sit taas toisaalta ei. Omalla tavalla nättiä, mutta ei mun tyyli kuitenkaan. 60-80 luvun arkkitehtuuri on sellasta jota käytännössä vihaan (sen lisäksi että siellä on käytetty paljon huonoja materiaaleja ja virheellisiä ratkaisuja).

[spoiler]
Tämä kuva ei ole pelkkää sisustusta, vaan myös arkkitehtia mutta sopii mielestäni tähän väliin hyvin. Tykkään tästä, mutta en silti haluaisi omaksi kodiksi tuollaista. Tästä puuttuu se parjattu kodikkuus :) Mutta, omalla tavallaan erittäin nätti.

[/spoiler]

Jotain Älvsbytaloa pikemminkin vierastaisin.

Tästä ollaan oikeilla jäljillä :) Kyllä oikea talo on rakennettu paikalla eikä tuotu siihen. Talopaketit on kyllä rumia kuin mitkä, mutta tämän päivän rakennushinnoilla toisaalta ymmärrän ne. Ei silti oma juttu missään nimessä.

[sproily]

^Wright oli kylläkin Amerikan suurimpia modernistinimiä. Tuokin talo on jostain 30-luvulta.

[Juha]

Tuota, funktionalismi kyllä pyrkii funktionaalisuuteen ja se on yksi funktionalismin ihanteista.

Oleellisin ero näillä on se, että tuote voi olla funktionaalinen edustamatta funktionalismia.

Lisäksi, harvemmin, funktionalismia edustava tuote ei välttämättä ole funktionaalinen. Silloin se on tietysti huono funktionalismin edustaja, mutta näitäkin näkee.

[kapten GT]

Re: 60-luku. Niin on, vaikkapa Tapiolan alueen rivitaloissa alkaa niiden matalien taloja kytkevien osien kattorakenteiden vesitiiveys pettää perusteellisesti. Räystäättömyys ja riittämätön pellin tai huovan nosto pystyyn seinälle iskee takaisin. Sinänsä alueella on monia helmiä (ja myös niitä vähemmän helmiä). Tuon ajan taloissa pohja on monesti hyvin hyödynnetty - makuuhuoneissa ei ole turhia neliöitä, on vaatehuone, kakkosvessaa ja kylppäriä ei ole tehty suhteettoman suuriksi (tiedän, että nykyiset esteettömyyssäännöt edellyttävät tätä, mutta kun moni talo ei ole esteetön kuitenkaan - elementit vain mitoitetaan niin), ikkunat ovat vielä suuret jne.

[Tumppi$]

Joo, ja nyt täytyy muuten nostaa vasen käsi virheen merkiksi ilmaan.. Nimittäin, luin nuo omat postaukseni äsken uudestaan läpi ja siellä on nyt monessa kohtaa tosiaankin niin että sanat funktionaalinen ja funktionalistinen ovat vaihtaneet niin sanotusti paikkaa.. Tämä nyt ei kuitenkaan johdu siitä ettenkö erota noiden sanojen merkitystä toisistaan, vaan nyt on kyseessä painovirhe paholaiset.. Korjailen jahka ennätän.

Mutta sen verran vielä puolustuksena sanon, että epäkäytännöllistä funktionalistista designia en missään nimessä suosittele kenellekään, vaikka suunnittelija olisi kuka tahansa. Mutta toisaalta, epäkäytännöllinen design ei yleensä ole aitoa huippu designia, vaan useimmiten esim. 70- luvulla luotu muotikäsite, jota myöskin monesti designiksi ikävä kyllä virheellisesti kutsutaan.
Funktionalismihan on modernin arkkitehtuurin metodi jossa kaikenlainen koristelu= romanttiset elementit on karsittu ja käytännöllisyys/toiminnallisuus eli funktionaalisuus on yksi sen ihanteista/tavoitteista.

Eli ilman muuta Juha ja kapt GT+ muut ovat tässä kohtaa täysin oikeassa, että funktionalismi ei automaattisesti tarkoita funktionaalista.

EDIT: Painovirhe paholaiset on nyt korjattu.. Toivottavasti löysin kaikki korjattavat kohdat. Eli nyt pitäisi sanat funktionaalisuus ja funktionalistisuus olla oikeilla paikoillaan.

[Jami]

^Wright oli kylläkin Amerikan suurimpia modernistinimiä. Tuokin talo on jostain 30-luvulta.

Ah so, ei ole tyylisuuntauksena tuttu. Kaveri oli ehkä myös aikaansa edellä. Mutta täytyy googletella hieman lisää kuvia talosta (varmaan niitä kyllä nähnytkin silloin tällöin). Erittäin mielenkiintoinen vaikka ei tosiaan se minun ihanteeni.

[sproily]

Wrightilla paljon hienoja töitä. Itse kyllä tykkään enemmän vaikka Gropiuksesta... Mutta onhan näitä nimiä. Wright kyllä se oman alueensa nero.

[Tumppi$]

^Wright oli kylläkin Amerikan suurimpia modernistinimiä. Tuokin talo on jostain 30-luvulta.

Ah so, ei ole tyylisuuntauksena tuttu. Kaveri oli ehkä myös aikaansa edellä. Mutta täytyy googletella hieman lisää kuvia talosta (varmaan niitä kyllä nähnytkin silloin tällöin). Erittäin mielenkiintoinen vaikka ei tosiaan se minun ihanteeni.

Jeps, "hieman" aikaansa edellä.. Eli helposti monien veikkaukset tuonkin talon suunnittelu- ja valmistumisajankohdasta heittävät useilla vuosikymmenillä!! Tuo on muuten yksi AIDON design:in ja modernin arkkitehtuurin luonteenomainen tunnusmerkki. Eli sen ikää on lähes mahdotonta päätellä ulkoisista merkeistä. (siitä siis puuttuvat tyystin vanhentavat eli "romanttiset" elementit) Materiaalit ovat myöskin sellaisia, että niistä ei tarkkaa ikää tai vuosikymmentä voi mitenkään päätellä. Eli esim. nahkaa, puuta, kiveä, terästä ja lasia. AITO moderni design on siis parhaimmillaan ja puhtaimmillaan täysin ajatonta.

Tähän väliin on hyvä kirjoittaa muutama sana tästä täälläkin esiin tulleesta "name dropping:sta", keräilystä sekä harvinaisuuksista ja niiden haalimisesta liittyen moderniin designiin...
Elikkäs, elikkäs... Loppujen lopuksi hyvin harvalle design ihmiselle on itsetarkoitus jonkin esineen harvinaisuus. Itse asiassa paljon, paljon harvemmalle kuin ehkä täälläkin kuvitellaan. Jonkin yksittäisen esineen harvinaisuus tai kuuluisan suunnittelijan nimi siinä on hyvin monelle toisarvoinen seikka. (keräilijät, harvinaisuuksien etsijät ja miljonäärit ovat sitten asia erikseen, eikä heistäkään läheskään kaikki) Toki, kukaan tuskin voi kirkkain silmin sanoa, etteikö esineen harvinaisuudella olisi merkitystä laisinkaan. Totta kai se tuo meille jokaiselle mielihyvää jos tietää käsissään olevan jotain huippuharvinaista. Mutta kuten todettua, se ei ole itsetarkoitus kovinkaan monelle aiheeseen intohimoisesti suhtautuvalla ihmisellä.
Itse asiassa keräily on jopa monessakin mielessä koko designin syöpä. (toki keräilyllä on hyvätkin vaikutuksensa joihin palaan hieman jäljempänä) Eli itse asiassa keräily on kaikkia mahdollisia modernismin alkuperäisiä ihanteita vastaan. Käytän esimerkkinä itseäni. Eli vaikka esim. tuo minun A67 sohvaryhmä sattuukin olemaan erityisesti täällä Suomessa erittäin harvinainen, se ei ollut missään nimessä edes toissijainenkaan ostoperuste minulle. Nyt on nimittäin niin, että minulla oli aito tarve sohvalle+nojatuolille, koska sellaista minulla ei vielä ollut. Noh, kun minä ostan kaiken designin vain ja ainoastaan second hand- periaatteella, ei koskaan voi etukäteen tietää mitä, milloin ja mistä mitäkin eteen putkahtaa.. Eli minulla oli siis tarve sohvalle= ratkaistava ongelma. Noh, minä aloin pikkuhiljaa haeskelemaan modernia ja funktionalistista sekä funktionaalistakin sohvaa. Minulla oli tieto että yksi todella upea nahkainen Ateljee saattaisi ehkä jossain vaiheessa tulla myyntiin, mutta varmaa ei tämäkään ollut. Ateljee oli oikeastaan ykkös vaihtoehtoni siinä vaiheessa. (ja sehän ei mikään varsinainen harvinaisuus tule olemaan vielä vähään aikaan) Eli todellakaan minä en metsästänyt varsinaista harvinaisuutta, vaan modernia huippulaadukasta design sohvaa. No, kuinka ollakaan, täysin yllättäen ja puun takaa, juuri silloin kun sitä kaikista vähiten osasin odottaa, tämä Knoll:n setti tuli kuin tarjottimella eteeni. Se täytti kriteerini 100%:sti ja kaiken lisäksi se sattui olemaan ihan niitä suurimpia ykkös suosikkejani, tai paremminkin suorastaan kaukainen haavekuva...

No, monia varmasti kiinnostaa kysymys, maksoiko tuo sohva+tuoli minulle maltaita, esim. sen harvinaisuuden vuoksi..?
Nyt saattaa joku repiä pelihousunsa, kun kerron vastauksen. Nimittäin sohva+nojatuoli ei tule loppujen lopuksi maksamaan minulle euroakaan! Nimittäin, sain tuon huippulaadukkaan ja harvinaisen setin sellaisella summalla, jolla tuota en tulisi enää mistään toiste saamaan. En edes lähelle tuota. Eli lyhyesti sanottuna saisin tuosta omasta setistäni omani pois viikossa-parissa jos tulisi esim. pakottava tarve myydä se syystä tai toisesta pois. Kuukauden myyntiajalla saisin siitä lähes tuplasti omani pois.. Eli tämä on siis aiheeseen liittyvän keräilyn se hyvä puoli. Eli ko. setti tuottaa nyt minulle päivittäin suunnatonta ja aitoa nautintoa, mutta sen lisäksi siihen sijoittamani pääoma kasvaa vuosittaista korkoa vain sillä että ko. setti asuu samaa taloutta kanssani. Ja voin kertoa, että tuo "osakesalkku" ei ole suhdanteista riippuvainen. Ihan kohtuullinen diili, vai mitä! Koettakaas saada Ikean tai Maskun "näpsä" sohvasta omanne pois, voitosta nyt puhumattakaan.

Lisäksi tuo sohva+nojatuoli on pelastettu joutumasta koko sen loppuelinkaaren ajaksi ymmärtämättömyyden ilmapiiriin tai pahimmassa tapauksessa estetty jopa sen kaatopaikalle joutuminen.. Sillä tuon sohvan tarina jatkuu vielä kauan senkin jälkeen kun minä olen pukannut maan alla horsmaa jo pitkään. Eli voidaankin sanoa että aito design esine on omistajallaan oikeastaan vain lainassa. Lisäksi tuo sohva+tuoli tulevat koko elinkaarensa ajan estämään omalta osaltaan uuden kertakäyttörihkaman maailmaan synnyttämisen. Eli aito design jos mikä on myös erittäin ekologista ja eettistä.

Loppujen lopuksi kyse ei ole rahasta tai nimistä, vaan oikeastaan vain arvoista.