Millaisiin lopputulemiin olette tulleet sen kanssa, että kuinka paljon rahaa kannattaa kelloon/kelloihin laittaa? Esim. suhteessa tuloihin/varallisuuteen tai vaikkapa auton arvoon/vaatekaapin arvoon suhteutettuna? Tai toimiiko ikä minkäänlaisena tekijänä tässä?
En oikein osaa ajatella asiaa suhteessa tuloihin ja varallisuuteen, mutta sitävastoin herättelen mielelläni kysymystä siitä
miksi joku haluaa tai haluaisi sijoittaa tuhansia (tai kymmeniätuhansia) euroja kelloon.
Ns. laatukelloissa hintaa tuo useimmiten lisää brändiarvo, sekä ominaisuudet joita ei välttämättä tarvitse ollenkaan. Tuskinpa kovin moni Rolexin tai muidenkaan sukelluskellojen omistaja nykypäivänä oikeasti käyttää kelloaan sukellus- tai uintiharrastuksessa ainakaan laadun puolesta: sukellustietokoneet ovat siihen paljon parempia.
Kvartsikellot ovat huolettomampia, tarkempia ja rutkasti halvempia kuin mekaaniset kellot, joten kellon korkeaa hintaa ei voi senkään perusteella ainakaan "laadulla" puolustaa. Kellon ainoa todellinen funktiohan on näyttää aikaa, ja mieluiten mahdollisimman tarkasti.
Mielestäni laatukellot (eli käytännössä mekaaniset tai erikoiskvartsit) ovat pitkälti harrastuksenomainen fiiliskysymys, ja siinä kategoriassa Rolex, Speedmaster, vintagekellot, Voutilaiset jne. asettuvat omiin kategorioihinsa. Koneistofriikit, eri aikakausien muotokielien ystävät, brändifiilistelijät sekä koneistojen, taulujen ja kuorien viimeistelyn ihastelijat - harrastajien silmissä "laatu" syntyy noista elementeistä. Omalla kohdallani se kiinnostus pohjautuu pitkälti vintage-kellojen muotokielen ja tiettyjen brändien fiilistelystä. Lisäksi kellon on toki oltava mekaaninen, koska se vain on niin ihmeellinen ja vaikuttava kokonaisuus.
Mutta keikarifoorumin kontekstissa en keksi kelloista erityisemmin kiinnostumattomille mitään syytä panostaa kalliiseen kelloon, ellei siitä saa jotain edellämainituista tunnepuolen jutuista lisäarvoa - tai ellei koe jonkin tietyn kalliin/laadukkaan kellomerkin olevan olennainen osa pukeutumiskokonaisuuttaan. Siinäkin tapauksessa se lisäarvo on brändifiilistely.
Reilulla 1000€ voi saada erittäin laadukkaalla (eli pitkäikäisellä ja tarkalla) koneistolla varustetun sveitsiläisen tai japanilaisen kvartsikellon, ja samalla rahalla saa myöskin varsin toimivan mekaanisen kellon. Vintagepuolella samalla summalla saakin sitten jo kultalevytettyä Omegaa tai kokokultaista Longinesia aikansa huippukoneistoilla, jotka hyväkuntoisina ja huollettuina helposti kestävät vielä isältä pojalle ja käyvät tarkkuudella +/- 1 min/viikko. Vintagekellojen heikkous on se, että ne ovat monen makuun liian pieniä (n. 34-35mm), ja tyyliltään joko klassisen tai antiikkisen välimaastossa, eivätkä ehkä sovi nuorekkaaseen pukeutumiseen.
Voin toki olla väärässäkin. ;-)
