Oman hyvin karkean näppituntuman perusteella tuntemistani tai tietämistäni kiusatuista on tullut suhteellisen tasapainoisia yhteiskunnan tuottavia jäseniä, kun taas kiusaajista on tullut niitä moniongelmaisia. Joku on varmasti tätäkin tutkinut, itse en jaksa kaivaa statistiikkaa, mutta oma mutu-tuntuma on kanssasi vastakkainen. Tätä sinun mutkat suoriksi-mallista ajattelua olisi ehkä kuitenkin pyrittävä kuitenkin pohtimaan vähän laajemmin ja syvemmin, jos kerran yhteiskunnalliseen keskusteluun on halua, eikä vain typistää kiusattuja tuomitsevaan "niillä on se nyhverögeeni" suhteellisen päättömään ajatteluun.
Nyhverögeeni oli ehkä väärin sanottu, koska ihmiset kehittyvät eritahtiin ja heillä on erilaisia henkisiä valmiuksia. Eikä toiset ole välttämättä sen parempia tai vahvempia, vaikka kestävät kiusausta tai pystyvät puuttumaan siihen paremmin. Mutta mielestäni kiusausta ei voida koskaan kokonaan poistaa, koska se liittyy ihmisenä olemiseen ja myös henkiseen kasvuun kiusaajan taholla lapsesta aikuiseksi. Minusta keskivertoa enemmän kiusaajissa on niitä tulevaisuuden moniongelmaisia, mutta myös ihan tavallisia ja menestyneitä myöhemmässä elämässään.
Harvaa kuitenkaan kiusaa vain yksi tai kaksi, vaan yleensä kiusaajia on monta ja he käyvät päälle ryhmänä. Osa on mukana siitä syystä etteivät erottuisi joukosta ja heitä kiusattaisi myöhemmin. En tiedä loppuisiko kiusaaminen kokonaan, vaikka nämä muutamat tulevaisuuden moniongelmaiset poimittaisiin joukosta pois. Miten Suomalaiset pärjäisivät maailmalla, jos saisimme luotua jonkun ihanneyhteiskunnan, jossa ei simputeta, kiusata tai ahdistella seksuaalisesti. Aika harva maailmassa pelaisi samoilla eettisillä säännöillä ja tälläinen yhteiskunta tekisi hallaa sen jäsenille, ellei sitten laiteta rajoja kiinni.
Mutta en tiedä liittyykö keskustelu kiusaamisesta tähän kouluampumisongelmaan kovin laajasti tai mitenkään.
