Olen huomaavinani, että ampujissa on keskivertoa enemmän ns. nyhverögeenin omaavia älykköjä, jotka ovat jollain tavalla tunnevammaisia. Nämä ovat usein lapsena kiusaajien hampaissa, koska he nyhveröinä eivät laita vastaan. Kouluajalta muistan muutaman alistuvan tyypin, jonka olisi fyysisesti pitänyt pystyä laittamaan hanttiin, mutta heissä ei ole psykologisesti sitä "minua ette lyö!" mentaliteettia, vaan hartijat menevät kyyryyn ja ruumiinkieli saa kiusaajat kimppuunsa kerta toisensa jälkeen. Kiusaaminen yleensä demonisoidaan ja siitä tehdään helvettiä, mutta voisiko kiusaamisella olla myös merkittävä rooli tälläisten yksilöiden tunnistamisessa? Lapset eivät minusta kiusaa pahuuttaan, vaan siitä syystä, että heillä on biologinen vietti hakea ryhmän jäsenistä vahvuuksia ja heikkouksia. Tälle on olemassa tärkeä tehtävä tulevaisuudessa, kun aikoinaan lähdetttiin metsälle, sotaan tai ryöstelemään vieraaseen heimoon.
Olisiko järkeä tunnistaa psykologisesti heikot ihmiset jo lapsuudessa testaamalla stressinsietoa, jolloin heidän ongelmiin voitaisiin puuttua, ilman että uskotellaan aina muiden ihmisten ja ympäristön olevan julmia heitä kohtaan, koska jälkimmäinen nyt vain kuuluu ihmisen elämään. Jos ei koulussa, niin sitten armeijassa, opiskeluelämässä tai viimeistään työelämässä nämä joutuvat toisten hampaisiin. Tietenkin olisi kiva, jos kaikki saisivat elää rauhassa, sellaisina kuin ovat, mutta tämä nyt vain koko elämän kattavalla aikaskaalla on käytännössä mahdotonta. Monet vanhemmat uskottelevat itselleen, että meidän poika vain on tuollainen syrjäänvetäytyvä ja viihtyy yksinään, samalla ruokkien tulevaisuuden moniongelmaista, joka ratkoo ongelmia päänsä sisällä netin keskustelupalstoilla ja kerää vihaa sisällensä.
Tietenkin tässä on kyse hyvin marginaalisesta osasta ihmisiä, mutta haen sitä, että ylisuojelu ei ole oikea tie, koska kaikille tulee välttämättä elämässä vaikeita tilanteita. Toisaalta täysin tervemielinen voi otollisissa tilanteissa sortua ja seurauksina voi olla ruumiita. Välttämä mikään ei auta näissä tilanteissa, jos aseita on helposti saatavilla. Mediaa on asiasta turha syyttää, koska asia kiinnostaa ihmisiä ja siitä on raportoitava. En näe sellaista tietä, jolla joukkomurha pystyttäisiin lakaisemaan maton alle ja ihmisille jäisi tunne, että "en halua edes tietää". Ihmiset haluavat tietää faktat ja sen media tuo julki. Nykyisin tiedon välitys on niin suoraa ja nopeaa, että nämä asiat päätyvät aina viikoiksi etusivuille.
