Maistereiden ja amisten vastakkainasettelu

[Co-re]

Minulla ei ole mitään halua ruotia omaa gradusuoritustani tämän enempää, vaikka sen omakohtaisena esimerkkinä toinkin julki. Olen hämmentynyt siitä, että se koettiin noin ihmeellisenä asiana. Ilmeisesti gradun teko sitten vain on noin kovatöistä... Itse vain jään ihmettelemään kavereitani, jotka vielä opiskelevat, sillä heidän opintonsa vaikuttavat pikemminkin sivutoimelta chillailun ohessa. Itsekin muistan opiskeluajan ikään kuin pitkänä lomana nyt jo lähemmäs kymmenen vuotta oikeassa työelämässä olleena.

Tämä olikin hyvä. Viikon gradu, pistit siinä jatko-opintoihin kirkkaasti riittävän opinnäytetyön ohessa byrokratiankin ennenkuulumattomaan vauhtiin ja pyöräytit kaikki tutkimukset ja ohjausprosessit läpi vasemmalla kädellä. Opiskelukin oli yhtä lomaa. Nyt alkaa oikeasti ala kiinnostamaan.

Jos pelataan en aio ruotia -peliä enemmän niin sittenhän minä tein graduni päivässä, väittelin viikossa ja kohta kun käyn hakemassa automaattikahvia, kirjoitan yhden tieteellisen artikkelin matkalla kännykälläni.

[i v y m a n]

Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa. Jos sairastuu, eroaa tai jokin muu elämänhaaste kohtaa, anelut tai pyynnöt eivät auta. Suoriutumisen on oltava tasaista ja varmaa elämäntilanteesta huolimatta. Tähän päälle vielä harrasteet ja työssäkäynti, kakku on valmis.

Näinpä. Mutta voittajat eivät sairastu, voittajat valitsevat sellaiset pääaineet, joissa kursseja järjestetään ja voittajat eivät 'harrasta' vaan fokusoituvat voittamiseen.

Ihan vain vähän huvittaa tämä voittamisen kliseemantra: ruk - maisterin pahvit kolmessa vuodessa - voittajat vs. laiskat lorvijat. Voi hellan duudelis.

[Osman]

Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa. Jos sairastuu, eroaa tai jokin muu elämänhaaste kohtaa, anelut tai pyynnöt eivät auta. Suoriutumisen on oltava tasaista ja varmaa elämäntilanteesta huolimatta. Tähän päälle vielä harrasteet ja työssäkäynti, kakku on valmis.

Näinpä. Mutta voittajat eivät sairastu, voittajat valitsevat sellaiset pääaineet, joissa kursseja järjestetään ja voittajat eivät 'harrasta' vaan fokusoituvat voittamiseen.

Ihan vain vähän huvittaa tämä voittamisen kliseemantra: ruk - maisterin pahvit kolmessa vuodessa - voittajat vs. laiskat lorvijat. Voi hellan duudelis.

Heikompi aines on vallannut yliopistot.
Jo määritelmälläisesti Pasteurin kaltaisia ylemmän tason janareita voi olla vain osa porukasta.

[konda]

Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa.

Sitä hidastaa tai sen tuhoaa myös läsnäolopakko. Keveri lopetti kauppakorkean juuri läsnäolopakon vuoksi: teki samalla gradua oikiksesta, 2 pienen lapsen isä, opiskeli kauppakorkeassa, kävi töissä. Ei vaan riittänyt aika luennoille menemiseen ja koska oli läsnäolopakkoja, oli pakko lopettaa kesken. On vielä pohjalta Tradenomi, eli ei kuitenkaan aloittanut kauppakorkeeta aivan nollasta... Tällainen läsnäolopakko on mielestäni ylemmässä korkeakoulussa aivan järjetön asia.

[Co-re]

^Ei kai kauppakorkeassa läsnäolopakkoa ole? Sehän nimenomaan on siitä tunnettu, että moni tenttii tutkintonsa aika pitkälle, joko ihan perusopiskelijana tai sitten työn ohessa toisen tutkinnon suorittaen.

[Osman]

Riippuu taas kovasti aineesta ja aiheesta.

[danius]

AMK opinnoissa on tietyillä aloilla aivan järjettömiä läsnäolovaatimuksia. Vaimolla meinasi valmistuminen siirtyä vuodella häämatkamme vuoksi. Itse olen humanisti, valmistuin viidessä vuodessa (suhteellisen nopeasti verrattuna moneen ikiopiskelijaan). Mielestäni lukemani opintokokonaisuuden voisi suorittaa nopeamminkin jos tiedekunta tiivistäisi. Kaikille se ei tietenkään sovi, mutta että se olisi edes mahdollista. Turhauttavaa väijyä jotain yhtä pakollista kielikokonaisuutta, joka järjestetään kerran vuodessa. Gradua tein tosissani yhden lukukauden.

[Dan-D]

Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa.

Sitä hidastaa tai sen tuhoaa myös läsnäolopakko. Keveri lopetti kauppakorkean juuri läsnäolopakon vuoksi: teki samalla gradua oikiksesta, 2 pienen lapsen isä, opiskeli kauppakorkeassa, kävi töissä. Ei vaan riittänyt aika luennoille menemiseen ja koska oli läsnäolopakkoja, oli pakko lopettaa kesken. On vielä pohjalta Tradenomi, eli ei kuitenkaan aloittanut kauppakorkeeta aivan nollasta... Tällainen läsnäolopakko on mielestäni ylemmässä korkeakoulussa aivan järjetön asia.

Suomessa läsnäolopakko on käsittääkseni lähinnä poikkeus, mutta opiskeluajat venyvät silti. Isossa maailmassa valmistutaan nopeammin, vaikka läsnäolopakko on huomattavasti tavallisempaa. Erityisesti valmistumisajat tuntuvat mielestäni venyvän vapaamman opiskelun aloilla, mutta dataa minulla ei tästä ole.

En allekirjoita tätä muutenkaan. Läsnäolopakko on loistava asia, jos opetus on laadukasta. Mielestäni Suomessa ollaan auliisti valmiita tinkimään läsnäolosta, koska opettajat eivät juurikaan opettamisesta piittaa. Haluavat päästä mieluummin helpolla. Vastaavasti opiskelijat vastustavat kaikkea, minkä eteen joutuu tekemään töitä. Yliopistostakin pitäisi kai valmistua lähinnä vaivaa näkemättä.

[mairaksinen]

Oleellista on kai valmistua (muodollinen pätevyys) ja saada valmiudet siihen oikeaan oppimiseen, joka tapahtuu työelämässä. Joillekin on vaan kirjallisten tuotosten tekeminen (esim. gradu) helpompaa, kun siihen keskittyy. Ei siinä mitään, hyvä vaan jos ei ole tuottanut ajallisesti tuskaa.

Hyvä frendini on hyvä esimerkki siitä, että vauhtia saa jos vain viitsii. Ekaan vuoteen puoleentoista sai hän kasaan ehkä pari opparia, sitten alkoivat Kelasta kysellä ja kaveri särmäsi maisterin paperit puoleentoista vuoteen. Pari vuotta myöhemmin oli käytännössä toinen maisteritutkinto valmis ja siitä ekasta lisuri. Tänä vuonna sitten väitteli tohtoriksi pitkän väännön jälkeen, kun työelämä vei välillä mennessään.

Omaksi ilokseni hän loistaa siinä, että hän osaa kansaintajuistaa monimutkaisetkin asiat.

[Ron Burgundy]

Suomessa läsnäolopakko on käsittääkseni lähinnä poikkeus, mutta opiskeluajat venyvät silti.

Jos tähtäin on todellisessa maailmassa tapahtuvassa palkkatyössä eikä esim. yliopistohommissa, jonkinlaisen järkevän työkokemuksen hankkiminen opiskeluaikana on absoluuttinen pakko. Ja nyt ei puhuta mistään kaupan kassalla istumisesta iltaisin - tai kesäduunista, jossa "vastuu" on kesä-heinä-elokuussa lähinnä nimellinen käsite, oli toimenkuva olevinaan miten hieno tahansa.

Itse huudan hurraata kenelle tahansa, joka jo opiskeluaikanaan ymmärtää, että yliopiston ulkopuoliseen maailmaan on syytä kiinnittyä tiukasti mahdollisimman aikaisin. Monelle se on vaikeaa, kun oppilaitoksen kuppilan omahyväinen ilmapiiri tuntuu eristävän kivasti ulkomaailman vaatimuksilta. 

[Matti]

2)  Niitä pikaväikkäreitä ja -graduja jonkin verran lukeneena voin todeta, että jos on esim. ambitioita sen ensimmäisen työpaikan ohi (sanotaan vaikka jatko-opintoihin kotimaassa tai varsinkaan ulkomailla), ei ehkä kannata.

En myöskään suosittele, että tekee gradua ja väitöskirjaa sen 10+10 vuotta, sillä maailmalla on usein post-doc -paikkoihin yläikäraja, omien havaintojeni mukaan tyypillisesti 35 vuotta.

[Alhazen]

Suomessa laitetaan opinnäytteille aivan järjettömästi painoarvoa. Ison maailman isoissa yliopistossa väitöskirjojen sisältö voi olla ainakin omalla alallani tieteellisesti paljon kevyempi mitä kotimaassa - viime aikoina edestä on mennyt ylijäreän suomalaisen gradun tai diplomityön tasoisia, oikein hyviä väikkäreitä joissa mainitaan lisämausteena että tuloksena on syntynyt myös tieteellinen julkaisu, ja muutama tuttu ns. maailman huipulla on tehnyt myös tällaisen. Jos gradu ei valmistu puolessa vuodessa, ohjaaja on mitoittanut sen työmäärän väärin, ei ohjaa kunnolla tai kirjoittaja ei ole tehnyt töitä sellaisia tuntimääriä mitä olisi ollut tarkoitus. Kyseessähän ei ole missään tapauksessa kirja jossa tarvitsisi esittää omaa tieteellistä sisältöä, vaan ennemmin että kertynyt osaaminen riittää jonkun oman alan probleeman ja siitä julkaistun tavaran käsittämiseen.

[Co-re]

^Diplomitöissä on se hyvä puoli, että kun suuri osa tehdään liike-elämälle tai teollisuudelle, tapaa tekijälläkin olla palkan muodossa realisoituva motivaatio ja mahdollisuus se ajallaan tehdä. Toki näissäkin mennään välillä täysin metsään kun vaikkapa yrityksen projektien aikatauluista ja rahoituksesta johtuen homma alkaakin venymään ja sitten tuloksena syntyy kaikenlaista keskeneräistä kasaan räpellettyä kun niin korkeakoululla kuin opiskelijallakin on motiivinsa saada työ kansiin ja tutkinto valmiiksi.

Harvoin tuo onneksi noin kuitenkaan menee, enemmän olen seurannut näiden omaan vapaaseen tahtiin tehtävien tutkimusgradujen venymistä kun kukaan jolla on valtaa ei valvo ja töissäkin pitäisi käydä jotta asumisen ja syömisen saa maksettua.

[Hoopi]

Täällä on keskusteltu lähinnä akateemikkojen suhtautumisesta amiksiin, mutta törmäsin intissä ammattiin valmistuneiden ajatusmaailmaan ollessani tupani ainoa ylioppilas. Yleisesti ilmapiiri lukiota kohtaan oli yllättävän vihamielinen ja pojat ihan oikeasti mietti, jos ylioppilas osaa kaivaa lapiolla kuoppaa.

Henkilökohtaisesti en saanut osakseni juurikaan pilkkaa, sillä ilmeisesti olin tarpeeksi jätkämäinen, kesät erilaisia käytännön töitä tehnyt hybridi. "No sä olet vähän eri juttu".

Tuosta on tosin jo 15 vuotta aikaa, joten ehkä asenteet ovat muuttuneet. Tuolloin oli muuten normaalia, että erään tumman kaverin kävellessä kasarmin ohi, osa juoksi ikkunaan katsomaan "ulkona kävelevää neekeriä."

[danius]

^ hear hear- olen sitä mieltä että koulutus myös sivistää. Korkeakouluissa on monesti kansainvälisiä opiskelijoita, kieliä( ja samalla kulttuuria) joutuu opiskelemaan ja käyttämään. En tarkoita että korkeammin koulutettu on automaattisesti sivistyneempi ja vähemmän juntti.
Myös: Onhan jo tutkittukin että esimerkiksi lukiolaiset polttavat vähemmän tupakkaa kuin ammattikoululaiset. Tilastollisesti mitä enempi kouluja on käynyt sen terveemmät elintavat ja pidempi elinajanodotus. Siis jos takana on pelkkä peruskoulu, on suurempi riski kuolla epäterveellisten elintapojen aiheuttamiin sairauksiin. (käännelkääs nyt joku tämäkin lausuma jotenkin päälaelleen.)