Maistereiden ja amisten vastakkainasettelu

[Richard Mutt]

Mahtaa tulla todella laadukkaita ja tiedemaailman kannalta kurantteja väikkäreitä jos sellaisen ulos kainalopieraisee viiden vuoden kuluttua siitä kun on korkeakoulun ovista tuoreet lukiopaperit kourassa ja finnit naamassa sisään kävellyt.

[MrMan]

^Veit jalat suustani.
^^Saanko udella tiedekuntaa, jossa tällaisella ponnistuksella saa gradun tehdyksi? Vai perustuiko gradusi suoraan siviiliammattiisi ja siellä tekemääsi?

[anon]

Arvovalintojahan nämä toki ovat, mutta minun silmissäni "voittajuuteen" tarvitaan muutakin kuin menestyminen työelämässä. Viitaten siis tuohon Pasteurin tekstiin. Väikästä olen siinä mielessä vähän eri linjoilla parin yläpuolella olevan herrasmiehen kanssa, että sen pitäisi olla jotenkin erityisen ansiokas: se on tutkijan opinnäytetyö, jonka jälkeen on pätevöitynyt akateemiselle uralle. Valitettavasti Suomessa tohtorien aika menee turhaan hömppään ja se tutkimustyö jää liian usein jatko-opiskelijoiden harteille.

[Richard Mutt]

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että jatko-opiskelijan työn tehtävä on hyödyttää tiedemaailmaa ja yhteiskuntaa vähintään yhtä paljon, kuin häntä itseään. Kysymys ei siis pitäisi olla pelkästä akateemisen pätemisen osoittamisesta, vaan myös uuden tiedon tuottamisesta.

[Richard Mutt]

MUTTA siitä siis ehdottomasti samaa mieltä, että Suomessa on usein niin, että niiden, joiden sitä tutkimusta nimenomaan pitäisi tehdä (eli joilla on parhaat edellytykset luoda uutta tietoa omalla alallaan), aikaa haaskataan kaikenmaailman triviaaleihin hanttihommiin.

[Dan-D]

Palkkamies kyllä puhuu asiaa monessakin kohtaa.

Korkeakoulututkinto on lähinnä signaali ihmisen draivista kuten vaikkapa RUK:n käynti tai menestyminen jossain urheilulajissa nuorena. Sille toki on ehdottomasti paikkansa. Se ei ole ainoa mittari ihmisen motivaatiosta - eikä aina edes hyvä. Kuitenkin esimerkiksi sen nimeäminen toivottavaksi on tapa jättää nahjukset pois työnhakijoiden joukosta - kuten palkkamies totesi.

Minulta vaadittiin nykyisessä toimessani ylempää korkeakoulututkintoa, vaikken ollut sitä aiemmin "ehtinyt" loppuun suorittaa. Otin yhden työviikon illat sekä viikonlopun ja rykäsin gradun (mcl) ulos. Eipä tuollaisen pikku esseen tekeminen nyt minusta kovasti fiksumpaa tehnyt, mutta tulipahan sekin hoidettua. Naurettavaa korkeakouluissa on lähinnä se, että jengi homehtuu niissä 5-8 vuotta. Kyllä viiteen vuoteen pitäisi saada jo väikkärikin ulos, jos ottaa opiskelun yhtään tosissaan.

Bottom line - oli koulutus mikä tahansa: Voittajat tekee - häviäjät puheen hoitaa!

Tää on taas niin naamapalmua että sattuu.  Toivon, että trollaat.  Just in case not (kun tulee jotenkin epäilyttävästi sellainen tunne, että näin on):

1) Alat on erilaisia.  Joillain aloilla väikkärin voi teoriassa kirjoittaa tunnissa - vaikka matematiikassa.  Toisilla aloilla säällisen (edit: ei tietenkään gradun vaan) väikkärin kirjoittamista ei kannata edes aloittaa ennen kuin on perehtynyt alan tutkimukseen vaikka nyt sen 5-10 vuotta.  Empiirisissä aineissa esim. riittävien artikkelien kokoon kasaaminen saattaa datan keräämisen osalta edellyttää jo tuota pidempää aikaa.  Sama saattaa koskea gradua.  Aloja, joilla "esseellä" saa edes A:n on onneksi aika vähän.

2)  Niitä pikaväikkäreitä ja -graduja jonkin verran lukeneena voin todeta, että jos on esim. ambitioita sen ensimmäisen työpaikan ohi (sanotaan vaikka jatko-opintoihin kotimaassa tai varsinkaan ulkomailla), ei ehkä kannata.

3) On jonkinasteinen suomalainen poikkeama (suurelta osin perustuen yliopistojen rahoitusmalliin), että täysiin ala-arvoiset väikkärit (graduista nyt ei edes kannata puhua) päästetään läpi.  Tervemenoa maailmalle yrittämään samaa.  Tai edes jollekin itseään kunnioittavalle proffalle.

4) Artikkeliväitöskirjojen (tai laajemmin artikkelian ylipäänsä) osalta on syytä huomata, että monella alalla niitä alan lehtiä ei välttämättä ilmesty Suomessa ollenkaan.  Ja monella lehdellä (ainakin ns. hyvillä lehdillä - monilla aloillahan tunnetaan toki ne sekundalehdet, jotka painavat melkein mitä tahansa) on ihan oikeatkin standardit, eikä suomalainen höpö höpö-tason "tiede" mene ainakaan hyvissä lehdissä läpi ollenkaan.  Siitä vaan tekaisemaan viidessä vuodessa väikkäriä alalla, jossa julkaisukynnys on korkea.

5)  Ihan oikeasti: työpaikkojakin on aika erilaisia.  Yrittäkää nyt vähän edes miettiä sitä omaa hiekkalaatikkoa laajemmin.  Asiantuntijaorganisaatio rekrytoi eri tavalla kuin myyntiorganisaatio, joka rekrytoi eri tavalla kuin luova organisaaatio, joka rekrytoi eri tavalla kuin terveydenhuoltoalan organisaatio, joka....  Draivi ja draivi.  Ei kaikilla aloilla pärjätä golfilla.

6) Ei ihme, ettei viikon puuhastelu pikkuesseen kanssa tehnyt sinusta fiksumpaa.  Ihan oikean gradun kirjoittaminen voi kuitenkin olla aika avartava kokemus, jos sen eteen viitsii nähdä vähän vaivaa.  Ainakin itse käytin siihen aikaa, tein siitä hyvän enkä kadu hetkeäkään sitä, että näin vähän ylimääräistä vaivaa.


Voittajat ja häviäjät?  Nahjukset?  Jee.

[Pasteur]

^^Saanko udella tiedekuntaa, jossa tällaisella ponnistuksella saa gradun tehdyksi? Vai perustuiko gradusi suoraan siviiliammattiisi ja siellä tekemääsi?

Toki oli jokusen vuoden tutkijan taustakin yliopistolta/kauppakorkealta... Mutta ei gradun aiheesta, joka oli puhtaasti teoreettinen (kansis).

Kyllähän "vaativiakin" maisterin opintoja on vaikkapa lääketieteiden puolella, joissa ei ajallisesti voi opintoja nopeuttaa, mutta kyllä perus yliopistoaineissa pitäisi maisterin paperit kolmessa vuodessa ulos saada, jos yhtään yrittää. Toki ymmärrän, että porukka haluaa "viettää opiskelijaelämää". Mielestäni vaativuutta kuitenkin pitäisi lisätä huomattavasti tai sitten lyhentää opiskeluaikoja. Aikamoista laiskottelua tuo koko yliopistotouhu!

Arvovalintojahan nämä toki ovat, mutta minun silmissäni "voittajuuteen" tarvitaan muutakin kuin menestyminen työelämässä.

Juuri näin: arvovalintoja. One-liner -heittoni ei kuitenkaan liittynyt sinällään tähän. Muodostuu se oma henkilökohtainen onnellisuus sitten instrumentalistisista (raha, auto, käsintehdyt reunoskengät) tai pehmeistä (ystävät, perhe, vapaa-aika) arvoista, niin niiden eteen voi vaikkapa tehdä asioita sen sijaan, että kitisee niistä. Tekemisen asenteeseen ei kouluja käydä: se joko on tai ei ole.

Ja joo, kyllä, tykkään karrikoida! Tämä aihe kun on taas niiiin kultaa.

[Pasteur]

6) Ei ihme, ettei viikon puuhastelu pikkuesseen kanssa tehnyt sinusta fiksumpaa.  Ihan oikean gradun kirjoittaminen voi kuitenkin olla aika avartava kokemus, jos sen eteen viitsii nähdä vähän vaivaa.  Ainakin itse käytin siihen aikaa, tein siitä hyvän enkä kadu hetkeäkään sitä, että näin vähän ylimääräistä vaivaa.

Se on hyvä, että joku jaksaa innostua! En tartu kaikkeen, mutta tartutaan nyt tähän.

Tein gradun tasolle ja arvosanalle, joka mahdollistaa jatko-opinnot muitta mutkitta. Omasta mielestäni gradussa toki olisi ollut edelleen paljon tekemistä, joka olisi innostanutkin työtä jatkamaan, mikäli siihen olisi ollut mitään muuta syytä kuin henkilökohtainen kiinnostus. Oikeitakin töitä kuitenkin oli tehtävänä. Kuten sanoin, tasoa voisi hyvinkin nostaa! Harva kuitenkaan jaksaa tehdä gradun eteen mitään muuta kuin sen pakollisen ja silloin selviää oikeasti vähällä. Syy miksi siihen yleensä menee 0,5-1v on ryyppääminen ym opiskelija-elämöinti - toki Dan-D:n kaltaisia poikkeuksiakin on.

Sinällään akateemiseen kirjoittamiseen panostaminenkaan ei ole vierasta minulle useita kansainvälisiä julkaisuja saaneena - ja joitain viittauksiakin. Tässä viitekehyksessä arvostan syvästi kovaa teoreettistakin tutkimusta sekä yliopistotyötä - se ei kuitenkaan liity tähän keskusteluun eli työläisten (=maistereiden) kouluttamiseen.

[Richard Mutt]

Taitaa olla about yhtä hyödytöntä sakkia ne, jotka ovat yliopistolla vain kirjoilla lonnimassa ja viettämässä opiskelijaelämää, ja ne, jotka rykäisee jonkun ihan minkä vaan paperin mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisivät näyttämään sitä paperia sitten työnantajalle. Kumpikin ryhmä tuottaa opinnoillaan hyötyä yhteiskunnalle ja itselleen suunnilleen yhtä paljon, eli aika vähän. Edelleen opiskelujen pointti on oppia ja sisäistää sekä tuottaa uutta tietoa - sivistyä ja tuottaa sivistystä: jos siihen oikeasti pystyy kolmessa vuodessa, niin hatunnostoni.

[MrMan]

^^En voi tietenkään kyseenalaistaa sanomaasi, mutta kyllä tässä jonkinlaista pätemisen tarvetta on havaittavissa - gradu tuosta vain viikossa kasaan ja hyvällä arvosanalla, kansainvälisiä julkaisuja takana, mutta niitä oikeitakin töitä on tehtävä. Saavutustesi vähättely ihmetyttää. Vai onko vähättelyn tarkoitus juuri päinvastainen; katsokaa, miten kova kundi olen? Kun vielä dissaat muita opiskelijoita, joilla samoihin - tai oikeammin paljon vähempiin saavutuksiin menee vuosia, niin kyllähän tässä melkoista ylenkatsetta on.

[Pasteur]

^^En voi tietenkään kyseenalaistaa sanomaasi, mutta kyllä tässä jonkinlaista pätemisen tarvetta on havaittavissa - gradu tuosta vain viikossa kasaan ja hyvällä arvosanalla, kansainvälisiä julkaisuja takana, mutta niitä oikeitakin töitä on tehtävä. Saavutustesi vähättely ihmetyttää. Vai onko vähättelyn tarkoitus juuri päinvastainen; katsokaa, miten kova kundi olen? Kun vielä dissaat muita opiskelijoita, joilla samoihin - tai oikeammin paljon vähempiin saavutuksiin menee vuosia, niin kyllähän tässä melkoista ylenkatsetta on.

Joo - lähti lapasesta! Ei ollu tarkotus mutku Dan-D alotti...

Itsehän olen vain surullinen esimerkki opiskelijasta, joka ei missään vaiheessa päässyt elämään sitä kuuluisaa elämää. Arvovalintoja... Mutta en jaksa ruikuttaa sillä hymyileminen on helpompaa. Ja hei, voittajan on helppo hymyillä...

[Ville]

Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa. Jos sairastuu, eroaa tai jokin muu elämänhaaste kohtaa, anelut tai pyynnöt eivät auta. Suoriutumisen on oltava tasaista ja varmaa elämäntilanteesta huolimatta. Tähän päälle vielä harrasteet ja työssäkäynti, kakku on valmis. Suomalaisen opiskelijan taival on silti helpompi kuin monessa muussa Euroopan maassa, vaikka opintotuesta ja opiskelija-asunnoista valitetaankin. Mitä kandin- ja maisterintöihin tulee, useimmille tapaamilleni sankareille ne ovat vain pakollinen paha. Ne tehdään, jotta päästään pian pois.

[PleaseDeleteMe]

Olen itse törmännyt työelämässä siihen, että kun "alemmassa asemassa" oleva kuulee, että minulla on alempi koulutus kuin hänellä (merkonomin paperit), alkaa kummallinen vähättely ja rooleja yritetään sekottaa. Itselleni on aivan sama mitkä paperit kaverilla on taskussa, kunhan hän vain osaa hommansa, on asiasta kiinnostunut ja hoitaa sen tarkasti ja huolellisesti. Olen törmännyt kaikenlaisiin "asiantuntijoihin" joilla paperit polttaa taskussa, että nyt sitä ollaan NIIN valmiita, ja silti näitä jannuja pitää kouluttaa vielä vuodenkin jälkeen, että miten se homma tehtiinkään.

Sama korostuu työnhaussa, jota olen nyt useamman kuukauden tehnyt. Varsinkin kunnan ja valtion hommissa tuntuu merkkaavan hirveästi koulutus, jotenkin sieltä paistaa se byrokratia läpi, että jos koulutusta ei ole - vaikka kokemusta olisikin - et ole jatkossa. Yksityistä sektoria olenkin pääsääntöisesti kalunnut läpi, mutta Tampereella on tällä hetkellä poikkeuksellisen kova työttömyysaste (varsinkin nuorilla) - joten kilpailu on kovaa. Sähköposteja on kolissut jatkuvasti laatikkoon tyyliin "Saimme 140 hakemusta mutta ikävä kyllä.."

Pistää tosin mietityttämään, että jos tiukassa työttömyystilanteessa on paljon hakijoita ja työllisyystilanne näyttää hankalalta, pitäisikö tästä suunnata takaisin koulun penkille hakemaan muutama sulka hattuun - jos joku niitä sulkien määrää laskisi ja arvostaisi. Toinen vaihtoehto on yrittäjyys.

[Co-re]

Se on hyvä, että joku jaksaa innostua! En tartu kaikkeen, mutta tartutaan nyt tähän.

Tein gradun tasolle ja arvosanalle, joka mahdollistaa jatko-opinnot muitta mutkitta. Omasta mielestäni gradussa toki olisi ollut edelleen paljon tekemistä, joka olisi innostanutkin työtä jatkamaan, mikäli siihen olisi ollut mitään muuta syytä kuin henkilökohtainen kiinnostus. Oikeitakin töitä kuitenkin oli tehtävänä. Kuten sanoin, tasoa voisi hyvinkin nostaa! Harva kuitenkaan jaksaa tehdä gradun eteen mitään muuta kuin sen pakollisen ja silloin selviää oikeasti vähällä. Syy miksi siihen yleensä menee 0,5-1v on ryyppääminen ym opiskelija-elämöinti - toki Dan-D:n kaltaisia poikkeuksiakin on.

Sinällään akateemiseen kirjoittamiseen panostaminenkaan ei ole vierasta minulle useita kansainvälisiä julkaisuja saaneena - ja joitain viittauksiakin. Tässä viitekehyksessä arvostan syvästi kovaa teoreettistakin tutkimusta sekä yliopistotyötä - se ei kuitenkaan liity tähän keskusteluun eli työläisten (=maistereiden) kouluttamiseen.

Ei tekisi edelleenkään mieli kajota koko keskusteluun mutta haluaisin tosiaan kuulla, millä alalla tehdään viikossa gradu joka tekijänsä sanoin mahdollistaa jatko-opinnot muitta mutkitta. Koko viesti haiskahtaa muutenkin trollaukselta kun jaksaa oikein innostua että joku tarttui mutta voihan tässä olla kätkettyjä totuuksia kuten vaikkapa että tutkimus oli tehty, aineisto kasassa ja analysoitu, vain loppurykäys puuttuu ja näin saatiin "gradu viikossa". Tai sitten kyseessä oli joku erittäin pelkistetty matemaattinen osoittaminen, joista joksus kuulee kaupunkitarinoita. Itse teollisuuden puolella lopputyöni tehneenä muistikuvat ovat sen suuntaisia, että viikossa ei saatu edes oleellisia henkilöitä saman pöydän ääreen sopimaan tavoitteista, aikatauluista, palkkauksesta tai muusta oleellisesta.

Ville: Tuo varmaan vaihteleekin paljon opintoalojen ja koulujen välillä. Teknillisellä puolella tenttejä järjestettiin tarvittaessa neljänäkin ajankohtana vuodessa ja harjoitustöissä oli joustoa aina sen verran että henkilökohtaiset kriisit tai yhdet tärkeät juhlat eivät aina kursseja tuhonneet. Kurssien suoritusjärjestys ei myöskään ollut kriittinen joten toisin kuin vaikkapa lääkiksessä, koko vuosi ei helpolla valunut hiekkaan.

[Pasteur]

Minulla ei ole mitään halua ruotia omaa gradusuoritustani tämän enempää, vaikka sen omakohtaisena esimerkkinä toinkin julki. Olen hämmentynyt siitä, että se koettiin noin ihmeellisenä asiana. Ilmeisesti gradun teko sitten vain on noin kovatöistä... Itse vain jään ihmettelemään kavereitani, jotka vielä opiskelevat, sillä heidän opintonsa vaikuttavat pikemminkin sivutoimelta chillailun ohessa. Itsekin muistan opiskeluajan ikään kuin pitkänä lomana nyt jo lähemmäs kymmenen vuotta oikeassa työelämässä olleena.