Kyllä puolisolta noita tyrmäyksiä on tullut. Olen kuitenkin itsepintainen näissä asioissa, enkä ala epäilemään omaa makuani heti ensimmäisestä soraäänestä.
Tupsuavokkaat saivat täystyrmäyksen kotona, kun ne ilmestyivät hyllyyn. Syynä oli kuulemma tupsujen naisellisuus, jolle ei kuitenkaan löytynyt mitään perusteluita. Nyttemmin, kun puoliso on tottunut näkemään tupsuavokkaita käytössä, mielipide on muuttunut hyväksyväksi.
Ehkä pahin tyrmäys tuli pitkään ja harkinnalla kasaamalleni rennolle iltajuhla-asulle, joka koostui laivastonsinisestä samettitakista, sammaleenvihreästä samettisolmukkeesta, black watch -ruutuhousuista ja mustista oxfordeista. "Etkö sä voi koskaan pukeutua normaalisti"-kommentin kohdalla päädyin vaihtamaan päälleni tumman puvun ja jonkin mitäänsanomattoman solmion - ikään kuin mielenosoitukseksi. (Paras vaihtoehto olisi ollut hakea kirpparilta jotain normaalia: kaksi kokoa liian iso, musta Dressman-puku, musta kauluspaita, kiiltävän hopeinen muovisolmio ja kärjestä kuluneet turvakengät.) Tuo irroitteleva, samettipainotteinen asukokonaisuus on kuitenkin ollut käytössäni myöhemmin ja se on saanut osakseen myös puolison hyväksynnän.