Taide ja näyttelyt

[JMK]

Tästä kun ei vielä aihetta ollut...

Omassa filosofiassani taide ja tiede ovat vastaukset kysymykseen "miksi olemme olemassa." Vaikka enemmän harrastankin tuota jälkimmäistä, olen aina joskus yrittänyt ensinmainitussakin itseäni sivistää.

Itsehän olen hiukan sitä mieltä, että suurin osa nykytaiteesta on kokottien puuhastelua. Uskon lujasti tiedon ja osaamisen kumuloitumiseen enkä siis näe minkään inhimillisen toiminnon, joka on de facto ignorantti historiastaan, pystyvän edes olemaan kovin hyvä saati sitten kehittymään. (Olen mietiskellyt jopa osittaista matemaattista todistusta tälle ajatelmalleni.) Originaliteetti tai shokeeraavuus puolestaan eivät ole mitään arvoja sinänsä.

Mutta kuitenkin tulee noita näyttelyitä aina silloin tällöin kierrettyä. Niinpä vinkkinä: eilen viehätti kovasti pikavisiitti Kiasman Horror Vacui-näyttelyyn: pieni määrä jopa aavistuksen steampunkhenkistä teknoromantiikkaa piristää aina insinöörin päivää.

Muita vinkkejä?

[DandyAndy]

Itsehän olen hiukan sitä mieltä, että suurin osa nykytaiteesta on kokottien puuhastelua. Uskon lujasti tiedon ja osaamisen kumuloitumiseen enkä siis näe minkään inhimillisen toiminnon, joka on de facto ignorantti historiastaan, pystyvän edes olemaan kovin hyvä saati sitten kehittymään. (Olen mietiskellyt jopa osittaista matemaattista todistusta tälle ajatelmalleni.) Originaliteetti tai shokeeraavuus puolestaan eivät ole mitään arvoja sinänsä.

Hmm... Tarkoittaako lausuntosi sitä, että mielestäsi suurin osa nykytaiteilijoista ei piittaa taidehistoriasta tai ole jotenkin tietoisia taidemuotonsa juurista? Ennen sen syvällisempää keskustelua taiteesta tulisi jotenkin jotenkin määritellä taide. Wikipediassa on mielestäni ansiokkaasti lainattu Immanuel Kantia aiheesta:

Immanuel Kantin mukaan ihminen ei voi saada tietoa ympäristön todellisesta olemuksesta, vaan ympäröivä maailma ilmentyy havainnoissamme sellaisena, kuin aistimme ne hahmottavat. Estetiikka ei siis myöskään kerro mitään tarkasteltavasta esineestä itsestään, vaan tarkastelijan tunnepohjaisesta suhtautumisesta esineen mielikuvaan. Kantin toisen määritelmän mukaan taideteoksia voidaan verrata luonnon tuotoksiin: luonnossa kaikki on välttämätöntä seurausta luonnonlaeista, ja vaikka taideteokset syntyvätkin ikään kuin vapaudessa, noudattaa taiteilija niissäkin luonnon määräämiä sääntöjä, ja taide jäljittelee siten luontoa.

Jos hyväksymme Kantin ajatuksen taiteen olemuksesta ja sen taipumuksesta jäljitellä luontoa voimme pohtia myös originaliteetin merkitystä taiteelle. Itse näen yksilöllisyyden ja originaliteetin rinnasteisena esim. evoluutiota vauhdittaville mutaatioille. Ilman originaliteettiä ei voi tapahtua kehitystä. Millä tavoin osaaminen voi kumuloitua mikäli kukaan ei koskaan tee mitään uutta?

[Pchan]

Kaikesta taiteesta suurin osa on sellaista, joka ei puhuttele juuri jotain tiettyä kokijaa. Usein taide on myös vahvasti sidottu tekohetkeensä ja tälläisen taiteen ansioita voi olla vaikea nähdä vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja myöhemmin. Nykytaiteen kohdalla huomasin tuon erään Bruce Nauman:in videoteoksen kohdalla Kiasmassa joskus vuosia sitten. Tuhahdin mielessäni "tuollaista on music tv pullollaan". Sitten katsoin tekovuotta, joka oli jossain 60-luvulla. Tekohetkella tuo videoteos oli siis ollut jotain aidosti uutta, mutta sitä oli vaikea arvostaa tänä päivänä. Ihan samalla tavalla en osaa arvostaa suurta osaa klassisesta maalaustaiteesta, vaikka joku Raphael varmasti oli uranuurtaja sprezzaturansa kanssa.

[Ville]

Kiintoisaa keskustelua jo kolmessa viestissä. Uskoakseni Suomi24:n foorumilla sama aihe olisi saanut aikaan melkoisen...kiintoisia tekstejä.

Pieni kontribuutio: nykytaide on enimmäkseen moskaa ja täysruman Kiasman rakentaminen oli virhe. Perusteluiksi väitteisiin en anna mitään muuta kuin makuni. Ärsyttävää, mutta juuri omiaan virittämään keskustelua. Odotan innolla minkälaiseksi tämä viestiketju kehittyy.

Tärppinä: Tennispalatsin 2. kerroksen Kulttuurien museo on jokaisen kotiantropologin unelma, ja jokaisen yleissivistyksellään ylpeilevän erinomainen käyntikohde.

[DandyAndy]

Pieni kontribuutio: nykytaide on enimmäkseen moskaa ja täysruman Kiasman rakentaminen oli virhe. Perusteluiksi väitteisiin en anna mitään muuta kuin makuni. Ärsyttävää, mutta juuri omiaan virittämään keskustelua. Odotan innolla minkälaiseksi tämä viestiketju kehittyy.

Mutta juuri näinhän se on. Taiteesta voi olla montaa mieltä ja mielestäni varsin vahva taiteen tuntomerkki on, että se herättää jonkinlaisia tuntemuksia. Taiteesta ei tarvitse pitää, mutta se ei tee siitä yhtään vähempää taidetta. Taidetta voidaan arvioida esteettisin perustein, kulttuurihistoriallisin perustein, teknisin perustein tai oikeastaan millä tahansa perustein, mutta taidetta ei voida koskaan sijoittaa millekään absoluuttiselle paremmuusasteikolle. Kiasma ei rakennuksena ole minustakaan kummoinen, mutta se toimii taustana kulttuurihistoriallisesti merkittävälle veistokselle ja itseasiassa tuo veistoksen esiin keskustan rakennusten seasta, joten olen Villen kanssa eri mieltä sen rakentamisen virheellisyydestä.  

Tärppinä: Tennispalatsin 2. kerroksen Kulttuurien museo on jokaisen kotiantropologin unelma, ja jokaisen yleissivistyksellään ylpeilevän erinomainen käyntikohde.

Komp.

[Pchan]

Kiasma ei rakennuksena ole minustakaan kummoinen,

Finlandia-talon jälkeisista keskustan rakennuksista Kiasma on ihan ylivoimaisesti onnistunein. En keksi miten Kiasman olisi voinut paremmin toteuttaa nykyiselle tontilla. Vaikka finlandiaa vanhemmatkin rakennukset otettaisiin kisaan, niin Kiasman sisältä avautuvat näkymät kaupunkimaisemaan ovat aivan ehdotonta kärkeä. On erittäin harvinaista, että julkinen rakennus on suunniteltu siten, että sieltä on mukava katsella ulos. Yleensä julkiset rakennukset suunnittelee liikaa omaan rakennukseensa rakastunut arkkitehti, joka ei ymmärrä, että rakennuksen tulee hengittää ympäristöään. Kiasma: skeittarit, tapahtumat, nykytaide, helsingin näkymät, mannerheimin patsas, eräs parhaista terasseista. Vaikea tuota on päihittää.

[VMP]

Finlandia-talon jälkeisista keskustan rakennuksista Kiasma on ihan ylivoimaisesti onnistunein. En keksi miten Kiasman olisi voinut paremmin toteuttaa nykyiselle tontilla. Vaikka finlandiaa vanhemmatkin rakennukset otettaisiin kisaan, niin Kiasman sisältä avautuvat näkymät kaupunkimaisemaan ovat aivan ehdotonta kärkeä. On erittäin harvinaista, että julkinen rakennus on suunniteltu siten, että sieltä on mukava katsella ulos. Yleensä julkiset rakennukset suunnittelee liikaa omaan rakennukseensa rakastunut arkkitehti, joka ei ymmärrä, että rakennuksen tulee hengittää ympäristöään. Kiasma: skeittarit, tapahtumat, nykytaide, helsingin näkymät, mannerheimin patsas, eräs parhaista terasseista. Vaikea tuota on päihittää.

Komppaan. Kiasma on mielestäni yksi Helsingin hienoimmista rakennuksista, etenkin sisältä. Edes vähän mallia Alvar Aaltoa ihaileville turisteille siitä, että osataan täällä vielä rakentaa vaikka ei itse suunnitellakaan. Arkkitehtuuri on usein vähän semmoinen ala, että ihmiset tahtovat nähdä vain niitä vanhoja upeita palatseja ja barokkilaista kaupunkikaavaa ja suorilta tuomita kaikki uusi höpöksi. Joskus leikittelen ajatuksella siitä, mitä tulevat rakennusbongarit haluavat nähdä esimerkkeinä 1980-2010 -lukujen rakennustaiteesta. Voisiko Kiasma kuulua joukkoon lasiseen, teräksiseen ja betoniseen? Ei se toki kansainvälisesti mikään järisyttävä pytinki ole, myönnän toki. Hakkaa kuitenkin esim. Eduskunnan lisärakennuksen tai Kampin keskuksen ja muut tuoreemmat Helsingin rakennukset.

Mitä taiteeseen tulee, on makuni varsin jyrkkä eikä oikein kuvailtavissa. Käyn kuitenkin ahkerasti näyttelyissä, ja esim. viimeisen viiden vuoden aikana olen tainnut missata yhden Kiasman näyttelyn. Pidän kuitenkin omaan makuuni sopimatontakin taidetta arvokkaana ja paikkansa ansainneena. Taiteilija on vähintään yhtä tärkeä osa yhteiskuntaa kuin yhteiskunnan rahoittava liikemies, ellei tärkeämpi. Raha kun on katoavaa materiaa, kun taide taas kumpua jostain ajattomasta ihmisen sisällä ja parhaimmillaan tuottaa jotain yhtä ajatonta kuvaillessaan lajimme kollektiivista sielua eli henkeä kunakin aikana.

Juuri taide ja muut korkeammat hengen tuotteet tekevät ihmisestä ihmisen.

[joe]

Omasta mielestäni Eduskunnan lisärakennus on hämmentävän onnistunut ja ympäristöönsä sopiva ollakseen "uusi" rakennus. Kiasma sen sijaan on muotonsa puolesta tontille hyvin sopiva, mutta jotenkin halvan näköinen (eikö sen aaltopellin tilalle olisi mitään muuta voinut laittaa).

Nykytaiteesta en yleisesti ottaen pidä, ja olen sitä mieltä että shokeeraavuus tai keskustelun herättäminen ei ole mikään kriteeri taiteen "hyvyyden" mittaamiselle. Esteettinen miellyttävyys sen sijaan on. Kärjistettynä esimerkkinä mainittakoon, että olohuoneeseeni sijoittaisin ennemmin tusinamaalarin kliseisen merimaiseman kuin ulostetta ja siemennestettä sisältävän tehosekoittimen, olkoonkin että jälkimmäinen on varmasti herättänyt enemmän keskustelua ja kohua.

[DandyAndy]

Nykytaiteesta en yleisesti ottaen pidä, ja olen sitä mieltä että shokeeraavuus tai keskustelun herättäminen ei ole mikään kriteeri taiteen "hyvyyden" mittaamiselle. Esteettinen miellyttävyys sen sijaan on. Kärjistettynä esimerkkinä mainittakoon, että olohuoneeseeni sijoittaisin ennemmin tusinamaalarin kliseisen merimaiseman kuin ulostetta ja siemennestettä sisältävän tehosekoittimen, olkoonkin että jälkimmäinen on varmasti herättänyt enemmän keskustelua ja kohua.

Uskoisin, että aika monet ovat kanssasi samoilla linjoilla kotinsa sisustuksen suhteen. Minä kuitenkin olen sitä mieltä, että myöskin se, kuinka moni suomalainen taideteoksen ottasi olohuoneeseensa on huono mittari taiteelle. Estetiikka ei yksinkertaisesti ole riittävä väline taiteen arvioimiseen.

Otan esimerkin elokuvataiteesta. Kävin taannoin elokuvafestivaalilla katsomassa venäläisen avantgarde elokuvan "4". Elokuvan ensimmäinen neljännes oli itseasiassa varsin kiinnostavan oloinen, mutta muuten raina oli sietämätöntä piinaa. Elokuvan puolivälin tienoilla näytettiin useiden minuuttien ajan kun päähenkilö rämpi savisella pellolla. Tämän siirtymäjakson jälkeen saavutettiin varsinainen kliimaksi kohtauksessa jossa hampaattomat mummot juovat vodkaa, syövät suolakurkkuja ja läpsivät toistensa rintoja. Moiset bakkanaalit tuntuivat kestävän iäisyyden. Lopussa päähenkilö rämpi savisten peltojen yli toiseen suuntaan. Minä en tiedä kauanko elokuva kesti, mutta se tuntui ikuisuudelta. Elokuvasta ulos tullessani olin raivoissani. Minusta tuntui, että minua pidetään pilkkana. En pystynyt käsittämään, mitä virkaa moisella kuvottavalla tekeleellä voisi olla. Elokuva kuitenkin teki minuun vaikutuksen. Ainakin parin viikon ajan pätkän nähtyäni asia pyöri päässäni. Jossain vaiheessa luin elokuvan tekijän ajatuksia työstään ja sen taustoista ja asioiden loksahdellessa paikoilleen raivonikin hieman laantui. Nyt useampi vuosi kokemuksen jälkeen olen vakuuttunut kyseisen elokuvan taiteellisista ansioista, mutta tuskin edelleenkään haluan ko. pätkää dvd-levyllä elokuvakirjastooni.

Mikäli taidetta arvioitaisiin puhtaasti esteettisin arvoin moni suuri taideteos jäisi syntymättä. En kuitenkaan tarkoita myöskään sitä, että kaikki shokeeraava olisi aina automaattisesti hyvää taidetta. En minä sen kummemmin piittaa mainitusta spermavispilästä, enkä ole laisinkaan vakuuttunut siitä onko kyseisessä taideteoksessa "suuren taiteen" aineksia, mutta mielestäni taiteen tehtävänä on haastaa kokijaansa ja tuottaa kokijalleen jonkinlaisia tuntemuksia. Parhaimmillaan hyvä taide antaa kokijalleen mahdollisuuden laajentaa ja muokata käsityksiään ympäröivästä maailmasta. Siksi taidetta ei ole vain nätisti maalatut merimaisemat vaan myös omituisilla aineksilla täytetyt tehosekoittimet, wc-istuimet ja sian päät.

[Pchan]

Omasta mielestäni Eduskunnan lisärakennus on hämmentävän onnistunut ja ympäristöönsä sopiva ollakseen "uusi" rakennus.

Lisärakennuksessa ei ole tullut käytyä sisällä, mutta mannerheimintien puoleinen viheralue ei jotenkin toimi. Muilta kulmilta talo on aika neutraali toimistotalo: Lasiseinää tai 'muodikkaasti' rikotut ikkunarivit.

Tuota rikottujen ikkunarivien muotia en muuten ymmärrä lainkaan. Lähes aina rakennus vaatii pysty- ja vaakalinjoja ollakseen esteettisesti miellyttävä. Rikotut ikkunarivit hajottavat luontaiset linjat ja ovat ihan yhtä huono ratkaisu kuin esim. monotoonisista suorakaisteista koostuva julkisivu á la sokeripala. Tänä päivänä kukaan ei kehtää esittää tuommoista monotoonisuutta 'arkkitehtuurina', mutta rikotut ikkunarivit ilmeisesti ovat vielä Hyväksyttyä Suomalaista Modernia Arkkitehtuuria.

 

[Pchan]

Siksi taidetta ei ole vain nätisti maalatut merimaisemat vaan myös...

Voidaan myös kysyä, mitä taiteellista on fotorealistisuutta tavoittelevassa maalaustaiteessa? Mitä ihan luonnolliselta näyttävä merimaisema yrittää sanoa? Vai onko kyseessä vain käsityön taidonnäyte, kuten vaikkapa täydellisesti laatoitettu kylppäri.

[Ville]

Ongelmaa soppaan lisää se, että kuka tahansa voi tehdä miltei mitä tahansa kunhan tärkein motiivi on "taide". Esimerkkinä taannoin tuomittu suomalainen taiteen tekijä, joka käytti teoksessaan aitoja lapsipornokuvia. Samalla perusteella voisi mennä kadulle nahkahousuissa läpsimään ihmisiä kasvoille, kunhan toteaa kaiken tapahtuneen olleen "postmoderni performanssi, joka todeksiluo alitajuiset aggressiot käden ja posken hellässä kosketuksessa". Tai jotakin vastaavaa.

Taiteessa täytyy olla jokin raja.

[i v y m a n]

Lyhyesti: arvostan modernismia, niin kuvataiteessa, arkkitehtuurissa kuin muussakin visuaalisessa suunnittelussa, mutta varsin suuri osa nykytaiteesta (ja nykyarkkitehtuurista) jättää itseni kylmäksi. Kukaties tunne johtuu siitä, että periaatteessa raflaavimmatkin (kuva)taiteen (tai miksei musiikinkin) uudet ideat keksittiin viimeistään 1960-luvulla, minkä jälkeen erityisesti kuvataide on ollut lähinnä jo esitettyjen ideoiden kierrätystä / 'sämpläystä', taiteen sisäistä 'mitä on taide'-pohdintaa tai pakkoshokeerausta tyyliin ars 95 spermaulostevatkaimet. Eniten nykytaiteessa ärsyttääkin tekorankkuus ja/tai sisäpiiripuuhastelun henki. Toisaalta en suostu allekirjoittamaan 'kaunotaiteen' käsitettä ts. taiteen arvo ei välttämättä löydy pelkässä esteettisyydessä, 'ruma'kin voi olla mielestäni hyvää taidetta, silloin kun rumuus on perusteltua ja / tai taidokkaasti toteutettua ja pääsee nykytaiteen varsin tylsän tekorankkuden ja taiteen sisäisen filosofoinnin yläpuolelle. Useat arvostamani taideteokset (vaikkapa Kasimir Malevitshin musta neliö, Picasson Avignonin Naiset, Helene scherfbeckin myöhäisempi, ekspressiivinen tuotanto tai Harro Koskisen Sikaperhe ovat olleet omana aikanaan paheksuttuja, rumiksi, epäesteetisiksi, jopa moraalittomiksi määriteltyjä teoksia.

Arvostan suuresti esim. seuraavia taidesuuntauksia:
- Venäläinen avantgarde: Malevitsh, Rodtshenko, Tatlin, Exter, Gontsharova, Popova jne
- Abstrakti ekspressionismi: Pollock, DeKooning, Rothko; Ranskana Art brute: Jean Dubuffet (suomessa joku Marika Mäkelä on ihan ok)
- Pop-taiteesta Roy Liechtenstein, suomessa Simo Helenius ja pop-kauden Harro Koskinen, Warhol on jotenkin, hm, klisee..
- Surrealismi: Magritte, Man Ray, suomessa Otto Mäkilä
- Francis Bacon, lasketaan surrealismivaikutteiseksi joskaan ei surrealistiksi, mielestäni Bacon on ihan oma genrensä..
- De Stijl: Mondrian
- Kotimainen modernismi: Pusa, Vanni, Nordström jne
- Impressionismi: eritoten Turner
- Ekspressionismi: Munch, van Gogh, Schiele, Sickert
ja paljon muita.. ..

'Klassisemmalta' puolelta:
- Pre-rafaeliitit: Millais, Homan Hunt, Madox Brown, Rossetti jne, 'Scapegoat' on yksi komeimpia maalauksia koskaan
- Rembrandtin tekniikkaa tai renessanssimaalarien chiaroscuroa ja raudanlujaa piirustustaitoa en myöskään voi olla ihailematta.

Loppujen lopuksi jätin tästä pikku kontribuutiosta pois arkkitehtuurin ja muotoilun, niille pitänee tehdä oma viestiketjunsa.. Lyhyesti arkkitehtuurista, arvostan niin keskiajan kirkkorakentajien aikaansaannoksia kuin funktionalismin parhaimmistoa tai Frank Gehryä.. Nämä eivät sulje toisiaan pois. Samoin Trajanuksen riemukaareen hakattu meisseliantikva on typografiana aiavn yhtä arvostettavaa kuin viimeaikojen parhaiden typografien (vaikkapa Neville Brody) saavutukset.

-

[VMP]

Ongelmaa soppaan lisää se, että kuka tahansa voi tehdä miltei mitä tahansa kunhan tärkein motiivi on "taide". Esimerkkinä taannoin tuomittu suomalainen taiteen tekijä, joka käytti teoksessaan aitoja lapsipornokuvia. Samalla perusteella voisi mennä kadulle nahkahousuissa läpsimään ihmisiä kasvoille, kunhan toteaa kaiken tapahtuneen olleen "postmoderni performanssi, joka todeksiluo alitajuiset aggressiot käden ja posken hellässä kosketuksessa". Tai jotakin vastaavaa.

Taiteessa täytyy olla jokin raja.

Kyllähän taiteen ja performanssin tulee olla lain määrittelemissä rajoissa - tietenkään toisen ihmisen fyysistä koskemattomutta ei saa loukata ilman lupaa. Väkivaltaa sisältävissä teoksissa kaikkien mukana olevien tulisi olla tietoisia osallisuudestaan ja siitä mitä se tarkoittaa.

Taidetta, ajattelua ja sanaa ei saa rajoittaa. Ja juuri taidehan on vuosisatoja ollut sorron vastavoimana. Niin kuva- kuin lyyrinen taide.

On olemassa eräs (sisustus)teollisuuden muoto, jota voisi kutsua taidetta mutta mitä se ei mielestäni ole. Taide on uniikkia. Esim. Ikeasta ostetut kivat sisustuselementit kuten aiemmin mainittu massatuotettu merimaisema eivät täytä ehtoja. Se on vain rahantekoa. Taiteessa ei saa olla kyse vain rahasta ( - tokihan kulttuurimme kuvaajien ja ikuistajien tulee elantonsa ansaita).

[i v y m a n]

Mitä Kiasmaan tulee, rakennus ei missään nimessä ole viime aikojen epäonnistuneinta arkkitehtuuria / ympäristösuunnittelua.