Itse olen kyllä tavallaan cyclocrossin kannalla yleispyöräksi, mutta jos ei meinaa ajaa kymmenien kilometrien maantielenkkejä (esim. tosi pitkä työmatka) tai osallistua kilpailuihin, kannattaa ottaa suora ohjaustanko, jolloin pyörästä tulee fitness bike.
Tämä siksi, että suora tanko on toimivampi työkalu huonossa kelissä (enemmän momenttia), ja jos ei aja pitkiä matkoja kovaa, ei ole mitään syytä muutenkaan viettää pitkiä aikoja virtaviivaisessa asennossa, joka lähinnä ylirasittaa useimpien toimistorottien selkää.
Käppyräsarvet ovat nyt muotia, kuten 80-luvullakin, joten siksi niitä on joka toisessa fillarissa, ja kaikki niitä siksi kilpaa kehuvat ja suosivat. Fillaroinnissa on menossa vahva retroiluaalto, ja kasarin sävyt ovat vahvoja.
Lokarit nyt ovat Suomen oloissa yleispyörään ehdottomat. Ja jos ajaa pelkkää kaupunkiajoa eikä alapää ole kovin herkkä tärinälle, saa polkemiseen keveyttä kätevästi vaihtamalla vanteille kesäksi crossikumien tilalle maantiepyörän 20-25mm kumit.
Oma kaupunkipyöräni on nimenomaan suoratankoinen cyclocrossari 23mm maantiekumeilla ja lokareilla. Toukokuussa sillä tuli mittariin joku 550km, eli kyllä sellaisellakin töihin ja kauppaan pääsee. Tuon päälle on sitten maantiepyörälenkit erikseen. Talvella käytän nastarenkaita. Ajan läpi vuoden, ellei nyt satu tulemaan uutta lunta sitä kymmentä senttiä.
Äkkiseltään katsottuna Sellon Pyörän fillarit ovat hinnaltaan jonkin verran yläkanttiin, mutta näinpä se suomalaisessa kivijalassa aina on. Saksasta ostamalla saa satoja euroja arvokkaampia osia, jos saman hintaisia pyöriä hakee. Jos kuitenkin hakusessa on se ensimmäinen oikea pyörä, kannattaa mennä ehkä kuitenkin sinne kivijalkaan, ostaa hyvärunkoinen (kevyt ja ergonominen) pyörä, jossa on menettelevät Shimanon/SRAM:in osasarjat, jotka voi päivittää parempiin niiden hajotessa. Shimano/SRAM siksi, että ne ovat pääsääntöisesti yhteensopivia ja yleisiä, joten työkaluja ja varaosia on hyvin saatavilla.
Jos minulta kysytään, millainen pyörä kannattaa ostaa yleispyöräksi noin tonnin budjetilla, niin vastaus on helppo: Bike-Discount:ista Radon Skill 9.0 lokasuojilla. Painaa sen 9kg ja osat ovat suomalaiseen hintaverrokkiin nähden aivan toista maata. Pari kaveria on tuollaisen ostanut ja tyytyväisiä ovat olleet.
Kannattaa budjetoida rahaa 100-200e myös lukkoon, valoon (hyvä on yllättävän kallis), soittokelloon, heijastimiin ja työkaluihin. Oma lukkoni on vajaa 130cm pitkä kettinki Abloyn munalukolla, koska sellainen pakkautuu pieneen tilaan, ja sen avulla saa pyörän ja vanteet kiinni tolppaan helposti. Se on tarvittaessa käytettävissä myös muihin tarpeisiin.
Pumpuiksi kannattaa hankkia joku kätevä pikkupumppu mukana kuljetettavaksi ja lattiapumppu kotiin. Laiska tai kiireinen hankkii jonkun CO2-virityksen, jolla säästää useita minuutteja katastrofin yllättäessä.
Fiksu tyyppi kuljettaa mukanaan ehjää sisuskumia, jonka voi vaihtaa nopeasti rikkoutuneen tilalle, mutta paikkarasia tarvitaan sitten myöhempiä korjauksia varten. Rengasraudat (ellet ole vahvanäppinen) tarvitset myös, ja erinäisiin säätöihin eri kokoisia kuusiokoloavaimia (yleensä 2-6mm). Suosittelen lämpimästi Topeak Alien 2 -monitoimityökalua (parempi kuin 3), jossa on mukana suunnilleen kaikki tarvitut työkalut paitsi hyvät nippeliavaimet - ja niitä tarvitaan vain vanteen oikaisuun, mikä aloittelijan kannattaa jättää ammattilaisen tehtäväksi.
Niin ja ketjut sekä muut liikkuvat osat tulee öljytä heti, kun ne alkavat ääntelemään. Jarrupaloja kannattaa olla varastossa, paitsi nyt jos laitat levyjarrut.
Keikarille suosittelen mukaan myös jonkinnäköisiä työhanskoja, koska käsien sotkeutumista fillaria korjatessa on hankala välttää.
