Castiglione:
I have found quite a universal rule which in this matter seems to me valid above all other, and in all human affairs whether in word or deed: and that is to avoid affectation in every way possible as though it were some rough and dangerous reef; and (to pronounce a new word perhaps) to practice in all thing a certain sprezzatura [nonchalance], so as to conceal all art and make whatever is done or said appear to be without effort and almost without any thought about it.
Onkin ironista, että tätä harkittua huolettomuutta tavoitellessaan moni sortuu teennäisyyteen, jonka välttäminen on siis hyvin olennainen osa sprezzaturaa.
Pukeutumisratkaisut, jotka on pelkästään törkeitä tai rohkeita niputetaan aika nopeasti sprezzaturan alle vaikka niillä ei mielestäni ole mitään tekemistä keskenään. Huippuravintoloiden tarjoilijat on mielestäni hyvä arkinen esimerkki sprezzaturasta. Lautasten kanto, viinipullon avaaminen, etiketti — kaikki tulee kuin luonnostaan ja täysin vaivattoman näköisesti, vaikka oikeasti asioita on harjoiteltu tuhansia kertoja.
Luin jostain, että arkielämän sprezzatura saavutetaan sillä, että aamulla vedetään kamat harkitusti ja huolellisesti niskaan, jonka jälkeen koko asiaa ei enää ajatella. Iltaan mennessä on sitten solmio vinossa, hanskat rintataskussa ja hihasta napit auki. Siinä mielessä kansanedustaja Hakkarainen olisi näistä esitetyistä lähimpänä sprezzaturaa, kun vaan panostaisi siihen aamuun enemmän.
