Minäkin ymmärrän viestin (kärkevästi esitetyn) pointin. On eri asia pukeutua hyvin ja pukeutua oikein. Ja hyvin voi pukeutua myös väärin - se iänikuinen sääntöjen rikkomiskeskustelu tässä viitteenä. Ja toisaalta kaikilla netin pukeutumiseen liittyvillä keskustelupalstoilla olen nähnyt paljon niitä, jotka pukeutuvat oikein ja silti huonosti. Lopputulos on vähemmän kuin osiensa summa. Tässä on monta tekijää taustalla (joita en siis laita tässä missään järjesteyksessä esille), kuten:
1) Oma ulkonäkö. Valitettava tosiasia on, että hyvännäköiset, hyvänmalliset tyypit näyttävät herkästi skarpimmilta kaikissa vaatteissa.
2) Tyylitaju. Mikä näyttää *yleensä* hyvältä vs. mikä näyttää juuri minulla hyvältä. Mittasuhteiden, oman kehonsa, oman tyylinsä tunteminen. Kontekstin ja oman ikänsä ymmärtäminen. Värisilmä.
3) Kyky kantaa vaatteet oikein ja olla luonnollisesti valokuvissa. Monet ovat kuvissa täysin tönkköinä ja pilaavat muuten hyvän vaikutelman kuvien jäykkyydellä.
4) Rohkeus. Jos pukeutuu täsmälleen samalla tavalla kuin kaikki muutkin, jää seinäkukkaseksi. (Toki jos on liian rohkea, menee sekin pieleen ja siksi ks. kohta 2.)
Kieltämättä näiden tekijöiden merkitystä ei useinkaan tuoda esille yhtä paljon, kuin esim. jotain lahkeiden pituutta. Minun mielestäni pukeutumisen tärkeimmät tekijät ovat siluetti ja värit. Vasta sen jälkeen ja näiden toteuttamisessa teknisen toteutuksen merkitys tulee esille. "Tekniikan" tulee olla välineellistä, eli keino halutun lopputuloksen saavuttamiseen, eikä itsetarkoituksellista.
Lahjakkuus on sinänsä mielenkiintoinen asia, palatakseni vielä siihen. Lahjakkuus on sinänsä todellista, mutta usein sen merkitystä tavataan liioitella ja pahasti. Sillä ei tee mitään ilman todella rankkaa työntekoa. Lahjakkuus ei todellakaan ole mitään automaattista savant-tyyppistä maagista ensikosketusta johonkin toimeen tai harrastukseen, vaan se on taipumus sille, että kovan työnteon hedelmät tulevat muita paremmin esille. Kun joku on ensimmäisellä luokalla muita liikunnallisempi, musikaalisempi tai taiteellisempi, on helppo unohtaa se, että musiikkiharrastus on saatettu aloittaa kolmivuotiaana Suzuki-menetelmällä, urheiluharrastus samanikäisenä telinevoimistelun temppukoulussa jne. jne. Jos vasta-alkaja on 5 vuotta harrastanutta parempi missään asiassa, on 5 vuotta harrastanut joko äärimmäisen laiska tai tehnyt kaiken väärin. Erot lahjakkuudessa eivät ole niin suuria kaikista maailman legendoista huolimatta. Tosiasiassa tällaiset esimerkit eivät vastaa todellisuutta edes kaukaisesti. Ei kukaan vasta-alkaja ole maaginen: erot vasta-alkajien lahjakkuudessa ovat hyvin huomaamattomia asiaan perehtymättömille, ja tulevat vasta vuoden-kahden jälkeen todelisuudessa esiin lähes kaikilla saroilla. Lisäksi myöhään syttyneitä on vaikka millä mitalla. Ja lopulta erot hyvien ja huonojen välille tulevat vasta vuosien mittaan esille kunnolla. Lahjakkaat ovat hyviä tällöinkin yleensä vain, jos he tekevät asioita oikein ja riittävästi. Muuten kovistakin lahjakkuuksista tulee vain keskinkertaisuuksia.
Edellä sanottu oli toki vain sivujuonne sille, että mielestäni avaus oli erittäin mielenkiintoinen. Piilotettu väitehän on selvästi, että täällä on lähinnä lahjattomia mutta alaan vihkiytyneitä harrastajia, kun taas Murder! kiskoo halpahalleistakin äärimmäisen tyylikkäitä kokonaisuuksia ylleen luontaisen lahjakkuutensa ansiosta asiaan sen kummemmin perehtymättä. Itsevarmuus on kaunista ja yklimielisyys vastenmielistä seurattavaa. Yhtä kaikki näkisin mielelläni näitä pukeutumisesimerkkejä: ei muuta kuin kuvia kehiin siitä, miten teet itse asiat paremmin.
