Keikarin foorumi

Kirja on ilmestynyt juuri pokkarina, joten ei pitäisi maksaa kuin reilun kympin. Itse poistin kovakantisena Stockan alennuksesta, kun en tiennyt sen tulevan pokkarina näin pian. Kaiken kaikkiaan kirjojen lukeminen on nykyään edullisempaa, sillä erityisesti bisnes- ja yhteiskuntaluokan kirjat tulevat nykyään tosi nopeasti pokkariversioina. Niitä on mukavampi kuljettaa työmatkalla laukussa mukana.

Lainaus käyttäjältä: Joona - 05.03.12 - klo:13:06
Erä ja Ryyppäys lehteä.

Arvostan, todellinen laatujulkaisu. Uutta numeroa on odoteltu.

Karsten Alnæs - Ihanteiden nousu, Euroopan historia 1800-1900
(Lontoo 1850) "Työkansa asui tunkioiden keskellä surkeissa talorötisköissä ja joi likaista vettä. Teen sijasta työkansa joi yrteistä keitettyä ja tuhkalla maustettua litkua, ja niin maitoa kuin oluttakin jatkettiin vedellä."

Viktoriaaninen kaunis elämä jne.

Yritätkö vihjata siihen, että menneiden aikojen nostalgisointi ja halua asua jollain menneellä aikakaudella perustaisi uskoon, että itse kuuluisi niiden hyväosaisten joukkoon, joilla oli mahdollisuus mietiskellä pukeutumista eikä pelkästään selviytymistä seuraavaan päivään...

Katolisen kirkon katekismus.

Lainaus käyttäjältä: Juba - 05.03.12 - klo:13:28
Karsten Alnæs - Ihanteiden nousu, Euroopan historia 1800-1900

Alnæsin (neliosainen?) Euroopan historia on oikein sujuvaa luettavaa. Noita osia on saanut erinäisistä kirja-aleista ihan sopuisaan hintaan.

Itse ei jaksa nyt tarttua kirjaan, vaan:



Hiton hyvä lehti.

Nyt luvussa Eric C. Schenider: Vampires, Dragons, and Egyptian Kings: Youth Gangs in Postwar New York

Varsin kiinnostava pläjäys 40-70-lukujen jengielämästä New Yorkissa.

Sitä ennen luettua:
James Ellroy: Browns Requiem
Graham Greene: Kiveä Kovempi
Nick Hornby: Juliet, naked

Seuraavaksi lukuun menossa Ellroyn Blood's a Rover - ainoa Ellroy joka on vielä lukematta.

Posti toi Flusserin "Dressing the man". Iltalukemista!

Epäomaperäisesti Jobsin elämäkertaa, luokattoman kehnona suomennoksena vieläpä (tulee oikeasti mieleen jotkut Sub Tv:n suomennokset). Vastustamaton halu hankkia pooloneule, New Balancet tulikin jo hommattua...

Lainaus käyttäjältä: ivyman - 14.03.12 - klo:13:12
Nick Hornby: Juliet, naked

Hornbystä olen ainakin aiemmin pitänyt. Onko taso pysynyt?

Täydellinen herrasmies tuli aikanaan poistettua ja siihen olen taas palannut.

Lainaus käyttäjältä: Jussi - 14.03.12 - klo:23:38

Lainaus käyttäjältä: ivyman - 14.03.12 - klo:13:12
Nick Hornby: Juliet, naked

Hornbystä olen ainakin aiemmin pitänyt. Onko taso pysynyt?

Voisin sanoa että on - jotenkin pidin tästä jopa enemmän kuin jostain High Fidelitystä.

Lainaus käyttäjältä: ivyman - 14.03.12 - klo:23:46

Lainaus käyttäjältä: Jussi - 14.03.12 - klo:23:38

Lainaus käyttäjältä: ivyman - 14.03.12 - klo:13:12
Nick Hornby: Juliet, naked

Hornbystä olen ainakin aiemmin pitänyt. Onko taso pysynyt?

Voisin sanoa että on - jotenkin pidin tästä jopa enemmän kuin jostain High Fidelitystä.

Kas kas. Menee siis ehdottomasti luettavien listalle.

Juliet, Naked on minusta samaa kastia Long Way Downin kanssa eli hyvä kirja, mutta se lopullinen niitti jää uupumaan.

Oma Hornby-asteikkoni on seuraava:
Fever Pitch: jalkapallofanin pakkomielteet ovat tuttuja ja siinä suhteessa onnistunut kirja, joka onnistuu vääntämään höyrykoneen tehoilla, mutta myös vauhdilla, auki Arsenalin kannattajan sielunelämän ennen kuin eräs Wenger astui puikkoihin. Ihan mielenkiintoista olisi tietää päähenkilön näkemys Emiratesista yms., toisaalta kyllä ivyman ja vassaritkin jatkoivat Chelsean huor... kannattamista.

High Fidelity: Uskollinen äänentoisto on musiikkifriikille sama kuin Hornankattila futisniilolle. Erityisen hauskaa on levykaupasta päivän hittilevyä kysyvien tylyttäminen ja loputtomat listat. Kiteyttää Hornbyn vahvuudet eli tietynlaisten maanisten ihmisten tuntemuksen, kyvyn sanailla sukkelasti ihmissuhteista ja havainnot maailmasta.

About a Boy: tunnetaan kai paremmin yhdestä harvasta katsottavasta Hugh Grant-elokuvasta. Sujuvaa luettavaa, mutta ei kuitenkaan ihan osu maaliinsa. Lajityypin pahimmat kliseet sentään ohitetaan ja isänsä säveltämän joululaulun tekijänoikeustuloilla elävä päähenkilö on sentään lopulta aika symppis.

How to be Good: vit... kolumnisti päättää ryhtyä hyväksi ihmiseksi ja vaimo ei kestä. Osuvia havaintoja maailman parantamisesta ja sujuvaa kirjoittamista, mutta muuten ei oikein mikään etene ja pointti hukkuu jonnekin.

A Long Way Down: vähän synkempää Hornbya ihmisistä, jotka sattuvan samaan paikkaan yrittämään itsemurhaa. Useampi henkilö tuo sopivasti eloa ja kontrastia tarinointiin, jossa piilevä huumori sekä kierot havainnot maailmasta osuvat maaliinsa aika tehokkaasti.

Slam: teiniskeittari panee tyttöystävänsä paksuksi. Vahvuudet hallussa eli erikoinen tapa tarkastella maailmaa humoristisesti ja oivaltavasti, mutta etenkin aikamatkailu pilaa kokonaisuuden. Ehkä yhdentekevin Hornby.

Juliet, Naked: kertomus kadonneesta musiikkilegendasta Tucker Crowesta, Tuckerin fanista ja fanin avovaimosta. Musiikkiaiheen vuoksi Hornby pelaa omalla kentällään ja yhdistää hienosti internerin fanien yksisilmäisyyden musiikkimaailmaan, mutta pientä hiottavaa silti olisi. Barnesy on varmaan ivymanin suosikkihahmo.

Kehnoimmillaankin Hornby on hyvää ja todella sujuvaa luettavaa, jossa sujuva kerronta kohtaa vähän vääntyneen huumorintajun. Itse olen lukenut lähes kaikki Hornbyni Englannin matkoilla, joten sitä kautta kirjoihin on kehittynyt myös erityisempi suhde. Silti Fever Pitchin ja High Fidelityn jälkeen ollut jokaista lukiessa sellainen olo, että Hornbylla olisi panoksia kirjoittaa se ultimaattinen mestariteos.

Lainaus käyttäjältä: _ a m _ - 05.03.12 - klo:17:41

Hiton hyvä lehti.

Hipsterijulkaisu! *ARRRRR!*
Nimestä minimaaliset plussat...