Understatement on hyvä. Sitä haastattelijaa ei pidä nolata, mutta se ei tarkoita sitä, että pitää vajota turomiehen tasolle. Turomies ei huomaa understatementia kuitenkaan, vaan pitää haastateltavaa hyvin pukeutuvana heppuna. Asiaan vihkiytynyt osaa arvostaa sitä understatementia. Sama kelloissa. Mikä tahansa hillitty kello käy. Kultaisen tai pepsiroleksin jättäisin kotiin, niissä on valitettavasti negatiivisen mielleyhtymän riski luterilaisessa Suomessa (pröystäilijä; kumminkin on rantarolex). Asiaan perehtynyt huomaa taas laadun, johon mattimeikäläinen ei kiinnitä huomiota. Ihan hyvä valinta on vaikka joku hillitty vintagekello, jos sellainen löytyy. Ja sitten kengät kuntoon, tietysti. Mattimeikäläinen ei huomaa, mutta itsellä on varmempi olo. Ja sopiva itsevarmuus on hyvä. Jännittää pitää ja saa. Jos et yhtään jännitä, menet liian rehvakkaasti tilanteeseen.

Lainaus käyttäjältä: jaro - 20.02.11 - klo:19:55
Puku.

Lainaus käyttäjältä: henrypitkin - 20.02.11 - klo:19:58
Puku. Ei mitään kovin huomiota herättävää, mutta siistiä ja istuvaa. Jos laitat taskuliinan, valitse hillitty kuosi ja tee tv-fold. Muista, että se vastapuolella istuva haastattelija voikin olla tavallinen turomies miten sattuu istuva puku päällä.

Lainaus käyttäjältä: salaryman - 20.02.11 - klo:20:47
Tässä minun reseptinini:
- Yksirivinen puku. Sallitut värit: Musta, tummansininen ja lyijynharamaa. Harmaa paras
- Yksivärinen paita, mielellään valkoinen tai vaaleansininen. HUOM! Pitää olla huolellisesti silitetty!
- Hyvällä maulla valitty solmio, ei liian räikeä. Vähän paksummasta silkistä tehty solmio jossa on suht' karkea tekstuuri näyttää mielestäni parhaalta, ei niin kaksiulotteiselta kuin kevyet painetulla kuviolla olevat solmiot. Stockmannin poistomyymälässä Tammistossa on just tämmöisiä solmioita 10-15�,�/kpl
- Hyvin ja huolellisesti kiillotetut nahkakengät. Se, miten mies pitää huolen kengistään kertoo miten mies hoitaa työnsä.
- Taskuliina: Valkoinen puuvillaliina taitettuna "James Bond" -tyyliin eli taskusta näkyy ainoastaan pari milliä leveä kurinalainen viiva.

Lisäksi: Hiukset leikattu, parta ajettu, hygieniasta huolehdittu. Ei liikaa hajusteita. Valmistautuminen haastatteluun hyvissä ajoin, pidä huoli että edellisenä yönä nukut hyvät pitkät unet. Näytät raikkaalta, valppaalta ja rennolta.

Just my 2 cents.

Salaryman

Tässä on on omasta mielestäni tämän ketjun huomionarvoisimmat viestit. Koska ministeriössä kuitenkin pääasiallinen työasu on luultavasti puku, niin kallistuisin ehdottomasti sille kannalle, aivan kuten supera totesi. Tärkeintä on kuitenkin huoliteltu kokonaisuus ja ryhti, ennen kaikkea, ryhti.

Olin juuri erässä psykologin vetämässä koulutuksessa jossa keskusteltiin hyvin paljon siitä minkä kuvan antaa itsestään (liittyi kiriisitilanteessa olevan kohtaamiseen). Se mitä sanot suustasi ulos on vasta kolmanneksi merkityksellisintä, sen yli menee se millä tavalla sanot ja mitä kehosi sanoo samaan aikaan. Eli käytännössä jos äänensävysi tai kehosi sanoo vastoin sitä mitä sanat sanoo niin ne sanat jää vähemmän merkityksellisiksi. Eli se luonnollisuus kyllä korostuu, teennäisyys kyllä näkyy oikeastaan aina läpi.

Mielestäni huoliteltu ulkoasu hieman epäformaalina on parempi työhaastattelussa kuin tulevassa työasussa esiintyminen. Ei poliisikaan ole työhaastattelussa työasussa, ihmisen arkipukeutuminen antaa paljon omaleimaisemman kuvan henkilöstä.

Ja jos menee työhaastatteluun ohutkankaisessa juhlapuvussa -26 asteen pakkasessa niin järkevä haastattelija kysyisi, miksei haastateltava pannut päälle jotain keliin sopivaa.

Nämä ovat mielipideasioita ja varmasti vaikutusta on myös sillä, onko haastattelija kolmekymppinen vai viisikymppinen. Tumma puku on varma mutta kovin väritön valinta, jonka valintaan ei tarvita tyylitajua. Tyylikäs kokonaisuus, jossa ihminen näyttää omalta itseltään on paljon hankalampi ratkaisu jota itse arvostaisin haastattelijana.

Pukeutuminen on viestintää. Näköaisti on ihmisen tärkein aisti ja ensivaikutelma syntyy suurimmaksi osaksi sen mukaan mitä me näemme. Hyvin pukeutunut idioottikin käy fiksusta kun pitää suunsa kiinni.

Ihmiset pukeutuvat univormuihin. Se, miten pukeudumme, kertoo mihin ryhmään kuulumme tai haluamme kuulua. Miettikää nuorison jatkuvasti kehittämiä alakulttuureja. Näissä viestitetään ryhmään kuulumista aina ensisijaisesti ulkonäöllä. Sillä, minkä merkkiset lenkkarit teinillä on jaloissa on suuri semioottinen merkitys. Ei ole sattumaa että meille mainoksissa lääkkeitä myyvillä hahmoilla on usein valkoinen laboratoriotakki ja stetoskooppi.

Jos haluat virkamieheksi, pukeudu stereotyyppisen virkamiehen mallin mukaisesti: Hillityn konservatiivisesti. Jos haluat teatterikouluun, pukeudu boheemisti. Jos haluat mainostoimistoon, pukeudu mustaan. Jne.

Työpaikalla pukeudu siten kuin sinua yksi pykälää ylemmällä tasolla olevat ihmiset pukeutuvat. Tällä tavoin leimaudut joukkoon ja sinua aletaan pitää tähän ryhmään itsestäänselvästi kuuluvana. Ennen kuin huomaatkaan, kuulut tähän joukkoon.

Ihmiset ovat tällaisia: Asiat eivät ole niin kuin ne ovat vaan miltä ne näyttävät.

Ihmiset ovat idiootteja.

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

Lainaus käyttäjältä: der alte - 20.02.11 - klo:20:28
Rupesin jo mietiskelemään vaihtoehdoksi mustia suoria housuja ja mustaa villatakkia valkoisen paidan ja solmion kanssa.

Tämä, jos semmoista pukua ei ole saatavilla jossa tuntisit itsesi kotoisaksi.

^samaa mieltä, vaikka itse en pistäisikään ehkä noin mustia. Mutta jos tuo tuntuu luontevalta sinusta niin uskoisin sen olevan paras. Jos puku tai irtotakki ei ole luontevaa niin se kyllä myös näkyy.

Puku on varmasti varma valinta, mutta melko pätevältä onnistuu toisaalta tämäkin heppu vaikuttamaan neuletakissaan:

Jo on kumma jollei näillä neuvoilla paikka irtoa.

^ Mä olin kerran vastaavassa harjoittelupaikassa ministeriössä ja sain paikan yksinomaan hakemuksen perusteella. Mutta se haastattelija ja pomo oli nainen ja olen sellainen verbaalinikkari että...

Olin mukana vastaavassa karsinnassa muutama vuosi sitten ja onnistuin pääsemään sisälle. Nyt miettien pukeutumiseni oli vähän alakanttiin: mustat sammarit farkkuleikkauksella, kauluspaita ja läskipohjakengät + ei pikkutakkia tai neuletta. Tuo oli kuitenkin se taso, mikä tuohon aikaan minulle oli ylipäänsä mahdollinen, ja mikä lisäksi varmaankin näytti kaltaiseni ylioppilasnoviisin päällä ihan koherentilta. Talvisää lisäksi oli hyvä peruste käyttämilleni jalkineille.

Ennen harjoittelun alkua vaatevalikoimani näytti aika surkealta klassisvivahteisen pukeutumistyylin kannalta, joten omistamani kelvollisen samettipikkutakin lisäksi päädyin hankkimaan hyvin istuvan harmaasävyisen pikkutakin pienillä houndstooth-kuvioilla sekä parit harmaat suorat housut. Joitain paitoja tuli myös hankittua vaihtelumahdollisuuksien kasvattamiseksi. Pidättäydyin johdonmukaisesti käyttämästä solmiota, sillä tunsin sen olevani liikaa asemassani olevalle henkilölle, ja lisäksi epäilin myös aiheellisesti kykyäni käyttää sitä itseilmaisun välineenä.

Jos vastaava tilanne olisi nyt käsillä, laittaisin varmasti suorat housut ja hyvälaatuisen ohuen neuleen.

Lainaus käyttäjältä: U-Haul - 20.02.11 - klo:22:50
Puku on varmasti varma valinta, mutta melko pätevältä onnistuu toisaalta tämäkin heppu vaikuttamaan neuletakissaan:

Yleensä Daniel Craig on julkkikseksi ihan ok, mutta tuo kyllä pöljän näköinen yhdistelmä. Paita , solmi o ja housut ovat ihan eri maailmasta kuin tuo neule. Huh.

Lainaus käyttäjältä: salaryman - 20.02.11 - klo:22:33
Pukeutuminen on viestintää. Näköaisti on ihmisen tärkein aisti ja ensivaikutelma syntyy suurimmaksi osaksi sen mukaan mitä me näemme. Hyvin pukeutunut idioottikin käy fiksusta kun pitää suunsa kiinni.

Ihmiset pukeutuvat univormuihin. Se, miten pukeudumme, kertoo mihin ryhmään kuulumme tai haluamme kuulua. Miettikää nuorison jatkuvasti kehittämiä alakulttuureja. Näissä viestitetään ryhmään kuulumista aina ensisijaisesti ulkonäöllä. Sillä, minkä merkkiset lenkkarit teinillä on jaloissa on suuri semioottinen merkitys. Ei ole sattumaa että meille mainoksissa lääkkeitä myyvillä hahmoilla on usein valkoinen laboratoriotakki ja stetoskooppi.

Jos haluat virkamieheksi, pukeudu stereotyyppisen virkamiehen mallin mukaisesti: Hillityn konservatiivisesti. Jos haluat teatterikouluun, pukeudu boheemisti. Jos haluat mainostoimistoon, pukeudu mustaan. Jne.

Työpaikalla pukeudu siten kuin sinua yksi pykälää ylemmällä tasolla olevat ihmiset pukeutuvat. Tällä tavoin leimaudut joukkoon ja sinua aletaan pitää tähän ryhmään itsestäänselvästi kuuluvana. Ennen kuin huomaatkaan, kuulut tähän joukkoon.

Ihmiset ovat tällaisia: Asiat eivät ole niin kuin ne ovat vaan miltä ne näyttävät.

Ihmiset ovat idiootteja.

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

+1

Noniin, haastattelu takana. Lähdin tuon kuvan innoittamana Daniel Craigin jalanjäljille valkoisella paidalla ja kullankeltaisella solmiolla. Lopputulos oli esikuvaan verrattuna ehkä enemmän akateemisen rento kuin bisnes/virallinen. Niin kuin täällä on puhuttukin, harmaa puku ja sininen paita -osasto olisi ollut varmin veto, mutta kun niitä nyt ei ollut tähän hätään saatavilla. Päätin tinkiä virallisuudesta ja panostaa istuvuuteen ja omaan tyyliin.

Haastattelija oli pukeutunut tummanharmaaseen pukuun, siniruutuinen paita oli kuosiltaan melko rento ja ylin nappia solmiosta huolimatta auki. Toisaalta oli myös tyylikkäimmästä päästä käytävillä vastaan tulleesta porukasta. Puku olisi tosiaan paremmin osoittanut meikäläisen kuuluvan tähän joukkoon, mutta en halunnut näyttää arkunkantajalta enkä chicagolaiselta pankkiryöstäjältä kaksirivisessäni enkä varsinkaan suomiräppäriltä liituraidassa.

Vaikkei paikkaa tippuisikaan, pitää kyllä pistää hankintalistalle harmaa arkipuku, joku sininen bleiseri/irtotakki, muutama istuva paita ja mustat kengät. Kun tekee hommia himassa, kulkee pääasiallisesti fillarilla kaikkialle ja on vielä pihi uusien vaatteiden ostamisen suhteen... Kaikki klassista pukeutumista edustavat vaatteeni ovat enemmän tai vähämmän vapaa-aikaan ja akateemiseen maailmaan sopivampaa maanläheisten värien osastoa, joten lienee paikallaan hankkia vaatekaappiin muutama viralliseen meininkiin sopivakin pukine.

Lainaus käyttäjältä: der alte - 21.02.11 - klo:12:38
Kaikki klassista pukeutumista edustavat vaatteeni ovat enemmän tai vähämmän vapaa-aikaan ja akateemiseen maailmaan sopivampaa maanläheisten värien osastoa, joten lienee paikallaan hankkia vaatekaappiin muutama viralliseen meininkiin sopivakin pukine.

Varmasti paikallaan, jos aikoo ministeriöön suunnistaa.