...jos joku kysyy tweedin karkeasta ilmeestä, voit vain hienostuneesti vastata sen olevan rus in urbe. Jos kysyjä ei sanaparia tunne, asia on voi-voi. Jos hän ei jaksa sitä verkosta tarkistaa, kyseessä on menetetty tapaus.

http://dictionary.reference.com/browse/rus%20in%20urbe?&o=100074&s=t

Kiinalaista nahkapornoa.

Minä vetelen drape-tyylillä.

...koska elämä on liian lyhyt pelkkiä farkkuja, verkkareita, teepaitoja tai mustia pukuja varten:

Akamine vetää pisteet kotiin. Olisinpa yhtä elegantti sitten eläkeiässä.

Lainaus käyttäjältä: Laurentius - 07.08.15 - klo:13:35
Tämäkin mennee tähän ketjuun, tosin silmänruokaisuus koskettaa kai lähinnä meitä tweedin ystäviä.

Remontin jälkeistä uudelleenjärjestelyä, ja pikkutakit saivat oman pienen komeronsa.

Syyskelejä odotellessa.

Tämä kuva tuli mieleen kun näin Voksin postauksen samasta aiheesta. Suuressa maailmassa kaikki on suurta. Ei silti, olen kateellinen kokoelmallesikin.

Taitaa nimimerkillä Voxsartoria jo olla lähemmäs 100 tilauspukua tai -takkia, tähän paidat ja solmiot ja jalkineet päälle. Jos ei ole liki miljonääri, ei näistä kannata liian kateellinen olla, sillä samanlaisen kokoelman hankkiminen vaatii paljon rahnaa. Sata takkia kertaa neljä tuhatta euroa on jo huima summa vaatteisiin.

Oma syys-talvikokoelmani. Onhan se alku.

Istuvuusmallia 1970-luvun alusta.

Olette kylla onnellisia kun ette ole siita etta henkarit olisivat keskenaan samoja niin autistinen kuin mina.

Olen ajatellut vaihtaa kaikki henkarit samanlaisiksi, mutta käytännöllisyys on toistaiseksi ollut edellä. Voksillahan ne ovat samaa paria.

Kamoon, Tuukka, autistien joukossa on lukemattomia ihmisiä, jotka ovat edistäneet tieteitä, taiteita, urheilua, musiikkia, näin edelleen:

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_people_with_autism_spectrum_disorders

Pakko-oireinen symmetrian tai järjestyksen tarve on joillain aloilla vain hyödyksi, kunhan se ei riistäydy käsistä. Ainakin räätäli tai kenkämaakari hyötyvät siitä, ja molempia olet kaiketi tavannut menestyksekkäästi.

Maaseutularppausta. Mielenkiintoisesti Indyllä ei ole solmiota kahdessa ensimmäisessä elokuvassa, mutta tässä on.

Myös Papa nautti tweedistä:

Ferestä saa Brionin mittafarkkuja. Jos käyttäisin niitä pukineita enemmän, voisin jopa harkita. Hinnat alkaen 500 eurosta.