Ehkä jokin analogia siinäkin saattaisi tosin olla, homoseksuaali voi uskaltaa olla erilainen. Myös pukeutumisessaan.

Tämä ei poissulje mitään muutakaan mahdollisuutta, mutta siitä saattaa syntyä tiettyjä stereotypioita.

Poikkeuksia tietty löytyy ja en niputtaisi mitään pukeutumiseen paneutumista mitenkään seksuaaliseen suuntautumiseen. Siihenhän se ei liity mitenkään. Ei millään tavalla.

Mutta saattaa olla, että uskaltaakseen vapaasti ilmaista omaa itseään vaatii luonnetta, joka on syystä tai toisesta.. kokemuksesta tai luonnostaan siunaantunut henkilölle. Kenties siksi meillä on stereotypia homomiesten paremmasta pukeutumisesta. He vain uskaltavat. Kun joku muu uskaltaa, hänet leimataan homoksi.

Lainaus käyttäjältä: ChuckBass - 29.05.10 - klo:22:02
Tästä johtuen myös viskien maistelu olisi minulle enemmän rangaistus kuin minkään tason nautinto.

Auts! No, omahan on tappiosi...

Tässäpä nyky-yhteiskunnan suuri ongelma, josta en tällä kertaa jaksa valitella suuremmin. Kaupungeissa harva vastaantulija on tuttu, joten joudumme tekemään arvioita toisistamme ulkonäön perusteella. Tämä vääristää kovasti tulkintoja. Ei kenestään voi todella olla jotain mieltä ennen kuin hänet tuntee paremmin. Valitettavasti myös minä kuulun heihin, jotka muodostavat oletuksia aivan liian nopsasti ja sitten pitävät niistä kovin hanakasti kiinni. Ehkäpä tämä piirre muuttuu jahka aikuistun.

Mielestäni kyse on ennakkoluuloista. Suomalaisten huono itsetunto peilaantuu sellaisella hetkellä kun vastaan tulee joku hyvin pukeutunut. Vaatteiden värillä ei ole väliä. Puku päällä liikkuva on joko homo, herra, keikari (mikä meinaa suunnilleen samaa kuin homo).

Lähdin kerran bileisiin kombinaatiossa farkut ja pinkki kauluspaita. Seurue jämähti epäuskoisena "lukkoon", sitten rohkein pienen hihityksen saattelemana kysyi "onko paita pikkaisen homo?"

Itse en juurikaan piittaa tuonkaltaisesta päättelystä. Vaatteilla ei ole seksuaalista suuntautumista joten miksi niillä pitäisi viestittääkään mitään? Käsittääkseni "alakulttuurihenkisillä klubeilla" eli niinsanotusti homokapakoilla saattaa olla jonkinlainen dresskode jolla pyritään välttämään väärinkäsityksiä.

Juurikin tuo naureskelu ennen ja jälkeen "paitasi on homo"-heiton, paljasti minulle, että kyse on vain yksinkertaisten ja sivistymättömien ihmisten ennakkoluuloista, ihmisten jotka katsovat maailmaa erittäin kapean ja mustavalkoisen suotimen läpi.

Mielestäni hauskempi (ja valaisevampi) keskustelunaihe olisi, kuinka pukeutua ympäristön mukaan. Herrasmies joka taskuliinoineen ja tweedtakkeineen uppoaa massaan kahvila Ekbergissä aamupäivällä saa Someron S-marketissa todennäköisesti vastaansa naurua, pistävää tuijottelua ja oluelle erehdyttyään todennäköisesti turpaansa. Ja sitä ennen ronskia homottelua.

Vähemmästäkin saa ihan hyvä paita traumoja...*läppä*

Lainaus käyttäjältä: sproily - 29.05.10 - klo:22:09
Ehkä jokin analogia siinäkin saattaisi tosin olla, homoseksuaali voi uskaltaa olla erilainen. Myös pukeutumisessaan.

Niin, no. Käsittääkseni homous ei ole uskalluksesta kiinni. Sen julkituominen toki saattaa olla ja "kaapista tulon" myötä saattaa erilaisuuden korostaminen näkyä myös pukeutumisessa. Seksuaalisuus on suurimmalle osalle ihmisistä intiimi asia joka ei muille kuulu. Ihan riippumatta siitä toteuttaako itseään homo-, hetero- vai biseksuaalisissa suhteissa. 

Ihmisten tyypittely seksuaalisen suuntautumisen perusteella on aika rajoittunutta.

Pitääkö olla erityisen miehekäs? Jos pitää niin miksi?

Lainaus käyttäjältä: DandyAndy - 29.05.10 - klo:23:28

Lainaus käyttäjältä: sproily - 29.05.10 - klo:22:09
Ehkä jokin analogia siinäkin saattaisi tosin olla, homoseksuaali voi uskaltaa olla erilainen. Myös pukeutumisessaan.

Niin, no. Käsittääkseni homous ei ole uskalluksesta kiinni. Sen julkituominen toki saattaa olla ja "kaapista tulon" myötä saattaa erilaisuuden korostaminen näkyä myös pukeutumisessa. Seksuaalisuus on suurimmalle osalle ihmisistä intiimi asia joka ei muille kuulu. Ihan riippumatta siitä toteuttaako itseään homo-, hetero- vai biseksuaalisissa suhteissa. 

Ihmisten tyypittely seksuaalisen suuntautumisen perusteella on aika rajoittunutta.

Itse en mielestäni sanonut, että tyypittelen ihmisiä niiden suuntautumisen perusteella?

Jarolle:

Ongelma on se, että epäformaaleihin "smart but casual"-tilanteisiin pitäisi saapua t-paidassa, farkuissa ja rohkeimmillaankin vain mustat dress trainerit jalassa. Siistimpää vaatetusta vaativissa tilanteissa nähdään sitten näitä turon/citymarketin/halosen tekokuituluukkia mahdottomalla solmio-paita-yhdistelmällä, kaikki napit kiinni luonnollisesti. Arkisinhan heteromies ei kauluspaitaan edes koske. Ellei ole homo tai herra tai suomenruotsalainen.

Eli vaihtoehdot on joko pukeutua kuin perunannostoon/aitan maalaukseen tai sitten yksinkertaisesti paskaan, halpaan, halvalta näyttävään pukuun joka hiostaa ja eccoihin. Sehän tietysti luo tiettyä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta muiden "herravihaa" potevian kanssa, kun voi näppäillä muovista rintamusta edestakaisin ja kiroilla kuinka idioottimainen juttu puku on kun se hiostaa.

En kyllä ymmärrä miksi Suomessa pukeudutaan niin huonosti. Järkyttävää, että punkkarit yms. alakulttuuriväki, lävistetyt sekä tatuoidut veijarit herättävät vähemmän huomiota kuin klassisen tyylikkäästi pukeutuvat. Jopa niinkin pienimuotoisissa pippaloissa kuin kesäjuhlissa tai valmistujaisissa kiinnittävät kilo rautaa naamassaan kantavat, epäsosiaaliset, käytöstavattomat ja murjottavat goottihevipunkkarit vähemmän huomiota kuin herrasmies irtotakkeineen ja taskuliinoineen. "Mikä toi on, ooksä joku homo vai?"

On melkoisen vastenmielistä joutua puolustelemaan pukeutumistaan. Joudun toistuvasti tilanteisiin, joissa henkilöt sokoksen puvuissa, joissa on taskut edelleen kiinniommellut, merkki hihassa ja kaikki napit kiinni tulevat tohkeissaan selittämään minulle.

"Ei herra varjele jätkä, sulla on farkut?"
"Joo"
"Mitä sä niinku ajattelit?"
"Noh kun pukua ei vaadittu tähän kesätapahtumaan niin ajattelin vetää kokonaan luonnonkuituisen tattersallcheckpaitani, tweedtakin, farkut ja ruskeat broguet. Yleisvaikutelma on siisti, asu hengittää ja minulla on mukava olla. Samaa ei voida sanoa teistä, näytätte naurettavalta kun hikoilette pää punaisena siinä keinokuituihmeessänne, jonka selkäosa nousee kuprulle, kaulukset eivät pysy aisoissa, hihat ovat väärän mittaiset, housut ovat ryppyiset ja lisäksi polyesterisolmionne näyttää punaviinioksennukseen kastetulta hirttoköydeltä"
"Joojoo mut ainakin mulla on puku. Sitäpaitsi sulla vilkkuu nenäliina rintataskussa, mulla se on kätsästi kato ommeltu kiinni jo tehtaalla niin ei tule noita mokia"

I rest my case....

Vanhana nojatuolistrategina - ja lähestymistä menestyksellä kokeilleena - näen asian niin, että on vain hyvästä jos ihmiset kyseenalaistavat suuntautumiseni.

Tällöin miehet eivät koe minua kilpailijana, eivätkä naiset pelimiehenä.

;)

Lainaus käyttäjältä: sproily - 29.05.10 - klo:23:36
Itse en mielestäni sanonut, että tyypittelen ihmisiä niiden suuntautumisen perusteella?

Jep. Tuo kommentti oli tarkoitettu yleisemmäksi eikä siis ollut osoitettu sinulle. Pahoitteluni.

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - 30.05.10 - klo:00:06
En kyllä ymmärrä miksi Suomessa pukeudutaan niin huonosti. Järkyttävää, että punkkarit yms. alakulttuuriväki, lävistetyt sekä tatuoidut veijarit herättävät vähemmän huomiota kuin klassisen tyylikkäästi pukeutuvat. Jopa niinkin pienimuotoisissa pippaloissa kuin kesäjuhlissa tai valmistujaisissa kiinnittävät kilo rautaa naamassaan kantavat, epäsosiaaliset, käytöstavattomat ja murjottavat goottihevipunkkarit vähemmän huomiota kuin herrasmies irtotakkeineen ja taskuliinoineen. "Mikä toi on, ooksä joku homo vai?"

On melkoisen vastenmielistä joutua puolustelemaan pukeutumistaan. Joudun toistuvasti tilanteisiin, joissa henkilöt sokoksen puvuissa, joissa on taskut edelleen kiinniommellut, merkki hihassa ja kaikki napit kiinni tulevat tohkeissaan selittämään minulle.

Pitäisikö vaihtaa sosiaalisia piirejä, jos joutuu puolustelemaan pukeutumistaan?

Vaan alakulttuurimeininkipä tuntuu herättävän aika paljon negatiivisia viboja. Jos muinaisella 90-luvulla laittamani lävistykset eivät olisi kasvaneet umpeen jo aikaa sitten, tulisin johonkin foorumimiittiin ihan piruuttani kilo rautaa naamassa...

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - 30.05.10 - klo:00:06
"Ei herra varjele jätkä, sulla on farkut?"
"Joo"
"Mitä sä niinku ajattelit?"
"Noh kun pukua ei vaadittu tähän kesätapahtumaan niin ajattelin vetää kokonaan luonnonkuituisen tattersallcheckpaitani, tweedtakin, farkut ja ruskeat broguet. Yleisvaikutelma on siisti, asu hengittää ja minulla on mukava olla. Samaa ei voida sanoa teistä, näytätte naurettavalta kun hikoilette pää punaisena siinä keinokuituihmeessänne, jonka selkäosa nousee kuprulle, kaulukset eivät pysy aisoissa, hihat ovat väärän mittaiset, housut ovat ryppyiset ja lisäksi polyesterisolmionne näyttää punaviinioksennukseen kastetulta hirttoköydeltä"
"Joojoo mut ainakin mulla on puku. Sitäpaitsi sulla vilkkuu nenäliina rintataskussa, mulla se on kätsästi kato ommeltu kiinni jo tehtaalla niin ei tule noita mokia"

I rest my case....

Toivottavasti kyseessä ei ollut tositarina :D. Onneksi en ole kertaakaan joutunut omaa pukeutumistani puolustelemaan missään, pinkkiä paitaakin olen saanut pitää rauhassa. Ymmärrän kyllä että Suomessa halutaan korostaa omaa kurjuutta pitämällä 10 vuotta vanhaa rikkinäisiä verkkareita ja nuhjuista t-paitaa. Vasta hiljanhan on Beckhamit ja muut "metroseksuaalit" nostaneet päätään, eli "vaatteilla keikaroiva" ei aina välttämättä ole homo, vaikka seksuaalisella suuntaumuksellakaan ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tosin leffat ja tv-sarjat antavat olettaa että nämä "hupsut miehet" saavatkin sitten jo sen suuntaumuksensa tarjoaman "tekosyyn" varjolla revitellä pukeutumisessaan enemmän.

Väitän että heteromiehet, siinä missä muutkaan, eivät paljoakaan kiinnostu James Bondistakaan elokuvana, jos Bond kulkisi Uuno Turhapuron näköisenä Casinoilla, joista todennäköisesti hänet heitettäisiin kovin nopeasti ulos.

Tarina on tosi. Valitettavasti.

"Mut hei kato onha se kätsää ku taskuihi ei tuu vahingos tungettuu mitää ku noon ommeltu kii kato"

Tämähän on aivan normaalia, farkuthan eivät tunnetusti sovi minkäänlaisen irtotakin kanssa yhteen. Paljon mieluummin näyttäytyy siinä haikean vihreässä polyamidipuvussa, kaupan myyjäkin kehui sen istuvan hyvin..

Räyhäkäs: aikamoinen tarina. Jos se on tosi, liikut kiinnostavassa seurassa.