Huvittakaa minua osallistumalla tähän enimmäkseen hassuun ketjuun.

Mielestäni seuraavat suomalaiset miehet täyttävät dandyn eteerisen määritelmän, mutta on paha sanoa panisivatko he pahakseen nimitystä, ja onko koko aiheella mitään väliä Suomessa. En ole kuitenkaan saanut aihetta pois ajatuksistani, joten vaivaan teitä sillä.

Vanhaa kaavaa seuraten dandy on kaupunkihiiri, mahdottoman tarkka asustaan, kovin hienosteleva kiinnostuksen kohteiltaan ja tärkeimpänä hänessä on sitä jotakin. Tälle jollekin ei voi antaa nimeä tai määritelmää, mutta kerran sen kohdattuaan asian tunnistaa kyllä. Je ne sais quoi ja näin edelleen. Jospa karisma tai olemus olisi paras sana. En usko dandy-hahmon olevan välttämättä täydellinen tietokirjaesimerkki klassisesta miesten tyylistä, mutta aikansa asua hänen täytyy seurata, kuten d'Aurevilly muutama sata vuotta sitten huomasi.

- Erkki Toivanen

- Olavi Paavolainen

- Jorma Uotinen

Mielelläni lukisin myös muita ehdotuksia suomalaisten dandyjen kaanoniin.

Hauska aihe enkä pysty vastaamaan ketkä varmasti olisivat.

Mutta jotenkin en osaisi luonnehtia Uotista tuohon joukkoon.
Kyllä karismaa varmaankin on mutta enämmän antaa käyttäymisellään
sellaisen julkisuushakuisen kuvan vaikkei tarvitsisi.
Siis ei ole sellainen miltä näyttää vaan näyttää siltä jotta saisi
erikoisen ja yksilöllisen henkilön leiman.

Kuitenkin mies on sellainen ettei tarvitsisi näytellä mitään.
Siksi harmi, että mielestäni näyttää näyttelevän.

Tarjoan peliin ajoneuvos Jussi Hallia. Miehen televisioon luoma autoja rakastava mediahahmo oireilee mielestäni otolliseen suuntaan. Saanko diagnoosilleni vahvistusta?

Olen tavannut Hallin, enkä anna diagnoosille vahvistusta.

Sen sijaan voisin jakaa Paavolaista kansalle:









Todennäköisesti taiteilijoiden puolelta löytyisi otollisia dandyjä, mutta en tunne suomalaisia taiteilijoita niin hyvin kuin soisi.

Jotenkin olen kahden vaiheilla Matti Klingen suhteen, sillä hänellä on töykeän miehen maine. Tämä ei sovi dandyn pirtaan, sillä hänen tulisi Beau Brummellin lailla olla ihmisjoukoissa kuin kotonaan. Ei nyt välttämättä bileiden keskipiste, mutta aina valmis viihdyttämään.

Edesmennyt juristilegenda Matti Wuori oli aika dandymainen hahmo. Wuori omisti tarinoiden mukaan useita satoja solmioita, poltti valtavia määriä havannasikareita ja oli tunnettu piirit hyvin tuntevana kosmopoliittina.

Tosiaan, Wuori voisi sopia mainiosti. Samalla mieleeni nousi eräs Kari S. Tikka, joka oli lukemani perusteella melkoinen boheemi. En sitten tiedä, elikö hän tyylikkäästi myös asusta toiseen.

Lainaus käyttäjältä: Ville - 09.09.14 - klo:20:09
Tosiaan, Wuori voisi sopia mainiosti. Samalla mieleeni nousi eräs Kari S. Tikka, joka oli lukemani perusteella melkoinen boheemi. En sitten tiedä, elikö hän tyylikkäästi myös asusta toiseen.

^ kaupunkihiiri-määritelmä ainakin istuu Tikkaan aika hyvin, ja hänellä oli dandylle sopivasti harrastuksena baletin seuraaminen ja taiteen keräily. Muistaakseni professori kertoi haastattelussa käyneensä "kesämökkisaarellaan" Manhattanilla useammin kuin Lauttasaaressa.

Mites 80-luvun Jukka Keitele?

Ylen arkistossa olen nähnyt Keiteleen esiintymistä, hän voisi kyllä löytää itsensä dandyn pallilta hyvinkin, jopa itserakkautta ja -hemmottelun halua on löytynyt. Pyysin häneltä vuosia sitten haastattelua Keikariin, mutta mies ei innostunut.

Henry Parland (1908-1930), 22-vuotiaana tuhkarokkoon kuollut runolija/kirjailija. Parlandilla meni 1920-luvun lopun Helsingissä elostellessa vähän turhan lujaa ja perhe lähetti hänet Liettuan pääkaupunkiin Kaunasiin rauhoittumaan.

Wuoren kanssa aikoinaan asioineena sanoisin, että ei kovin dandy kyllä ollut, vaikka sivistynyt ja mukava mies toki. Klingen kanssa illastaneena  hänet puolestaan kyllä jonkintason dandyksi laskisin. Töykeydestä ei tietoakaan, hyvä seuramies. Mahdollisen töykeyden kohteeksi joutuneet lienevät ansainneet kohtelunsa.

Esa Saarinen?

Laittaisin Esa Saarisen tuohon samaan gategoriaan kuin Jorma Uotinen on mielestäni.
Näyttää näyttelevän.

Esasta nyt ei ota Erkkikään selvää, mutta hän karsiutuu jo asun perusteella: jos Matti Meikäläinen kääntyy kadulla katsomaan perääsi, kokonaisuus on liian huomiota herättävä.

Esasta ei löydy dandylta mielestäni vaadittavaa hekumallisen dekadenssin häivähdystä. Eikä arroganssistakaan löydy todisteita.