Keikarin foorumi

Lainaus käyttäjältä: Richard Mutt - 24.08.14 - klo:00:55
No jaa, ainakin kuvataiteen puolella edelleen hämmentävän usein törmää näihin "voiks tollanen lautahäkkyrä muka olla edes taidetta"-näkemyksiin.

Meneekö sinulla siis kaikki nämä oikein, vai onko nää kaikki taidetta?
http://www.buzzfeed.com/jenlewis/quiz-can-you-tell-the-difference-between-modern-art-and-art

Oma mielipiteeni on, että uniikin taiteen kohdalla usein sekoitetaan keräilyarvo taiteelliseen arvoon. Keräilyarvon mukaantulo johtaa polarisoitumiseen, jossa oikea lautahäkkyrä on oikeaa taidetta, mutta aikamiespojan lautahäkkyrä on väärää taidetta. Todellinen taide kestää monistamista, koska (rahallinen)arvo ei riipu siitä kuinka moni voi tuota taidetta omistaa. Kirjastosta kaikkien lainattavissa oleva klassikko on selkeästi taidetta ilman keräilyarvoa, siinä missä jokin videoinstallaatio tuskin kestäisi 10.000 kappaleen tuotantomäärää. Pukeutumisessa näen samanlaista analogiaa.

Lainaus käyttäjältä: PchanMeneekö sinulla siis kaikki nämä oikein, vai onko nää kaikki taidetta?
http://www.buzzfeed.com/jenlewis/quiz-can-you-tell-the-difference-between-modern-art-and-art

A) Eihän nuo ole edes kokonaisia teoksia. Voin tehdä sinulle samanlaisen testin vaikkapa renessanssimestareiden tai Suomen taiteen kultakauden suosikkiteosten reuna-aluita käyttämällä.
B) Lautahäkkyrät ovat harvemmin modernia taidetta.
C) Taideteos =/= teoksen fyysinen ilmenemismuoto, ie. kahdesta täsmälleen fyysisesti identtisestä lautahäkkyrästä toinen voi olla taidetta ja toinen ei.

LainaaOma mielipiteeni on, että uniikin taiteen kohdalla usein sekoitetaan keräilyarvo taiteelliseen arvoon. Keräilyarvon mukaantulo johtaa polarisoitumiseen, jossa oikea lautahäkkyrä on oikeaa taidetta, mutta aikamiespojan lautahäkkyrä on väärää taidetta.

Sellainen mielipide.

LainaaTodellinen taide kestää monistamista, koska (rahallinen)arvo ei riipu siitä kuinka moni voi tuota taidetta omistaa. Kirjastosta kaikkien lainattavissa oleva klassikko on selkeästi taidetta ilman keräilyarvoa, siinä missä jokin videoinstallaatio tuskin kestäisi 10.000 kappaleen tuotantomäärää.

Mars mars lainaamaan kirjastosta Walter Benjaminin essee Das Kunstwerk im Zeitalter seiner technischen Reproduzierbarkeit (1936). Löytyy suomeksi otsikolla Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella mm. teoksesta Messiaanisen sirpaleita.

Lainaus käyttäjältä: Richard Mutt - 24.08.14 - klo:02:14
C) Taideteos =/= teoksen fyysinen ilmenemismuoto, ie. kahdesta täsmälleen fyysisesti identtisestä lautahäkkyrästä toinen voi olla taidetta ja toinen ei.

Miten toinen voi olla taidetta, jos ilmentymiä ei voi erottaa toisistaan? Kuulostaa loogisesti mahdottomalta.

Lainaus käyttäjältä: Richard Mutt - 24.08.14 - klo:02:14
Mars mars lainaamaan kirjastosta Walter Benjaminin essee Das Kunstwerk im Zeitalter seiner technischen Reproduzierbarkeit (1936). Löytyy suomeksi otsikolla Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella mm. teoksesta Messiaanisen sirpaleita.

Tätäkö meinaat? Vai pitääkö lukea jokin kirjastokappale, joka on tekstiltään identtinen tämän kanssa:?P
http://de.wikisource.org/wiki/Das_Kunstwerk_im_Zeitalter_seiner_technischen_Reproduzierbarkeit_%28Dritte_Fassung%29

Jos tuon esseen pointti on siinä, että monistettavuus heikentää taidekokemusta, niin silloin kannattaa miettiä mistä se taidekokemus kumpuaa. Harvinaisten juttujen kokeminen vaikuttaa kokijaan silloinkin kun ei ole kyse taiteesta. Muuttuuko Mona Lisa taiteena, jos se siirretään Lontooseen? Kokemushan on ihan eri kun ympäristö muuttuu.

Pukeutumiseenhan tämä liittyy siten, että voiko kukaan muu tehdä pikeen kuin Lacoste tai voiko harrington olla muuta kuin Baracuta. Jos Lacoste ryhtyisi tuuppaamaan prikulleen samaa paitaa markkinoille 30�,� hintaan, niin olisiko paita enää tyylimielessä sama?

Meneepä keskustelu vähän sivuraiteille, mutta haitanneeko tuo. Laitan myös oman lusikkani soppaan.

Nuorison mukaan tyyli on nykyään tärkeämpää kuin brändi.

Lainaus käyttäjältä: starsailor - 23.08.14 - klo:22:16

Musiikissa tai kuvataiteessa on aika helppo sanoa mikä on hyvää, mutta ainakin minusta muodissa ja tyylissä tämä on huomattavasti enemmän aikaa ja yleiseen "tämä on oikein" mielipiteeseen liittyvä juttu.

Ihmisellä on luontainen taipumus pitää harmoonisista kokonaisuuksisa ja karsastaa riitasointuja.

Lainaus käyttäjältä: salaryman - 24.08.14 - klo:06:26

Lainaus käyttäjältä: starsailor - 23.08.14 - klo:22:16

Musiikissa tai kuvataiteessa on aika helppo sanoa mikä on hyvää, mutta ainakin minusta muodissa ja tyylissä tämä on huomattavasti enemmän aikaa ja yleiseen "tämä on oikein" mielipiteeseen liittyvä juttu.

Ihmisellä on luontainen taipumus pitää harmoonisista kokonaisuuksisa ja karsastaa riitasointuja.

Kumpikin näistä (musiikissa) on tottumus- ja osittain sopimuskysymys. Riittävän vanhassa länsimaisessa musiikissakin nykymuotoinen kolmisointu on riitasointu ja purettava "harmonisempaan" avosointuun; toisaalta esim. arabialainen, intialainen, indonesialaisen tai thaimaalainen musiikki pelaavat omilla, monen mielestä jotenkin "absoluuttisen oikeista" nykylänsimaisista poikkeavilla viritys- ja harmoniajärjestelmillään yhä tänäkin päivänä. (Näille systeemeille, kuten länsimaisellekin, on löydettävissä kyllä tietty äänen fysiikasta ja soitinten rakenteista johtuva yhteinen perusidea mutta se, että toisistaan poikkeavia käytännön toteutuksia löytyy näinkin paljon todistaa siitä mihin kaikkeen korva voi tottua)

Puhumattakaan mikrotonaalisilla skaaloilla soitetusta musiikista.

Mikrotonaalisuus on kanssa hyvä esimerkki rajanvedon vaikeudesta. Blues tai barbershop-laulu sisältävät aika tiukankin määritelmän puitteissa mikrotonaalisuutta (blue notet ja barbershop-seiskat) ja esim. norjalainen kansanmusiikki myös, mutta näissä genreissä se ikään kuin kuuluu totutusti asiaan eikä kukaan ajattele niitä erityisen mikrotonaaliseksi musiikiksi.

Lainaus käyttäjältä: Pchan - 24.08.14 - klo:03:13

Lainaus käyttäjältä: Richard Mutt - 24.08.14 - klo:02:14
Mars mars lainaamaan kirjastosta Walter Benjaminin essee Das Kunstwerk im Zeitalter seiner technischen Reproduzierbarkeit (1936). Löytyy suomeksi otsikolla Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella mm. teoksesta Messiaanisen sirpaleita.

Tätäkö meinaat? Vai pitääkö lukea jokin kirjastokappale, joka on tekstiltään identtinen tämän kanssa:?P
http://de.wikisource.org/wiki/Das_Kunstwerk_im_Zeitalter_seiner_technischen_Reproduzierbarkeit_%28Dritte_Fassung%29

Jos tuon esseen pointti on siinä, että monistettavuus heikentää taidekokemusta, niin silloin kannattaa miettiä mistä se taidekokemus kumpuaa. Harvinaisten juttujen kokeminen vaikuttaa kokijaan silloinkin kun ei ole kyse taiteesta. Muuttuuko Mona Lisa taiteena, jos se siirretään Lontooseen? Kokemushan on ihan eri kun ympäristö muuttuu.

Jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, niin Andy Warholin kantava teema oli nimenomaan monistettavuus ja hänen taiteensa oli usein sitä, että hän ohjeisti avustajilleen tekotavan ja materiaalit, joilla loppujen lopuksi ne taulut tekivät.

Lainaus käyttäjältä: Alhazen - 24.08.14 - klo:16:15
Mikrotonaalisuus on kanssa hyvä esimerkki rajanvedon vaikeudesta. Blues tai barbershop-laulu sisältävät aika tiukankin määritelmän puitteissa mikrotonaalisuutta (blue notet ja barbershop-seiskat) ja esim. norjalainen kansanmusiikki myös, mutta näissä genreissä se ikään kuin kuuluu totutusti asiaan eikä kukaan ajattele niitä erityisen mikrotonaaliseksi musiikiksi.

Aika vähän tullut oikeasti noihin perehdyttyä. Ainoa mieleen nyt saamani mikrotonaalinen tekele taitaa olla Steve Vain "Xavian" skaala jota varten piti tehdä ihan spesiaali kitarakin. Aika vaikea siihen on mieltyä kun on tottunut että oktaavi jaetaan kahteentoista eikä kuuteentoista osaan.

Jos mietitään kauneutta ja estetiikkaa klassisessa viitekehyksessä niin tietyt perusperiaatteet joita voi mieltää universaaleiksi nousevat pintaan. Esimerkiksi kultaisen leikkauksen toimivuutta en menisi selittämään kulttuurirelativismin hengessä sopimukseksi tai "kulttuurilliseksi konstruktioksi".  Se vaan toimiii.

Symmetrisiä kasvoja ja sopusuhtaista ruumiinrakennetta pidetään käsittääkseni kaikissa kulttuureissa kauniina, ts. merkkinä hyvistä geeneistä -> potentiaalinen lisääntymiskumppani.

Lainaus käyttäjältä: Pchan - 24.08.14 - klo:03:13

Lainaus käyttäjältä: Richard Mutt - 24.08.14 - klo:02:14
C) Taideteos =/= teoksen fyysinen ilmenemismuoto, ie. kahdesta täsmälleen fyysisesti identtisestä lautahäkkyrästä toinen voi olla taidetta ja toinen ei.

Miten toinen voi olla taidetta, jos ilmentymiä ei voi erottaa toisistaan? Kuulostaa loogisesti mahdottomalta.

Koska teos ei ole yhtä kuin teoksen fyysinen ilmenemismuoto.

LainaaJos tuon esseen pointti on siinä, että monistettavuus heikentää taidekokemusta, niin silloin kannattaa miettiä mistä se taidekokemus kumpuaa.

Vaikka nyt vedit aika mutkat suoriksi esseen pointin suhteen, niin asiaa on toki mietitty paljonkin, kyseessä on itseasiassa yksi parinkin eri tieteen- ja filosofianalan ydinkysymyksistä.

LainaaMuuttuuko Mona Lisa taiteena, jos se siirretään Lontooseen?

Esitän vastakysymyksen:

Jos jossakin kuvitteellisessa laboratoriossa onnistuttaisiin kiinnittämään väripigmenttejä puulevylle niin, että lopputulos vastaa fyysisesti täysin Mona Lisa -maalusta, olisiko kyseessä Leonardo da Vincin taideteos Mona Lisa?

http://blogs.scientificamerican.com/beautiful-minds/2014/07/15/talent-vs-practice-why-are-we-still-debating-this-anymore/

LainaaSee those pie charts above? The lighter grey regions represent amount of differences in each domain accounted for by deliberate practice, whereas the darker grey regions represent amount of differences in each domain accounted for by other factors. This could include a million other things, such as physical features, personality, cognitive ability, imagination, creativity, motivation, passion, inspiration, opportunities, encouragement, support, and just plain luck. The missing piece of the pie also undoubtedly includes other forms of engagement that don’t feel as effortful as deliberate practice, such as play and flow.

Note I said other factors, not talent. This is not a pie chart of talent vs. practice. All traits, including the ability to deliberately practice, involve a mix of nature and nurture. In fact, there is no such thing as innate talent. That’s a myth that is constantly perpetuated, despite the fact that most psychologists recognize that all skills require practice and support for their development�" even though there are certainly genetic influences (which influence our attention and even our passions).

Lainaus käyttäjältä: Richard Mutt - 24.08.14 - klo:23:23
Esitän vastakysymyksen:

Jos jossakin kuvitteellisessa laboratoriossa onnistuttaisiin kiinnittämään väripigmenttejä puulevylle niin, että lopputulos vastaa fyysisesti täysin Mona Lisa -maalusta, olisiko kyseessä Leonardo da Vincin taideteos Mona Lisa?

Jos nuo kaksi täydellistä kopiota sekoitetaan keskenään, niin kuka sen sanoo kumpi on se alkuperäinen? Ei tämä edes ole mikään teoreettinen kysymys, johon tarvittaisiin kuvitteellisia labroja. Esim. maalaustaiteessa löytyy paljon aitoina pidettyjä väärennöksiä. Jos taiteen harrastajalla on seinällään aitona pitämänsä Picasso, niin mikä erottaa hänen kokemuksensa aikuisten oikeasta Picassosta?

Muutama muistutus siitä, miten synnynnäistä tää lahjakkuus on skenen tämän päivän tekijäpiireissä ollut:

CB:
[spoiler]
[/spoiler]
Anton:
[spoiler]
[/spoiler]
Uunottaja:
[spoiler][/spoiler]
Juba/Uros:
[spoiler][/spoiler]
Aika poikkeuksetta homma on lähtenyt rullaamaan vasta muutaman oppivuoden kautta.

Meikäläisellä ei sitä tyylitajua nyt todistetusti ole vieläkään, mutta laitetaan reiluuden nimissä myös muutama helmi jonkun vuoden takaa:

"Rento kesämies"
[spoiler][/spoiler]
"Ivy-tyyliä"
[spoiler]
[/spoiler]