Tälläkin alueella takanani on mittava menneisyys - nykyään luen hyvin vähän virkistykseksi tai ajan kuluttamiseksi. Kevyttä olen toki enimmäkseen lukenut. Suunnattomasti dekkareita -60 - 80 suunnilleen. Yhtä paljon, ehkä enemmänkin SF:a, sekä seikkailullista ns. space operaa että speculative fictionia kaikilla riittävästi osaamillani kielillä, suomi, ruotsi ja englanti, viimemainitulla olen lukenut suunnattomasti pokkareita. Kymmenisen vuotta sitten lukeminen on hiipunut voimakkaasti. Joitakin kirjailijoita seuraan, mutta en arvaa lukea englanniksi.
Suurimman osan ostin divarista, ja erityisesti Kaarle Ervastilta vastaantulohintaan.

SF on vaikuttanut voimakkaasti ajatteluuni.

Hajalukenut olen tietty sitä sun tätä klassistakin, olen ollut lukion alkuvuosina Suomen Bibliofiilisen Seuran jäsen. Erosin siitä jo kauan sitten. Mutta ehdin tutustua yhteen tapaan hahmottaa. Monenlaista kerääjää siellä oli, mm. eräs alta 60v kuollut klassinen herrasmies, tunsi brittiyttä, ja pukeutui sen mukaan. Oli yliopiston kirjastossa kirjastonhoitajana. Tapasin viimeisen kerran -74.
Hänestä jäi mieleen kirjailija Alistair MacLeanin sukunimen ääntäminen. Minulle  oli luonnollista ääntää Mäcliin, hän perusteli miksi se äännetään Mäclän. Riippui kirjailijan syntyperästä, muistelen skottia.

�,,änneasu 'mäclän' perustunee väärinkäsitykseen: US Oxford -dictionaryn mukainen äännekirjoitus on /məˈklān/. Siinä esiintyvä  'ā' ei kuitenkaan ole suomalainen  [ä]-äänne vaan lähinn [ei], kuten sanassa 'day'.

MacLean äännetään US Oxford-dictionarynkin mukaan siis suomalaisittain kirjotettuna lähinnä [mäclein].

Br. Oxford -dictionaryssä äänneasu onkin selkeämmin aukeava:   /məˈkleɪn/.

Voi olla - kysyn asiantuntijalta.

Fiktio ei enää oikein maistu, ennen tuli luettua kaikki SciFi mitä suomeksi julkaistiin. Nykyään kiinnostaa historia, poliittinen historia, elämänkerrat etc. Joskus saattaa joku nimi kiinnostaa jolloin tulee ostettua divarista kaikki mitä löytyy. Noita himmenneitä kiinnostuksenkohteita löytyy hyllystä (heh) lukemattomia metrejä.

Kirjastoista ei löydy lukemattomia kirjoja, eikä omasta kirjahyllystä.

Kun täällä oli sarjakuvista puhetta niin pakko mainita Enki Bilalin Sarajevo tetralogia. Aivan käsittämättömän upeaa scifisarjakuvaa niin visuaalisesti kuin tarinaltaan. Ensimmäiseltä sivulta lähtien oli selvää, ettei ole kysymys mistään tusinasarjiksesta :)

Lainaus käyttäjältä: premier - 15.06.13 - klo:01:47
Kun täällä oli sarjakuvista puhetta niin pakko mainita Enki Bilalin Sarajevo tetralogia. Aivan käsittämättömän upeaa scifisarjakuvaa niin visuaalisesti kuin tarinaltaan. Ensimmäiseltä sivulta lähtien oli selvää, ettei ole kysymys mistään tusinasarjiksesta :)

Lempisarjakuvapiirtäjäni. Ehkä nostalgiasyistä pitää nostaa Nikopol-trilogia Sarajevo-sarjan yli, ja Metsästysretki on myös aivan huikea.

^ Tähän liittyen: http://www.youtube.com/watch?v=qH5gDZrrlwU

Oman kappaleen ostin ale-laarista joitain vuosia sitten, videodivareista voisi löytyä. Suosittelen.

Lainaus käyttäjältä: Richard Mutt - 15.06.13 - klo:02:00
Ehkä nostalgiasyistä pitää nostaa Nikopol-trilogia Sarajevo-sarjan yli, ja Metsästysretki on myös aivan huikea.

Komppia tähän.

Vaikka mun suosikkitekijä on Andre Franquin. NEVER BETTERED

Viime aikoina on tullut luettua Jens Lapidusta ja Ken Follettia. Lokakuussa ilmestyy Maailman talvi ja sitä odottelen kädet syyhyten. Tiedä sitten malttaako odottaa siihen saakka käännöstä vai käynkö hakemassa alkuperäiskielellä jo ennen. Lapiduksen Stockholm Noir -sarja on myös ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mikäli lajityyppi kiinnostaa.

Lainaus käyttäjältä: i v y m a n - 05.07.13 - klo:22:31Vaikka mun suosikkitekijä on Andre Franquin.

Mustat sivut oli kyllä aika jyrkkää tavaraa ja jätti lähtemättömän vaikutuksen, varsinkin kun sitä ennen oli tullut luettua Non Stopeista Niilo Pielistä ja Pikoa & Fantasiaa.

En osaa sanoa uusista sarjakuvista kun en lue kuin Aku Ankkaa.

Mutta 50-60-luvuilla ilmestyneet kuvitetut klassikot- sarja oli hieno.
Saattoi sanoa lukeneensa mitä ihmeellisimpiä klassikkokirjoja vaikka
oli lukenut vain sarjakuvana.

70-luvun lopussa ilmestyneet Conan-barbaari sarjakuvat olivat loistavia, sellaisia
vähän uudempia, kuin oikeat, hyvät sarjakuvat.

Noista sarjakuvalehdistä mulle on kyllä ollut ykkönen: http://www.heavymetal.com/

Tuon kautta on tullut tutuksi moni eurooppalainen tekijä, mainittakoon mm. espanjalainen Daniel Torres (http://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Torres_%28comics%29) jonka Rocco Vargas saagaa lueskelin aikanaan antaumuksella.

Myös Moebiuksen Le Garage hermétique tuli Heavy Metal:ista tutuksi.

EDIT: Milo Manara jäi mainitsematta.

^ Suomessahan tuon hengenheimolainen oli Kylmä Metalli, joka ilmestyi lyhyehkön aikaa, ja jossa oli mukana myös kotimaista sarjakuvaa.

Jep. Jos olen oikein ymmärtänyt niin tuo Heavy Metal on itseasiassa englanninkielinen versio ranskalaisesta Metal Hurlant -sarjakuvalehdestä joka kokosi 70-luvun puolesta välistä eteenpäin kokoon nipun ranskankielisen maailman eturivin sci fi - ja fantasia sarjakuvien taitajia. Epäilenpä että ilman tätä yhteyttä esimerkiksi H. R. Giger olisi päässyt valamaan visioitaan Hollywoodin tehostepajojen silikoniin.