Lainaus käyttäjältä: Salama - 25.02.13 - klo:11:10

Lainaus käyttäjältä: Tumppi$ - 25.02.13 - klo:01:01No itse lähtisin suosittelemaan String- hyllyjärjestelmää

Ei pöljemmän näköinen, melkein sait myytyä.

Sanokaapas kuitenkin, vaadinko liikoja, kun minusta näissä ylemmän hintaluokan tuotteissa ei pitäisi käyttää mdf-levyä?

Päädyin sitten Lundiaan, hyllyjen kantavuus oli insinöörimäisesti ratkaisevassa roolissa (vaikka en ole insinööri, pthyi). Jos 80 senttinen hyllylevy kantaa 165 kiloa ja yksi hyllyjakso tuhat kiloa, niin miksi etsiä muuta, kun kirjoja siinä on tarkoitus säilyttää, eikä mitään kukkapurkkeja?

Lainaus käyttäjältä: Mangrove - 11.04.13 - klo:15:17
Päivän Ilta-Sanomissa Marko Paananen puhuu suunsa puhtaaksi Jakkara 60:stä:

Lainaa
Jokseenkin laadukas huonekalu on huikean kallis ollakseen taivutettua puuta ja vaneria kiinnitettynä ruuveilla laminaattiin. [...] Nyt lähellä samaa laatua olevia tuotteita saa esimerkiksi Ikeasta murto-osalla Artekin hinnoista.

Onhan tuo heppu osittain oikeassa, eli murto-osalla saa. Myös laadun määritelmästä riippuen voi osua oikeaan.

Melkein teksisi mieli sanoa, että en minä ainakaan tule koskaan enää ostamaan mitään Ikeasta, mutta on siellä joitakin täyspuisia tuotteita, joiden voisi odottaa jopa kestävän.

Ennustan väittelyä laadusta ja aidosta designista, tosin niistäkin väännetty tässä ja muissa ketjuissa ihan riittävästi...

Siis tuohan ei ole mikään uutinen eikä varsinkaan mikään yllätys, että juuri Marko Paanasen tyyppiset ns. "vasenkätiset" sisustussuunnittelijat eivät voi sietää näitä arkkitehtonisia ja funktionaalisia kalusteita. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaankin. Niistä kun puuttuu se heille niin tärkeä romanttinen elementti/elementit. Eli ilman muuta kaveri, jonka omat sisustukset perustuvat trendeihin ja mielikuvailluusioihin jostain täysin kontekstin ulkopuolella olevasta, ei voi sietää kalusteita jotka ovat vain puhdasta itseään esittämättä mitään muuta kuin mitä ne aidosti ovat. Eli muun muassa tämä Paananen on oikeastaan malliesimerkki trendisisustajasta ja ns. "vasenkätisestä" sisustussuunnittelijasta jolla on suorastaan koko hänen elämäänsä viitoittavana luonteenpiirteenä tarve nähdä ja käsitellä kaikki ympärillä oleva jonkin tunnetilan kautta+hakea jokaiseen asiaan mielleyhtymiä jostain aivan muualta. Kolikon vääjäämätön kääntöpuoli on jälleen kerran se, että muun muassa tämän Paanasen töissä on aina se "viimeinen käyttöpäivä". Jos katsotaan esimerkiksi hänen noin kymmenen vuotta sitten suunnittelemia sisustuksia, herättävät ne lähinnä hilpeyttä, vaikkakin samalla myös melkoista myötähäpeää. Ihan oikeasti näin ja tässä ei ole nyt mukana funkkispropagandaa edes minun taholtani.
Verrokkina voidaan katsoa esim. tuota Alvar Aallon Riihitien kotia, joka näyttää yhä tänäkin päivänä tyylikkäältä ja tulee siltä myös näyttämäänkin tasan niin kauan kuin ihminen tällä pallolla taaplaa.

Tuohon laatukysymykseen voin vain todeta, että käykää ihmeessä vertailemassa aitoa A60 tai E60 jakkaraa noihin Ikean halpis/näköiskopioihin. Kannattaa myös muistaa se, että maailmalla on yhä tuhansia aitoja A60 ja E60 jakkaroita jokapäiväisessä käytössä, jotka ovat peräisin 30- luvulta. Ymmärrän toki Paanasen huolen laadusta, mutta hän vain haukkui nyt niin väärää puuta kuin vain ikinä pystyy. Eli kyse oli loppujen lopuksi vain "vasenkätiselle" sisustajalle tyypillisestä inhosta funkkista kohtaan. Eli hänen luonteenomainen funkkiksen vastainen propagandansa oli vain tällä kertaa verhoiltu "kultaisen ajatuksen" taakse vetoamalla laatuun. Tämä vain ontui ja pahasti, koska ko. kaverilla itsellään ei ole oikeastaan pienintäkään käsitystä aidosta huippulaadusta vaan hän jos kuka perustaa oman "laatukäsityksensä" pitkälti pintakiillon ja illuusioiden varaan.

Summa summarum, länsirintamalta ei siis mitään uutta. Aina silloin tällöin juuri tämänkaltainen "haloo" käydään mediassa läpi aina milloin minkäkin Paanasen tai Lomanin toimesta joka kerta kun sattuvat olemaan tarpeeksi julkisuudenkipeitä.

Eniten näissä ns. suomiklassikoissa ja niiden tekemisessä surettaa tuotantotalouden jyrääminen yli kaiken muun. Tietenkin taustalla on työn hinta ja se, ettei kuluttajien mielestä mikään saisi maksaa yhtään halvinta enempää.

Artek: Lakat tekevät puupinnasta muovisen näköisen, eivätkä ne kestä kulutusta entiseen malliin. Maalausjälki valaisimissa on tarkkaan katsottuna mitä sattuu jne. Nuo vanhat ovat kuluneinakin kauniita, mutta muutama uudempi pitäisi jaksaa hioa ja lakata venelakalla tms.

Iittala: Kertapolttoinen fajanssi harmaantuu käytössä (valkoinen) kaksi polttoa vaativaan posliiniin verrattuna. Käsin maalatut sarjat on lopetettu tai ne tehdään jossain Thaimaassa jne. Kai se pitäisi käydä ratsaamassa joku vanhan tavaran liike.

Marimekko: Kankaiden laatu entiseen verrattuna. Ei siitä sen enempää.

^^Tumppidollarin paras postaus :DD

Lainaus käyttäjältä: domppa - 13.04.13 - klo:11:42Tumppidollarin paras postaus :DD

No juu, samaa mieltä. Tosin eipä tuo ajatus funktionalismista jonain oman aikansa ulkopuolella olevana kulttuurisidonnaisuuksista vapaana "ikuisena aitona ja puhtaana" designina ole siten taas mitään muuta kuin funkkislaisten itsensä vaalima myytti.

Hajosin. Eeppinen poastaus tumpilta.

Paananen on totaalisen boikotissa sen jälkeen kun hän tuhosi erään musiikkiharrastajan kaiuttimet ja musiikkihuoneen. Vaimon kanssa olivat jutustelleet ja tehtiin väliseinä johon kaiuttimet upotettiin (ja koteloitiin) kun ne ekaksi maalattiin (ja hiottiin?)... tykki oli liian iso ja surroundia ei voinut pitää. Lopputulos oli asiallisesti musiikinkuunteluhuoneesta / olohuoneen nurkasta muuntunut juuri "vaimon haaveeksi". Jälki oli vielä aika markan arvoista ja veikkaan että huone on jo vaihtanut ilmettään.

Omistajan ilme oli oikeasti näkemisen arvoinen. Olisin tehnyt surmatyön tuollaisen tapahtuessa ja/tai ottanut avioeron.

^ Tämä jäi itsellänikin muistiin, tuhansien eurojen arvoiset kaiuttimet saivat arvoisensa mintunvärisen pastellimaalin pintaan. Odotin muutaman richterin purkausta, mutta isäntä kännykkäkotelo vyöllään vain nyökyttelee lopputulokselle.

Satunpa tuntemaan nuo ihmiset. Olivat ostaneet talon ja tuo setti oli siellä valmiina paikallaan. Ei se äijä niistä vehkeistä juuri itsekään ymmärtänyt, lapset niitä kuulemma käytti ja käyttää.

Askokin näyttää tuottaneen aikaisimpina vuosikymmeninä melko hienoja huonekaluja (m.m. loimukoivusta).

Juuri eilen tulin käyneeksi useammassakin huonekaluliikkeessä vähän "renkaita potkimassa". Loppujen lopuksi mitään ei tarttunut mukaan.

Kyllä se nyt on tullut itsellenikin selväksi, että pidän Jugend-tyylistä sisustuksessa. Myös barokki menisi varmasti, mutta voi konsanaan olla liian massiivinen asuntoon.
Tummaa puuta ja nahkaa; se on jollain tavalla laadukas yhdistelmä sisustuksessa. Tietysti minulla ei ole mitään vastaan esimerkiksi valkoista kangassohvaa, joka on muuten laadukkaan oloinen.

Tyylistä puheen ollen... Art decoa haluavalle

http://www.tori.fi/varsinais-suomi/30_luvun_sohvaryhma_6867728.htm?ca=11&w=3
http://www.tori.fi/keski-suomi/Funkis_sangyt_6717553.htm?ca=11&w=3

Tilasin pari Skovbyn tuolia lisää Laakkoselta. Heidän myymät tanskalaiset kalusteet toimii meikäläiselle.