Keikarin foorumi

Intouchables (http://www.imdb.com/title/tt1675434/) - Ranskalaiset taitavat kyllä komedian vaikean genren hienosti.

The Lockout

Päivän oloihin loistavasti sopiva darraleffa. Die Hard meets Escape from NY. Ihan onnistunut lopputulos, Guy Pearcen roolisuoritus on korniudessaan jotain todella hienoa. Uskomattoman urpoja onelinereita ja ajoittain toimivaa Carpenter-tunnelmointia.

Bernardo Bertolucci: The Dreamers

Jäi kesken 30 minuuttia ennen loppua. Köykäinen ja ankea. Ei ollut hyvä elokuva, joten en suosittele. IMDBssä kuitenkin 7.1. Bertoluccin Il Conformista tuli katsottua keväällä ja se erinomainen. Sitä suosittelen lämpimästi.

2 päivää sairaslomaa, aiemmin mainitun Bertolucci-leffan lisäksi:

The Avengers
Boogie Nights
12 Assassins
Collateral

Mainos, jossa takaa-ajokohtaukseen on leikattu eri Bondit:

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=m2FAWb5Lch8

Sairaspäivä vietetty Mad Menin ykköskauden parissa. Ei kai tästä paljoa tarvi sanoa?

Cronenberg: Cosmopolis.

Suosittelen.

Lainaus käyttäjältä: oktopus - 07.09.12 - klo:23:44
Cronenberg: Cosmopolis.

Suosittelen.

A Dangerous Methodin jälkeen on Cronenbergillä kyllä hieman skarpattavaa, hyvä jos tämä on vähän onnistuneempi.

Alex: ei muuta kuin toista kautta koneeseen, paranee koko ajan.

Lainaus käyttäjältä: Joona_ - 08.09.12 - klo:00:24
A Dangerous Methodin jälkeen on Cronenbergillä kyllä hieman skarpattavaa, hyvä jos tämä on vähän onnistuneempi.

En ole nähnyt A Dangerous Methodia, kenties pitäisi. Mutta elitistin arvostelua lainaan tähän:

Lainaa
David Cronenbergin ura on aina kiehtovaa seurattavaa. Tinkimätön ohjaaja tekee usein odottamattomia ratkaisuja uuden elokuvansa suhteen, mutta lopulta ne yleensä sopivat hänen filmografiaansa kuin valettu. Siispä kliinisen, analyyttisen ja etäännyttävän A Dangerous Methodin (2011) jälkeen Cronenberg on tehnyt entistä kliinisemmän, analyyttisemmän ja etäännyttävämmän elokuvan.

Lähde

The Artist. Loistava.

Tätä on tullut väijyttyä Areenasta: Elokuvan tarina. 2 jaksoa näytetty, molemmat vielä katsottavissa ja reilusti asiaa vielä jäljellä.

Oh, pitänee katsoa. Historia, olipa vaikka pop-historiaa, on aina mielenkiintoista.

Puhdistuksen. Ei valon pilkahdustakaan. Ken kaipaa synkkää, menköön katsomaan: elokuvassa on synkkiä kohtauksia ja vielä synkempiä kohtauksia.

^No, onneksi se ei varmaan ole niin synkkä, että sanataiteilija Oksanen itse esiintyy siinä. Sitten olisi goottamisen huippu.