Minun on vaikea tunnistaa yllä olevasta ja muista vastaavista kuvastoista omaani vastaavia hiusten ja ihon sävyjä. Tämä osaltaan kielinee huonosta värisilmästä, joten värianalyysi olisi ehkä auttanut välttämään mustan, harmaan ja tummansiniseen massaan sulautumista. Eipä silti, vaikka ohjeet oikeiden värien valitsemiseen olisi saanut jo nuorena, niin rohkeutta oman tyylin hakemiseen on löytynyt vasta kovin paljon myöhemmin.

Joskus 90-luvun alussa olin senaikaisen tyttöystävän seurana kun hänelle tehtiin värianalyysi. En enää muista yksityiskohtia, mutta erivärisiä huiveja siinä aseteltiin kasvojen viereen ja arvioitiin niiden antamaa vaikutelmaa suhteessa ihon, hiusten ja silmien väriin. Analyysitulokset esitettiin vuodenaikojen mukaisin nimin ja postissa tuli vihko pukeutumisen pää- ja tehostevärejä suosittelevia kangastilkkuja.

Onko keikarilaisissa värianalyysin tehneitä? Auttoiko tämä tyylin valinnassa, oliko harmitonta hömppää vai johtiko kerrassaan vikateille? Liekö menneille vuosikymmenille unohtunut muoti-ilmiö, joka ei ansaitsekaan merkittävää roolia miesten pukeutumisessa?

Kumpi mahtaa olla suurempi virhe pikkutakin istuvuudessa, väljyys vatsan- ja rinnan ympärillä vai takahalkion aukeneminen? Kun ruumiinrakennetta luonnehtii vatsakkuus ja ns. räystäsperse, on vaikea saada molempia mittoja kohdilleen valmisvaatteessa.

Täydellistä istuvuutta en Halosen räkistä toki uskonutkaan löytäväni, mutta toivottavasti jotain käyttökelpoista kuitenkin. Kärsivällisesti eri kokojen istuvuutta tarkastellut myyjärouva suositteli väljempää vaihtoehtoa, jollaisen sitten valitsinkin.

Täällä foorumilla näkee yleensä hyvin tyköistuvia kamppeita, mutta niiden selkäpuoli jää usein näkemättä. Miten on, pysyykö tiukkojen takkien halkio kiinni vai aukeaako pyrstöksi?

Kävin tänään Schoffalta tarkistuttamassa mitat reilu viikko sitten saamistani paidoista. Aiemmin olin täällä harmittellut kun hihat ja kädentie olivat liian tiukkoja. Anton otti mitat korjaamista tarvitsevista kohdista ja korvaavat paidat paidat tilattiin ilman eri kuluja. Lisätilaukset päätettiin sentään jättää siihen kunnes oikeasta koosta on varmistuttu. Erinomaista palvelua!

Jos aktiivikaiuttimen määritelmäksi riittää että vahvistin ja kaiutin ovat samassa laatikossa, niin silloin kelloradiossakin on aktiivikaiutin. Toisaalta isoimmat Genelecit eivät silloin olisi aktiivikaiuttimia, koska niissä kaiutinkotelo ja vahvistin ovat fyysisesti erillään. Olen siis taipuvainen pitämään jakosuodinta toimintaa olennaisempana määrittelyperusteena kuin laitteiden kotelointia, mutta voin toki olla väärässäkin.

Lainaus käyttäjältä: Ernst, Max Ernst - 17.12.12 - klo:09:22
Jonkin verran elktroniikkaan aiemmassa elämässä sekaantuneena, yllä oleva pääsi yllättämään. Olisikohan jotain lähdeviitettä?

Muistinvaraisesti kirjoittelin mitä Pekka Tuomelan vanhoista "Hifin perusteet" ja "Tee itse Hifi kaiuttimia" kirjoista oli jäänyt mieleen. Muutoin asiasta voi lukea vaikka täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Loudspeaker#Crossover

Lainaus käyttäjältä: vemuli - 16.12.12 - klo:15:59

Lainaus käyttäjältä: Ernst, Max Ernst - 16.12.12 - klo:15:36

Lainaus käyttäjältä: vhild - 15.12.12 - klo:21:42
Minusta Genelecin suuruus on lähinnä sen aktiivinen toimintaperiaate vahvistuksen suhteen.

Eikö "aktiivisuus" Genelekeissäkin tarkoitta vain sitä, että vahvistin on sijoitettu kaiuttimeen? Passiivikaiuttimessa ei ole vahvistinta. Ei se Genelecin vahvistin mitenkään kaiuttimen ulkopuollella olevia vahvistimia aktiivisempi liene.

Kyllä tarkoittaa. Ja ei ole yhtään aktiivisempi. Kyse on siis vain termistä.

Aktiivisuus viittaa jakosuodattimen toimintaperiaatetteeseen. Tavallisen kaiuttimien passiivinen jakosuodatin on toteutettu ilman ulkoista virtalähdettä ja on sijoitettu vahvistimen ja kaiutinelementtien väliin. Aktiivikaiuttimien jakosuodatin käyttää virtaa ja sijaitse ennen kullekin kaiutinelementille erillistä vahvistinta. Aktiivisuodatin voidaan tehdä olennaisesti jyrkemmäksi kuin passiivinen, jolloin kukin elementti saadaan toistamaan vain sille sopivin taajuusalue. Lisäksi aktiivikaiuttimen vahvistimet voidaan räätälöidä kunkin elementin vaatimusten mukaisesti ja huonekorjaukset ym. taajuusvasteen säädöt on helpommin toteutettavissa.

Onko aktiivi- ja passiivikaiuttimen ero sitten korvin kuultavissa onkin jo vaikeampi kysymys. Olisi kiinnostavaa päästä vertailemaan samoilla elementeillä tehtyä aktiivi- ja passiivikaiutinta. Varmasti joku DIY HiFisti on sen jo tehnyt.

Paras kai käydä paitojen kanssa Schoffassa ja keskustella mitä olisi tehtävissä. Onneksi Helsinkiin on muutenkin asiaa vielä ennen joulua.

Hauiksen ja kyynärpään mittaaminen ei jäänyt mieleen, mutta on se silti voitu tehdä. Aluspaidasta kysyttiin, kerroin etten käytä. Hihan pituudesta en osaisi muuta sanoakaan kuin että räkkipaidoissa pituutta on aina yli tarpeen. Normaalisti käyttämäni kaulus todettiin oikean kokoiseksi.

Alla peilin kautta otettu yleiskuva, jota parempaan ei nyt ole edellytyksiä. Ongelmakohtien esittely vaatisikin avustajaa.

Totta kyllä. Kunhan nyt päästin ensi-ihmetykseni ilmoille. Pitääpä opetella kuvien lähettäminen, mikä alkaakin näemmä kameran akun latauksella.

Tilaamani mittapaidat tulivat vajaan kuuden viikon odottelun jälkeen. Muistikuvat olivat jo hämärtyneet ja paketin avaus tuottikin pienen yllätyksen: Onko kangas tosiaan näin kiiltävää? Onko raidat todella näin leveitä?

Suurempi yllätys seurasi paitoja sovittaessa. Kainalot kiristävät ja käsien ojentelu uhkaa repiä saumat. Kapeat hihat pingottuvat olemattoman hauiksen ympärille ja koko ajan tekee mieli nykiä kalvosimia paljaita ranteita peittämään. Kauluksessa sen sijaan on runsaasti väljyyttä paidan kiivetessä ylöspäin, kuin yrittäen päästä minua pukemasta.

Kaikki näyttää kuitenkin hyvältä kun seison aloillani, kädet sivulla roikkuen. Ihmekös tuo kun mitatkin on otettu tässä asennossa. Ehkä kaikki siis on niin kuin pitääkin? Ehkä vain kestää aikansa ennen kuin liian isoja paitoja käyttäneenä totun tähän oikean kokoiseen?

Vai onko taas maksettu oppirahoja?

Päältä siis. Kiitos, taas on elämä vähän helpompaa!

Vähäpätöisempää kysymystä on vaikea keksiä, mutta silti mietin aina farkkuja pukiessa, että tuleeko vyö pujottaa valmistajan merkkilapun alta vai päältä? Lapun alta olisi ehkä huolitellumpaa, mutta lapun näkyviin jättäminen tuntuu ikävästi vaatemerkin mainostamiselta. Toisaalta se lappunen tuntuu kuuluvan farkkujen ulkonäköön ja tuskin edes osaisin sitä siististi poistaa. Kuinka te menettelette?

Laatukenkiin herättyäni ostin Herring Shoes -verkkokaupasta parin Loake Badminton 2 kenkiä (lesti 026, koko UK 8G). Nämä osoittautuivat sisäänajon jälkeen varsin sopiviksi, joten ostin seuraavaksi saman lestin ja koon Herring Kendalit. Ymmärtääkseni näiden pitäisi olla sama kenkä kuin Badminton 2, erona vain väri ja tuotemerkki.

Pettymyksekseni Herringit osoittautuivat huomattavasti väljemmiksi kuin Loaket. Kantapää nousee selvästi ja jalka liikkuu kengän sisällä muutenkin, päästäen pohjaa vasten hangatessaan kiusallisen narahduksen joka askeleella. Oikeastaan kengät olisi pitänyt palauttaa, mutta ehdin jo kävellä niillä sen verran että epäilin niiden palautuskelpoisuutta. Toisaalta toivoin myös istuvuuden parantuvan käytön myötä. Liimasin Kendaleihin juuri "heel gripit", jotka toivottavasti auttavat kantapään hölskymiseen.

Onko teillä vastaavia kokemuksia odottamattomista kokovaihteluista? Olisiko seuraavissa tilauksissa paras uskoa Loaken vai Herringin mittoja?