Keikarin foorumi

Vihreää oasis-sientä saa ainakin meilläpäin ihan marketeista, tiiviisti muoviin pakattuna n. tiiliskiven kokoisena. Hinta saattaa tosin olla nykyisin jo yli kaksikin euroa. Oasistahan on ruskeaakin, mutta se on tarkoitettu kuivien kukkasien asetteluun eikä ime vettä.

Kraanaveden ja tislatun veden väliin menee ymmärtääkseni esim. akkuvesi, joka lienee aika puhdasta ja tätä olen omissa humidoreissani käyttänyt menestyksekkästi vuosia.

Kostuttimena välttää mikä tahansa reikäinen astia. Olen itse väliaikaisratkaisuina käyttänyt mm. filmipurkeista, sikarituubeista, Ettan-purkeista ja pienistä pakastuspurkeista kyhättyjä kostuttimia.

Foorumilla vaikuttaa olevan kohtalaisesti väkeä, jotka työnsä puolesta matkustavat. Omaan toimenkuvaan tällainen ei ole kuulunut kuin satunnaisesti, joten vinkkejä kaipaisin tulevaisuutta varten.

Kevyesti kannattanee matkustaa aina kun mahdollista. Vaan entä kun matkan kesto on useita viikkoja? Tällöin ei liene realistista ajatella, että kaikki matkalla tarvittava menisi käsimatkatavarana.

Pidetään tässä lähtökohtana vaikkapa n. kuukauden reissua, jonka pääpaino on neuvotteluissa ja tutustumiskäynneissä, sisältäen muutaman siirtymän lentäen. Listaan tähän joitakin kysymyksiä, mihin kaipaisin kommentteja:

- Kokemukset hotellien pesulapalveluista? Jos voi luottaa, pärjännee vähäisemmällä vaatemäärällä.
- Jalkineiden laatu ja määrä?
- Pukujen ym. määrä (ainakin tumma virallisiin ja arkisempi päiväkäyttöön)
- Tietokoneen vaatimat varusteet maailmalla (esim. USA, Aasia)
- Matkapuhelinten kuuluvuus? Kannattaako hankkia paikallinen littymä?
- Muita seikkoja, mitä olette kokeneet hyödyllisiksi tietää tai opetella?

Mikäli ylläpito katsoo aiheen sopivan paremmin muualle, pyydän asian siirtämistä.

Asiakaspalvelu taitaa Tallink-Siljalla olla ehkä eniten sitä Tallinkia. Aivan noin pöyristyttäviä kokemuksia ei onneksi itsellä ole, mutta asiakaspalvelun ala-arvoisuuteen matkoja varattaessa ja matkan aikana olen joutunut törmäämään. Sääli.

Radiota kuuntelen lähinnä autossa ja silloin ensisijainen tavoite on viihtyä. Suomipop ajaa asiansa yleensä noin puolen tunnin työmatkoilla, pitemmillä matkoilla kaipaa jo muutakin. Uutiset tasatunnein yleltä, muutoin pysyn aika tiukasti kaupallisissa kanavissa. Kanava vaihtuu rivakasti, jos musiikki tai juonto ei miellytä.

Kannattaa kokeilla uudelleen. Itse luin Sinuhen ekan kerran joskus lukioaikoina enkä pitänyt lainkaan. Annoin uuden tilaisuuden kolmekymppisenä ja totesin kyseessä olevan juuri sellaisen mestariteoksen kuin vanhemmat olivat väittäneetkin. Ja myöhemmin tuttavuuden vielä uudistettuani löysin taas uusia tasoja ja nyansseja.

Vanhaa dekkaria tai oikeammin vakoilujännäriä: Helen MacInnes'n "Roomasta pohjoiseen" (North from Rome). 1958 kirjoitettu todella klassisen tyylin trilleri. Upeaa kaupunkikuvaa Roomasta, henkilöhahmot taiten kuvattu. Ei kiroilua, ei erotiikkaa. Romantiikkaa kuitenkin kauniin sivistyneesti.

Foorumimme kannalta kiintoisaa on, kuinka tarkoin, vaikkakin sivulauseissa, MacInnes kuvaa ajan pukeutumista. Paljaspäisyyttä ja miehillä takittomuutta hämmästellään helteisessä Roomassakin. Ymmärryksellä toki, ajathan muuttuvat. Sitten pikku lainaus tilanteesta, missä päähenkilö saapuu Yhdysvaltain lähetystölle tapaamiseen:
"... Paikalla oli muutamia amerikkalaisia kapeaharteisissa kevyissä takeissaan ja flanellihousuissaan, kaulukset napitettuina, solmion päät irrallaan, jalassa hyvin kiillotetut ruskeat nahkakengät, paljain päin, hiukset lyhyiksi leikattuina, parta ajeltuna ja ylipäätään sen näköisinä kuin olisivat juuri tulleet suihkusta. Uusi tyyppi on kehittymässä, Lammiter ajatteli huvittuneena kulkiessaan edelleen. ..."

Suosittelen lukemaan välillä näitä vanhan liiton dekkareita. Nykykirjailijoilla olisi kenties jotain opittavaa, jos toki opetettavaakin.

Lainaus käyttäjältä: DandyAndy - 21.12.10 - klo:07:34

Lainaus käyttäjältä: BowtiePasta - 20.12.10 - klo:17:03

Missä kapteenin lakki?

Eiköhän nuo ole kaikki matkustamohenkilökuntaa.

Näin ainakin itse ymmärsin.

Sitähän nuo hihansuun hopiaiset nauhat merkinnevät.

Minulla solmukkeen solimiminen oli huomattavan hankalaa, kunnes koin sellaisen oho-elämyksen: sehän on itse asiassa aivan sama rusetti kuin kengännauhoihin solmitaan. "Nauha" vaan on haastavamman mallinen ja vaatii taiteilua jotta pysyy kauniina.