Keikarin foorumi

Tuo akateemisen alan ammattilaisten nukkavieruus ei ole suomalainen ilmiö, siitä kertoi haastattelussaan muuan amerikkalainen professori:

http://www.keikari.com/english/interview-with-tweedyprof/

Lyhyesti: hän uskoo, että nukkavieruudella annetaan ryhmälle viesti, jonka mukaan tutkijaa kiinnostaa oman alan huippujen tavoittelu, ei mikään pintapuolinen. Minä vain jäin miettimään, saisiko tällainen professori X mielipiteensä paremmin läpi, jos hänellä olisi edes tweediset housut ja villasolmio kuin pussittavat housut ja T-paita?

Itse näkisin, että suunta on kuitenkin kohti lisääntyvää formaaliutta. Tämä johtuu jo osin siitä, että nykypäivänä tutkijat ovat aikaisempaa suuremmassa vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Lisäksi aiempaa suurempi osa tutkijakoulutetusta poppoosta työllistyy tai ainakin pyrkii työllistymään yliopistomaailman ulkopuolelle.

Tulee mieleen useampikin tapaus, jossa "alaspäinlarppaaminen" on taitanut vaikuttaa uranäkymiin. Mutta totta sekin, mitä tuossa haastattelussa sivuttiin: liika "ylöspäinlarppaaminenkin" voi sekin olla haitaksi. Tämä istuu perisuomalaiseen nollasummapeli-ajatteluun: kauniin on pakko olla tyhmä ja vähemmän kauniin on pakko olla viisas.

Muutama vuosi sitten jonkinlainen statussymboli olivat Haglöfsin ulkoilupuvut. Niiden oli ilmeisesti tarkoitus viestittää, että kantaja on ei-materialistinen, muttei persaukinen.

Kiitoksia hyvistä vinkeistä.

Voiko/kehtaako silinteriä käyttää ulkona hyvin tummansinisen villakangastakin kanssa? Kyseessä siis takki, jossa on tavanomainen yksirivinen napitus kolmella napilla, keskimääräisen levyiset käänteet, pituutta hieman polven yläpuolelle (eli frakin selkämystä jää noin 10 cm näkyviin), viistot sivutaskut ja paikka taskuliinalle. Mikähän lie tyypiltään?

Tämän päivän työpukeutumisvinkit Hesarissa.
https://www.hs.fi/paivanlehti/22102017/art-2000005416524.html?share=95f6f74ff97bce59c985e10b70f4c16f

Jutusta jäi hieman pinnallinen kuva asiallisen työpukeutumisen syistä ja tarpeellisuudesta, mutta itse vinkit olivat pääpiirteittäin kaiketi ihan kohtuullisia. Jonkinlaisten perusprinsiippien esilletuonti on kyllä omasta mielestäni huomattavasti hyödyllisempää kuin "laita tumman puvun kanssa rennosti punaiset tennarit ja korosta persoonallisuuttasi" -tyyliset heitot, joita kuulee aika-ajoin.

Kommenttiosiosta löytyy aika provosoitutta kommentointia, alla otantoja:

• "Nämä heidän esitämänsä käsitykset ovat nostalgisia tuulahduksia menneisyydestä, joilla ei ole sijaa nykypäivänä."
• "Isommat diilit ja neuvottelut käydään farkuissa ja pikeepaidoissa, eikä paluuta Etelä-Euroopan vanhanaikaiseen formaaliin pukeutumiseen enää ole.
• "Järkyttävä maailmankuva: vaatteet on mun aatteet!"

Ei, vaan: "Oxfords - not brogues". Eli oxfordit, ilman koristelua.

Hyvä huomio, ymmärsin asian näemmä väärin.

Monissa vähemmän asiantuntevissa asiayhteyksissähän näkee puhuttavan brogueista täsmentämättä millaisesta kengästä on kyse ja useinkin kyseessä on joku rei'itetty wingtip derby.

Huvittavaa, että tuolla tosielämässä on tullut pitkälti pelkkiä kehuja paitsi silloin kun on tehnyt kaiken "oikein". Kun päällä on istuvat farkut ja Stonarin paitatakki ja jaloissa CP:t, ei kukaan kiinnitä mitään huomiota. Sama juttu istuvan puvun kanssa paitsi jos kangas on huomiotaherättävä. En itse osaa jäädä rypemään varmaan, toimivaan ja myös vähän tylsään. Ei tässä olla kenellekään lopulta mitään todistamassa?

Komppaan; tuskin mikään kirvoittaa yhtä vähän kommentteja kuin tyylipuhdas juhlapuku, ts. tumma puku valkoisella paidalla, helmenharmaalla solmiolla ja mustilla oxfordeilla.

Ihmisluonnossa tuntuu olevan pakkomielle sille että "punttien pitää mennä tasan”, paheiden summan on oltava vakio, hyville asioille ja ajoille on pakko olla vastapainona huonoja ja toisin päin. Vastoinkäymiset palkitaan ja hybriksestä on seurattava nemesis. Rikkaiden on oltava ylimielisiä, kauniiden on oltava pinnallisia, blondien on oltava bimboja ja bemarikuskilla on oltava pieni pili. Ja huolitellusti pukeutuneella, ”sliipatulla” tyypillä on joku vilunki mielessä kun taas marketien alevaatteisiin kääriytyy rehellisyys.

Samaa olen pohtinut itsekin. Uskoisin, että kyseessä on jonkinlainen kognitiivinen defenssi, sillä olisihan se nyt perin masentavaa, jos paheiden summa ei olisi vakio. Kognitiivisen dissonanssin välttämiseksi sitten jätetään huomiotta kaikki havainnot, joka ovat ristiriidassa edellä mainitun olettaman kanssa.

Offtopic*
Toinen kummallinen juttu on hokema "kaikki meistä ovat samanarvoisia" osana keskustelua noiden paheiden summasta. Minusta tuollaiset kommentit kertovat ennen kaikkea sanojastaan: hän ei itse sisimmässään pidä yhtäläistä ihmisarvoa itsestäänselvyytenä. Olen varmaan julma ihminen, kun olen sitä mieltä, että hyvillä aikomuksilla ja sympatialla ei ole paljoakaan väliä, jos se ei näy tekoina tai lopputuloksessa. Uskonpa, että en ole ainoa tällä foorumilla, joka ei liiemmin arvosta tekopyhyyttä vaan pikemminkin periaatetta "put your money where your mouth is"; herrasmies auttaa tarpeen tullen, vaikkei saisi siitä yhtään facebook-tykkäystä.

*jätettäköön herra Raivion arvioitavaksi menikö yli.

Lainaus käyttäjältä: Siska - 09.03.17 - klo:16:15

....jonka jälkeen....

Lainaus

ja miehiltä kummastelevia kateellisia kommentteja.

Korjasin hieman ;-)

Ainakin kausaliteetti toimii tuohon suuntaan :) Mutta kyllä konservatiivisista* miehistä osa tuntuu oikeasti ajattelevan niin, että kaikki pukeutumiseen panostaminen on eksentrisyyttä.

Ääriesimerkkinä voisi kuvitella, että etiketin mukaiset, mutta "liian näyttävät" nahjapohjaiset cap toe -oxfordit voisivat kirvoittaa pahoja sanoja sukujuhlissa, kuten lakkiaisissa, häissä tai hautajaisissa; korrekti valintahan olisi tietty kumipohjainen bicycle- tai box-toe derby.

* käytetään tätä nyt karkeamman sanan sijaan

Kiitoksia, ounastelinkin jotakin tuon suuntaista. Minulla ei ole solmioissa edes riittävästi pituutta tuohon.