Näytä kirjoitukset
106
Asut ja pukineet / Kenkien oikea istuvuus
« : 08.09.12 - klo:13:00 »
Kenkien istuvuus on ollut teemana AS:n trunkin ja muunkinlaisen seikkailun myötä, joten tälle voisi yrittää rakentaa oma topic. Mitä kenkien hyvä istuvuus itse asiassa on? Miten jalan koko mitataan istuvan kengän löytämiseksi? Milloin kenkä on liian suuri ja milloin liian pieni?
Tätä pikkuhijaa päivittäen ja kuvia sitä mukaa kun jaksaa, viitsii ja muistaa.
Jalan mittaaminen
Jalan mittaamisen voi suorittaa osaava ammattilainen, esim AS:n Chay osaa mitata trunkeissa jalat erittäin hyvin. Tämän perusteella oikean kengän ostaminen helpottuu. Jalka kannattaa myös mittauttaa Brannock devicellä, mikä löytyy hyvin varustelluista suutareista (esim Monofix) sekä useista urheiluliikkeistä. Brannock:lla kannattaa selvittää oma US ja UK koko, sekä oman lestin leveys sekä UK:ssa että US:ssä (unohda euro Brannock - sillä ei tee mitään edes katupuolen kenkien kanssa). Brannock mittauksen perusteella esim Allen Edmonds kenkien tilaaminen on paljon helpompaa, koska AE valmistaa kengät Brannock pituuksien ja leveyksien mukaisesti.
Brannockia ei kuitenkaan kannata uskoa absoluuttista totuutta kertoviksi. Kenkiä täytyy aina sovittaa. Esim Brannock:ssa oma kokosi voi olla jopa 1-1,5 kokoa mittalaitteen kertomaa pienempi ja oikea leveys 1-1,5 lestileveyttä suurempi.
Matala jalkapöytä
Matalalla jalkapöydällä tarkoitetaan sen tyylistä jalkaa, jossa sanan mukaisesti jakapöytä ei ole korkea. Tämä ilmenee kenkiä sovitettaessa seuraavista tunnusmerkeistä:
- Jalkapöydän ylle jää kengässä tilaa, vaikka lestin leveys olisi oikea
- Nauhoitettaessa kenkiä vasen ja oikea nauhoituspuolisko (mikäköhän tämän "oikea" nimi muuten on...?) menevät helposti toistensa päälle. Tällöin kenkä on jalkapöydän etuosasta selvästi liian suuri ja usein myös lestin leveys on liian suuri.
- Jalka liukuu kengässä eteenpäin, jolloin kenkää voi pitää virheellisesti liian pienenä. Kenkä voi olla täysin sopiva, mutta kengän nauhoistuskohdan ja jalkapöydän etuosan/nilkan välisen tyhjän tilan vuoksi jalka liikkuu.
- Kengän kielen sisäpuolelle on saatavissa ns. tongue padeja, joilla rakoa jalkapöydän ja kielen välillä voidaan pienentää jalan liikkeen vähentämiseksi ja kengän kireyden optimoimiseksi.
Villen tongue pad -linkki:
Matalan jalkapöydän miehet, apua on saatavilla. Kielipehmusteet ovat helpoin tapa istuvuuden parantamiseksi.
http://www.keikari.com/blogi/tongue-pads/
Ja Arskan vastine tähän:
Jep, nuo J.T.Footet ovat hyviä. Kannattaa ostaa mahdollisimman isot, jotta kapistus peittää koko kielen alapinnan. Näin saadaan riittävästi täytettä kenkään ja mukavuus on paras. Ennen liimaamista värjään permanent marker -tussilla pehmusteen ylös jäävän pään tummaksi, jotta se ei mistään suunnasta pääse valkoisena välkkymään ulos. Sitä tuskin kukaan muu pääsisi näkemään mutta itse istuessa pehmusteen pään saattaa nähdä.
Itsekin alkuun karsastin noita, koska jotenkin epäloogisesti ajattelin niiden pilaavan kengän neitseellisen ihanuuden. Paskanmarjat, kun niillä on saanut kengät istumaan, mieli kummasti muuttuu. Eivät kengät siitä pilalle mene sen enempää kuin vaikkapa kärkiraudoista, parantuvat vain. Naftin kokoisten kenkien ostaminen on viheliäinen ratkaisu.
Lestin leveyden vaikutus kengän istuvuuteen
Oikea lestin leveys pitää kengän hellästi, mutta napaksti jalassa. Voidaan ajatella vertausta, jossa pidetään vasta kuoriutunutta linnunpoikasta kämmenien ympärillä. Ote on varma ja napakka, mutta mahdollistaa lintujen liikkeen kämmenessä niitä liikaa puristamatta.
Kantakuppi pitää kantapään paikoillaan. Oikeassa kengän leveydessä kantakuppi puristaa kenkää juuri sopivasti siten, että kantapää ei liiku leveys eikä korkeussuunnassa häiritsevästi. Kenkää pidetään usein liian pitkänä, jos kantapää nousee kengässä. Tämä on lähtökohtaisesti aina virheellinen käsitys. Kengässä voi olla varpaissa tyhjää useampia senttejä, jos lestin leveys, eli tätä kautta myös kantakuppi, on oikein mitoitettu. Useimmiten liian pitkäksi luultu kenkä on siis todellisuudessa liian leveä ja kengän pituutta nostettaessa kantapää nousee (pienemmissä koissa kantakuppi pienenee suhteessa ja voi tämän vuoksi tuntu sopivalta - tällöin tullaan kuitenkin "pikkuvarvasta puristaa" -ongelmaan, josta alla lisää).
Kengän girth measurement, eli ympärysmitta jalkaköydän kohdalta, on toinen istuvuuteen vaikuttava tekijä. Liian pienessä leveydessä jalkapäydän päällinen on ensimmäinen kohta, josta kenkä puristaa. Liian suuressa leveydessä väärän girth mitan huomaa siitä, että jalka liikkuu jalkapöydän keskikohdalta sivusuunnassa reunasta reunaan. Tällöin voi vastaan tulla myös ns. pikkuvarpaan puristuminen. Jos girth on tiukempi, pikkuvarvasta ei välttämättä purista, koska jalka pysyy kengässä paremmin paikallaan. Girth mittaa voi leventää suutarilla helposti ainakin puolen leveyskoon verran, eli pieni puristus saadaan kompensoitua venytyksellä (huom ympärysmitta varpaiden kohdalta voi silti jäädä liian tiukaksi, eli tämä on huomioitava!).
Em. ympärysmitan kanssa on huomioitava topicin aivan alussa selitetty matala jalkapöytä. Tämä voi olla valitettava ongelma, vaikka lesti olisi kuinka oikean kokoinen. Tällöin on aina säädettävä tongue padien kanssa.
Em. kantakuppi ja girth measurement pitävä toisin sanoen kengän paikallaan, EI kengän pituus.
Kengän pituuden merkitys tuntuu olevan yleisesti melko väärin ymmärretty. Ajatelkaa Leningrad Cowboys -tyylistä kenkää, jossa kärki on puoli metriä pitkä. Missä varpaat ovat? Eivät ainakaan kärjessä! Sama logiikka toimii kaikissa kengissä. Kenkä voi olla suippo, mutta varpaiden on tarkoitus ylettyä vain sille rajalle, josta kengän suora muoto vaihtuu suipoksi. Suippoa osaa voi olla vaikka metrin verran. Vielä kerran: tällä ei ole merkitystä istuvuuteen! (Muista kuitenkin, että useampaa kokoa liian suurta kenkää ostettaessa istuvuus muuttuu, koska kantakuppi ja girth measurement kasvavat suhteessa, kun kengän pituus kasvaa. Puolessa tai yhdessä koossa ne eivät kuitenkaan vielä kasva merkittävästi pituuteen suhteutettuna.)
Usein kuulee "pikkuvarvasta puristaa". Akuankkaräpylät ja vaikeat jalanmuodot poislukien syy pikkuvarpaan puristukselle on lähes aina liian pieni pituuskoko: ollaan yritetty tunkea varpaita sinne Lenigrad Cowboys kenkien kärkeen saakka, vaikka varpaiden kuuluu loppua siihen, mistä suippous alkaa. Kun kengän muoto muuttuu kapeammaksi, varvasta puristaa. Melkö loogista, eikö niin? Mieti yllä olevia kappaleita kengän kunnollisen istuvuuden saamiseksi oikean lestin leveyden kautta. Tämän jälkeen mieti, voisiko kärkeen jäädä esim 3 cm tyhjää tilaa, vaikka kenkä olisi sämpylä? Kyllä voi.
Yllä oleva voi tietysti muuttua, jos jalan muoto on varpaista hyvin valtaväestöstä poikkeava (katso tapaus Tommi vs. kengät, 2012). Tällöin voi joutua ottamaan leveyden, mikä toimii varpaissa, mutta on liian suuri girth mitassa ja kantakupissa. Tällöin kenkä ei istu. Ratkaisuna tähän on oikeastaan vain ja ainoastaan bespoke kenkä.
Tätä pikkuhijaa päivittäen ja kuvia sitä mukaa kun jaksaa, viitsii ja muistaa.
Jalan mittaaminen
Jalan mittaamisen voi suorittaa osaava ammattilainen, esim AS:n Chay osaa mitata trunkeissa jalat erittäin hyvin. Tämän perusteella oikean kengän ostaminen helpottuu. Jalka kannattaa myös mittauttaa Brannock devicellä, mikä löytyy hyvin varustelluista suutareista (esim Monofix) sekä useista urheiluliikkeistä. Brannock:lla kannattaa selvittää oma US ja UK koko, sekä oman lestin leveys sekä UK:ssa että US:ssä (unohda euro Brannock - sillä ei tee mitään edes katupuolen kenkien kanssa). Brannock mittauksen perusteella esim Allen Edmonds kenkien tilaaminen on paljon helpompaa, koska AE valmistaa kengät Brannock pituuksien ja leveyksien mukaisesti.
Brannockia ei kuitenkaan kannata uskoa absoluuttista totuutta kertoviksi. Kenkiä täytyy aina sovittaa. Esim Brannock:ssa oma kokosi voi olla jopa 1-1,5 kokoa mittalaitteen kertomaa pienempi ja oikea leveys 1-1,5 lestileveyttä suurempi.
Matala jalkapöytä
Matalalla jalkapöydällä tarkoitetaan sen tyylistä jalkaa, jossa sanan mukaisesti jakapöytä ei ole korkea. Tämä ilmenee kenkiä sovitettaessa seuraavista tunnusmerkeistä:
- Jalkapöydän ylle jää kengässä tilaa, vaikka lestin leveys olisi oikea
- Nauhoitettaessa kenkiä vasen ja oikea nauhoituspuolisko (mikäköhän tämän "oikea" nimi muuten on...?) menevät helposti toistensa päälle. Tällöin kenkä on jalkapöydän etuosasta selvästi liian suuri ja usein myös lestin leveys on liian suuri.
- Jalka liukuu kengässä eteenpäin, jolloin kenkää voi pitää virheellisesti liian pienenä. Kenkä voi olla täysin sopiva, mutta kengän nauhoistuskohdan ja jalkapöydän etuosan/nilkan välisen tyhjän tilan vuoksi jalka liikkuu.
- Kengän kielen sisäpuolelle on saatavissa ns. tongue padeja, joilla rakoa jalkapöydän ja kielen välillä voidaan pienentää jalan liikkeen vähentämiseksi ja kengän kireyden optimoimiseksi.
Villen tongue pad -linkki:
Matalan jalkapöydän miehet, apua on saatavilla. Kielipehmusteet ovat helpoin tapa istuvuuden parantamiseksi.
http://www.keikari.com/blogi/tongue-pads/
Ja Arskan vastine tähän:
Jep, nuo J.T.Footet ovat hyviä. Kannattaa ostaa mahdollisimman isot, jotta kapistus peittää koko kielen alapinnan. Näin saadaan riittävästi täytettä kenkään ja mukavuus on paras. Ennen liimaamista värjään permanent marker -tussilla pehmusteen ylös jäävän pään tummaksi, jotta se ei mistään suunnasta pääse valkoisena välkkymään ulos. Sitä tuskin kukaan muu pääsisi näkemään mutta itse istuessa pehmusteen pään saattaa nähdä.
Itsekin alkuun karsastin noita, koska jotenkin epäloogisesti ajattelin niiden pilaavan kengän neitseellisen ihanuuden. Paskanmarjat, kun niillä on saanut kengät istumaan, mieli kummasti muuttuu. Eivät kengät siitä pilalle mene sen enempää kuin vaikkapa kärkiraudoista, parantuvat vain. Naftin kokoisten kenkien ostaminen on viheliäinen ratkaisu.
Lestin leveyden vaikutus kengän istuvuuteen
Oikea lestin leveys pitää kengän hellästi, mutta napaksti jalassa. Voidaan ajatella vertausta, jossa pidetään vasta kuoriutunutta linnunpoikasta kämmenien ympärillä. Ote on varma ja napakka, mutta mahdollistaa lintujen liikkeen kämmenessä niitä liikaa puristamatta.
Kantakuppi pitää kantapään paikoillaan. Oikeassa kengän leveydessä kantakuppi puristaa kenkää juuri sopivasti siten, että kantapää ei liiku leveys eikä korkeussuunnassa häiritsevästi. Kenkää pidetään usein liian pitkänä, jos kantapää nousee kengässä. Tämä on lähtökohtaisesti aina virheellinen käsitys. Kengässä voi olla varpaissa tyhjää useampia senttejä, jos lestin leveys, eli tätä kautta myös kantakuppi, on oikein mitoitettu. Useimmiten liian pitkäksi luultu kenkä on siis todellisuudessa liian leveä ja kengän pituutta nostettaessa kantapää nousee (pienemmissä koissa kantakuppi pienenee suhteessa ja voi tämän vuoksi tuntu sopivalta - tällöin tullaan kuitenkin "pikkuvarvasta puristaa" -ongelmaan, josta alla lisää).
Kengän girth measurement, eli ympärysmitta jalkaköydän kohdalta, on toinen istuvuuteen vaikuttava tekijä. Liian pienessä leveydessä jalkapäydän päällinen on ensimmäinen kohta, josta kenkä puristaa. Liian suuressa leveydessä väärän girth mitan huomaa siitä, että jalka liikkuu jalkapöydän keskikohdalta sivusuunnassa reunasta reunaan. Tällöin voi vastaan tulla myös ns. pikkuvarpaan puristuminen. Jos girth on tiukempi, pikkuvarvasta ei välttämättä purista, koska jalka pysyy kengässä paremmin paikallaan. Girth mittaa voi leventää suutarilla helposti ainakin puolen leveyskoon verran, eli pieni puristus saadaan kompensoitua venytyksellä (huom ympärysmitta varpaiden kohdalta voi silti jäädä liian tiukaksi, eli tämä on huomioitava!).
Em. ympärysmitan kanssa on huomioitava topicin aivan alussa selitetty matala jalkapöytä. Tämä voi olla valitettava ongelma, vaikka lesti olisi kuinka oikean kokoinen. Tällöin on aina säädettävä tongue padien kanssa.
Em. kantakuppi ja girth measurement pitävä toisin sanoen kengän paikallaan, EI kengän pituus.
Kengän pituuden merkitys tuntuu olevan yleisesti melko väärin ymmärretty. Ajatelkaa Leningrad Cowboys -tyylistä kenkää, jossa kärki on puoli metriä pitkä. Missä varpaat ovat? Eivät ainakaan kärjessä! Sama logiikka toimii kaikissa kengissä. Kenkä voi olla suippo, mutta varpaiden on tarkoitus ylettyä vain sille rajalle, josta kengän suora muoto vaihtuu suipoksi. Suippoa osaa voi olla vaikka metrin verran. Vielä kerran: tällä ei ole merkitystä istuvuuteen! (Muista kuitenkin, että useampaa kokoa liian suurta kenkää ostettaessa istuvuus muuttuu, koska kantakuppi ja girth measurement kasvavat suhteessa, kun kengän pituus kasvaa. Puolessa tai yhdessä koossa ne eivät kuitenkaan vielä kasva merkittävästi pituuteen suhteutettuna.)
Usein kuulee "pikkuvarvasta puristaa". Akuankkaräpylät ja vaikeat jalanmuodot poislukien syy pikkuvarpaan puristukselle on lähes aina liian pieni pituuskoko: ollaan yritetty tunkea varpaita sinne Lenigrad Cowboys kenkien kärkeen saakka, vaikka varpaiden kuuluu loppua siihen, mistä suippous alkaa. Kun kengän muoto muuttuu kapeammaksi, varvasta puristaa. Melkö loogista, eikö niin? Mieti yllä olevia kappaleita kengän kunnollisen istuvuuden saamiseksi oikean lestin leveyden kautta. Tämän jälkeen mieti, voisiko kärkeen jäädä esim 3 cm tyhjää tilaa, vaikka kenkä olisi sämpylä? Kyllä voi.
Yllä oleva voi tietysti muuttua, jos jalan muoto on varpaista hyvin valtaväestöstä poikkeava (katso tapaus Tommi vs. kengät, 2012). Tällöin voi joutua ottamaan leveyden, mikä toimii varpaissa, mutta on liian suuri girth mitassa ja kantakupissa. Tällöin kenkä ei istu. Ratkaisuna tähän on oikeastaan vain ja ainoastaan bespoke kenkä.
[/spoiler]
[/spoiler]
[/spoiler]
[/spoiler]
[/spoiler]
[/spoiler]
[/spoiler]
[/spoiler]
[/spoiler]
[/spoiler]
[/spoiler]