Keikarin foorumi

Saigonin räätäleistä ei ole kokemusta, Pham Ngu Laon alueella kävin muutamassa putiikissa, jotka eivät kyllä vakuuttaneet ollenkaan. Varmasti sieltäkin löytyy oikeasti asiansa osaavia tekijöitä, mutta oletettavasti ei ainakaan mistään reppureissaajaghetosta, jollainen tuokin oli.

Bangkokista voin suositella Pinky Tailoria. Ei sisäänheittäjiä, ei tyrkytystä ja sijaintikin sellainen, ettei sitä edes löydä, jos ei tiedä mistä etsiä. Pari pukua olen teettänyt ja hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan. Lisäksi Pinky on mukava tyyppi ja asiakaspalvelija. Pukujen hinnat vaihtelevat muistaakseni n. 250-1000€ välillä, eli mistään "4 paitaa, puku kaksilla housuilla 100$ only for you" -tyyppisestä vedätyksestä ei ole kyse.Liikkeessä on kankaita melkoinen läjä, halvimmat yläkerrassa, keskihintaiset kakkosessa ja kalleimmat katutasossa. Takkia soviteltiin muistaakseni kolmisen kertaa, ensin pelkkää torsoa, sitten kokonaista ja lopuksi viilattiin detaljit kohdilleen. Kaikkiaan hommana kului muutama päivä. Kiireinen saa koko satsin kerralla valmiina päivässä-parissa, mutta istuvuus toki kärsii, eivätkä tuota vaihtoehtoa itsekään suosittele, ellei ole pakko. Käsittääkseni vaatteet ommellaan ja leikataan sarjatyönä jossain firman "keskusompelimossa" tms, mutta siis tehdään kuitenkin mittojen mukaan, Pinky hoitaa mittaukset ja sovitukset itse.

Paidat ovat myös olleet kohtuuhintaisia ja palvelleet varsin pitkään ilman minkäänlaisia ongelmia. Kuviotkin kohdistetaan huolella, paitojen raidat ovat olleet täsmälleen kohdakkain. Laatu maksaa ja hintaero Eurooppaan verrattuna tulee käytännössä vain työvoimakustannuksista ja mahdollisesti tuontikankaitten kevyemmästä verotuksesta (tästä minulla tosin ei ole oikeaa tietoa). Eihän tuo mikään Savile Row ole, mutta erittäin varteenotettava vaihtoehto hyvin istuvaa laadukasta peruspukua varten.

Ensimmäistä pukuani kävin hiljattain ompelijalla suurennuttamassa (varoja oli jätetty reilusti saumoihin, mikä on kiva) paksuunnuttuani vuosien varrella jonkin verran. Ainakin hänen mukaansa laatu oli vakuuttava ja "selvästi ollut osaava putiikki asialla toisin kuin Thaimaa-puvuissa yleensä".

Nettisivut ovat hirveät, facebook-sivu on vakuuttavampi:

http://www.pinkytailor.com/
http://www.facebook.com/pinky.pinkytailor

Elikkä kuvan mukaiset sheltonit myynnissä: http://www.allenedmonds.com/wcsstore/AllenEdmonds/Attachment/images/database/allenedmonds_shoes_shelton_walnut-brown_l.jpg

Kävelty jokseenkin vähän, käytännössä lähestulkoon uudenveroiset. Siistit puolipohjat laitettu, ei vaikuta esteettisyyteen mitenkään, joskin kovimpia puristeja varmaankin häiritsee. Koko on US 9D, eli periaatteessa 42, mutta lesti on melkoisen pientä sorttia, joten istunee parhaiten 41 -kokoiselle tai sirojalkaiselle 42:lle. Leveys D, eli "normaali". Oma kokoni on yleensä ollut brittikengissä 8 ja liian pieniksi (lyhyiksi) nämä nyt pitkällisen jahkailun jälkeen on silti todettava.

Hintapyyntö 150€, sijainti Helsingissä. Sovittamaan voi tulla tai voin myös ottaa kengät matkaan kulkiessani, jos olet esim. töissä tms. jossain kantakaupungin lähettyvillä.

Nyt vetäisi kyllä chuck sellaiset kehiin, että Aamen.

Vyöt: Muistuttelen tässä aina Nippanapan olemassaolosta. Tekevät juuri sellaisen kun haluat, laatu on mainio ja hinta vuosi sitten alle 50€. Itse etsin pitkään burgundinvärisiin rouheihin brogueihin sopivaa smart casual -nahkavyötä kunnes kyseinen putiikki pelasti pälkähästä ja sain kerrassaan täydellisen.

Herringiltä saa muistaakseni kiiltonahkaista ei-derbyä (muistaakseni ei ollut ihan tyylipuhdas oxford) jollain about 160 eurolla ja liimapohjaisena. Yhdyn tässä villeen, että frakin kanssa "ammattimaisellakin" tiheydellä käytettävä kenkä jää kuitenkin sen verran vähäiseen käyttöön ja vieläpä siisteissä oloissa, että kovin korkeaa hintaa noista ei kannattane maksaa vaan säästellä nekin roposet sellaisiin laatupopoihin, jotka joutuvat kovempaan kulutukseen.

Edit: Hinta olikin näköjään parin sadan hujakoilla.

HLK ja siis 4. vuoden hammaslääketieteen opiskelija. Taustalla muutama vuosi epämääräistä "opiskelua" TKK:lla ja pätkätöitä. Ja kun tuosta alavalinnan katumisesta puhuttiin, niin toistaiseksi ei ainakaan allekirjoittanutta ole tämä ala kaduttanut, mielenkiintoista hommaa, työpaikkoja riittää ja palkkakin on ok. Opinnot tosin on aika rankkoja ja välillä tietty tulee aina miettineeksi, että mihinkä ihmeeseen sitä oikein on itsensä tunkenut. :)

Mitä pukeutumiseen tulee, niin näissä hommissahan työpukeutuminen on äärimmäisen "form follows function" -ajatuksella menevää. Siltikin olen ajatellut, että eipä noitten duunivaatteiden silti pitäisi ihan niin muodottomia säkkejä tyyliin "one size fits all" olla, joten tulevaisuudessa kenties teettänen jollain Aasian reissulla jostain kuumia pesulämpötiloja kestävästä ja likaa hylkivästä, vaatimukset täyttävästä, (keino)materiaalista itselleni ainakin housuja ja muutaman särmän työtakin. Luottamuksen herättäminen potilaissa ei tietty saa olla kiinni siitä, mitä lääkärillä on yllään, mutta jotenkin ajattelen, että ei siitä haittaakaan liene, jos ulkoasu on työvaatteita myöten skarppi ja luottamusta herättävä.

Vapaa aika onkin sitten asia erikseen ja silloin tekee mieli hifistellä ja mehustella erilaisilla kokonaisuuksilla ja yksityiskohdilla. Luonnollisesti vaatekaapin sisältö painottuu ns. laatuvaatteiden osalta enimmäkseen vapaa-aikaan soveltuviin smart-casual jne setteihin niitten pakollisten formaalikokonaisuuksien ohella.

Olisi kiva vaikka oppia niiltä myyjiltä joskus jotain... kun se myyjä kyllä kouluttaa sitä asiakasta. Asiakas ei myyjää. Niinhän sitä kauppaa tehdään.

Tästä valloittavana esimerkkinä viimeviikkoinen asiointini Stokkalla. Okei, keskimääräiseen verrattuna Stokkalla ollaan ehkä vähän asiantuntevampia, mutta mutta...: Kävin siis poistamassa itselleni varsin kivan rouhean Harris Tweed -takin, kun vaimokkeella oli joku -20% kuponki, jolloin hinta putosi varsin ok tasolle about 220€ tuntumaan. Siinä sitten pakkaillessaan takkia pussiin kaikin puolin mukava myyjä kysyi, että avaako hän taskut valmiiksi. Kyllä kiitos. Noh, taskuthan aukesivat alta aikayksikön, mutta rintatasku tietenkin jäi kokonaan huomiotta. Ajattelin, että liekö epähuomiossa jäänyt tms ja kysäisin kohteliaasti, että "voitko vielä tuon rintataskun aukoa?" Vastauksena oli hetken hämmentynyt hiljaisuus ja vilkaisu ja edelleen vähän hämmentynt kommentti "ai jaa siis rintataskuko myös"? Ilmeensä ja kokonaisvaikutelmansa viestitti lähinnä jatkokysymystä "mutta minkä ihmeen takia?" Jäin pohtimaan, luinko ihmistä ja tilannetta ihan väärin vai onko tosiaan niin, että Stockmannillakin rintataskun funktio on osalle miestenosaston väestä epäselvä?