16
Asut ja pukineet / Kuitujen lyhyt historia
« : 22.10.12 - klo:20:50 »
Keskustelupalstalla on aikaisemmin keskusteltu pukukankaista, mutta haluaisin keskustella hieman myös kuiduista itsestään. Usein näkee väitettävän, että jokin kuitu on niin ja niin monta kertaa lämpimämpi kuin toinen tai että tämä kuitu kestää hyvin käyttöä. Kuinka moni mahtaa todella tietää mitä näillä myyntipuheilla tarkoitetaan?
Minkä tahansa kuidun vastustuskyky kulutusta vastaan riippuu lähinnä sen vetolujuudesta sekä elastisuudesta. Esimerkiksi silkillä on suuri vetolujuus, mutta huomattavan pieni palautumiskyky. Siksi se ei kestä hankauksen aiheuttamaa kulutusta yhtä hyvin kuin esimerkiksi villa. Kuitujen vetolujuus on yksilöllinen, mutta pientä vaihtelua löytyy eri kuitulaatujen välillä johtuen eri laatujen kuitupituuksista. Esimerkiksi merinovilla on hienompaa ja lyhyempää, mutta samalla vetolujuudeltaan pienempää kuin esimerkiksi suomenlampaasta keskimäärin saatava villalaatu. Puuvillaa lukuunottamatta kaikkien yleisimpien luonnonkuitujen vetolujuus laskee kosteuden määrän lisääntyessä kuidun sisällä. Joidenkin luonnonkuitujen keskimääräisiä vetopituuksia alla olevien lähteiden mukaan:
- Manilla: 8100 - 11000 kg/cm²
- Pellava: 3500 - 10500 kg/cm²
- Hamppu: 7700 - 9100 kg/cm²
- Sea Island -puuvilla = 6750-6860 kg/cm²
- Half and half -puuvilla = 4790 kg/cm²
- Silkki = 4700 kg/cm²
- Mohair = 2138-2231 kg/cm²
- Villa, hyvin karkea = 2124 kg/cm²
- Kameli = 1808 kg/cm²
- Alpakka = 1682-1820 kg/cm²
- Kashmir = 1444 kg/cm²
- Villa, merino = 1243 kg/cm²
Kasvikuitujen suuremmilla vetolujuuksilla ei ole arkipäiväisessä käytössä suurtakaan merkitystä. Eräässä yhdysvaltalaisessa sukkien kestokykyä mittaavassa tutkimuksissa todettiin, että samalla tekniikalla kudotut puuvilla- ja villasukat kestävät suunnilleen yhtä kauan käyttöä. Huomionarvoista on kuitenkin, että viskoosi ja muut perinteiset muuntokuidut pärjäävät huomattavasti huonommin vertailussa edellisiin nähden.
Eläinkuidut voidaan eristävyydeltään järjestää "lämpimimmästä" "kylmimpään" niiden kuitukoon mukaisesti. Hienoin kuitu eristää lämpöä parhaiten, mutta on siis myös heikoin vetolujuudeltaan! Kuitukoon lisäksi kankaan lämpimyyteen vaikuttaa sen rakenne ja paksuus, mutta en puutu niihin tässä. Kasvikuituihin tämä sama muistisääntö ei päde. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että niiden rakenne ei vangitse ilmaa yhtä tehokkaasti kuin proteiini- l. eläinkuidut. Lämmöneristävyyttä voidaan ilmaista monella eri yksiköllä, mutta en vaivaa teitä sen enempää vaan olen alle järjestänyt osapuilleen erilaisia kuituja parhaiten eristävästä vähiten eristävään:
- Angora/Silkki/Vikunja
- Kashmir
- Villa/Kameli/Alpakka
- Asetaatti
- Viskoosi
- Puuvilla/Pellava
Monikaan ei luultavasti miellä silkkiä hyväksi eristeeksi, mutta tämä johtunee siitä, että silkkikankaat ovat usein hyvin ohuita verrattuna esimerkiksi villakankaisiin. Toivottavasti tekstini selvensi joillekin epäselviä seikkoja ja väitteitä kuitujen ominaisuuksista. Vastaan mielelläni täsmentäviin kysymyksiin. Olen perustanut sen seuraaviin kirjoihin ja tutkimuksiin:
Backer, S. 1949. The Relationship between the Structural Geometry of Textile Fabrics and Their Physical Properties. Part II: Abrasion Resistance. The Office of Technical Servies, U. S. Department of Commerce.
Kaswell, E. R. 1953. Textile Fibers, Yarns, and Fabrics: A Comparative Survey of Their Behavior With Special Reference to Wool. Reinhold Publishing Corporation, New York.
Kaswell, E. R. 1963. Wellington Sears handbook of industrial textiles. Wellington Sears, New York.
Mauersberger, H. R (toim.). 1949. Matthew's Textile Fibers: Their Physical, Microscopical, and Chemical Properties. 5th Edition. John Wiley & Sons Inc., New York.
Minkä tahansa kuidun vastustuskyky kulutusta vastaan riippuu lähinnä sen vetolujuudesta sekä elastisuudesta. Esimerkiksi silkillä on suuri vetolujuus, mutta huomattavan pieni palautumiskyky. Siksi se ei kestä hankauksen aiheuttamaa kulutusta yhtä hyvin kuin esimerkiksi villa. Kuitujen vetolujuus on yksilöllinen, mutta pientä vaihtelua löytyy eri kuitulaatujen välillä johtuen eri laatujen kuitupituuksista. Esimerkiksi merinovilla on hienompaa ja lyhyempää, mutta samalla vetolujuudeltaan pienempää kuin esimerkiksi suomenlampaasta keskimäärin saatava villalaatu. Puuvillaa lukuunottamatta kaikkien yleisimpien luonnonkuitujen vetolujuus laskee kosteuden määrän lisääntyessä kuidun sisällä. Joidenkin luonnonkuitujen keskimääräisiä vetopituuksia alla olevien lähteiden mukaan:
- Manilla: 8100 - 11000 kg/cm²
- Pellava: 3500 - 10500 kg/cm²
- Hamppu: 7700 - 9100 kg/cm²
- Sea Island -puuvilla = 6750-6860 kg/cm²
- Half and half -puuvilla = 4790 kg/cm²
- Silkki = 4700 kg/cm²
- Mohair = 2138-2231 kg/cm²
- Villa, hyvin karkea = 2124 kg/cm²
- Kameli = 1808 kg/cm²
- Alpakka = 1682-1820 kg/cm²
- Kashmir = 1444 kg/cm²
- Villa, merino = 1243 kg/cm²
Kasvikuitujen suuremmilla vetolujuuksilla ei ole arkipäiväisessä käytössä suurtakaan merkitystä. Eräässä yhdysvaltalaisessa sukkien kestokykyä mittaavassa tutkimuksissa todettiin, että samalla tekniikalla kudotut puuvilla- ja villasukat kestävät suunnilleen yhtä kauan käyttöä. Huomionarvoista on kuitenkin, että viskoosi ja muut perinteiset muuntokuidut pärjäävät huomattavasti huonommin vertailussa edellisiin nähden.
Eläinkuidut voidaan eristävyydeltään järjestää "lämpimimmästä" "kylmimpään" niiden kuitukoon mukaisesti. Hienoin kuitu eristää lämpöä parhaiten, mutta on siis myös heikoin vetolujuudeltaan! Kuitukoon lisäksi kankaan lämpimyyteen vaikuttaa sen rakenne ja paksuus, mutta en puutu niihin tässä. Kasvikuituihin tämä sama muistisääntö ei päde. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että niiden rakenne ei vangitse ilmaa yhtä tehokkaasti kuin proteiini- l. eläinkuidut. Lämmöneristävyyttä voidaan ilmaista monella eri yksiköllä, mutta en vaivaa teitä sen enempää vaan olen alle järjestänyt osapuilleen erilaisia kuituja parhaiten eristävästä vähiten eristävään:
- Angora/Silkki/Vikunja
- Kashmir
- Villa/Kameli/Alpakka
- Asetaatti
- Viskoosi
- Puuvilla/Pellava
Monikaan ei luultavasti miellä silkkiä hyväksi eristeeksi, mutta tämä johtunee siitä, että silkkikankaat ovat usein hyvin ohuita verrattuna esimerkiksi villakankaisiin. Toivottavasti tekstini selvensi joillekin epäselviä seikkoja ja väitteitä kuitujen ominaisuuksista. Vastaan mielelläni täsmentäviin kysymyksiin. Olen perustanut sen seuraaviin kirjoihin ja tutkimuksiin:
Backer, S. 1949. The Relationship between the Structural Geometry of Textile Fabrics and Their Physical Properties. Part II: Abrasion Resistance. The Office of Technical Servies, U. S. Department of Commerce.
Kaswell, E. R. 1953. Textile Fibers, Yarns, and Fabrics: A Comparative Survey of Their Behavior With Special Reference to Wool. Reinhold Publishing Corporation, New York.
Kaswell, E. R. 1963. Wellington Sears handbook of industrial textiles. Wellington Sears, New York.
Mauersberger, H. R (toim.). 1949. Matthew's Textile Fibers: Their Physical, Microscopical, and Chemical Properties. 5th Edition. John Wiley & Sons Inc., New York.