46
Kaunis elämä / Vs: Parta ja parranajo
« : 06.09.10 - klo:17:08 »
^^ En aivan ymmärtänyt tuota. Toki partaa voi ajaa pelkästään myötäkarvaankin, mutta eihän se silloin tietenkään leikkaannu täysin sileäksi.
Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Katsoin uuden Sherlock Holmesin ja sen upea puvustus oli henkeä salpaava. Silmään pisti muutama kohtaus, jossa protagonistit olivat vähän rennommin pukeutuneet ja heillä oli henkseleiden kera paksu nahkavyö. Where's your god now?
The denim trend, which swung into action in the late '90s with the boot-cut, butt-crack craze has gone on too long. ... In the counterculture of 1960s, denim jeans were associated with pleasure and leisure: Woodstock, Easy Rider, etc. How paradoxial that these once-transgressive garments are now, half a century later, sucking the inventiveness and fun out of dressing up. ... Don't be lazy. If you put all your jeans in a bag and drop them off at Goodwill, you will force yourself to seek out alternatives. You will automatically gain in individuality.
Suomen armeijan rähjäinen kaasunaamarilaukku - armeijaelämästä arkeen tuoreesti ponnistanut vaihtoehtokulttuuri-ihmisten tunnusomainen asuste.
...
En usko lähettäväni tyylilläni mitään muita kuin "casual" ja "LATFH" -viestejä. :)
Jos puhuu kuolleella kielellä jota kukaan muu ei puhu, ei viestitä. Farmarit & tweed ei ole enää työväenluokkaa ja yläluokkaa sekoittava yhdistelmä - eikä, oikeastaan, ole sitä koskaan ollutkaan. Yhdistelmä on syntynyt kauan noiden konnotaatioiden ohentumisten jälkeen ja määräytyy kankaiden painon ja rakenteen, ei historian, mukaan.
On olemassa etiketin mukainen maailma eli frakki, smokki, saketti ja tumma puku-maailma, jossa pelataan sen omilla säännöillä katsomatta sosiaalistatukseen tai ammattiin.
Sitten on tämä ammatinmukainen pukeutuminen ja vapaa-ajan tyyli, jossa luokkaerojen poistuminen ja teollistuminen ovat rikkoneet etikettiä. Massatuotanto on tuonut farkut, tuulipuvut ja crocsit. Ne eivät kuulu vuosisatoja vanhaan pukukoodistoon, mutta toisaalta koodisto ei myöskään sovellu tähän maailmaan.
Ajatukset siitä, että joku vaate edustaa työläisyyttä on yksinkertaisesti ajastaan jälkeenjäänyt, koska ei ole enää perusteltua syytä olla pukeutumatta kaupungissa ruskeaan tai tweediin.
Tämän vuoksi sinisen paidan ja puvun yhdistäminen sotkee toisiinsa kaksi toisilleen vierasta maailmaa: puku kertoo pankkimaailmasta, bisneksestä ja toimistoista, sininen paita haisee koksille ja terästehtaalle. Tuntuuko luontevalta ja edelleen pätevältä periaatteelta?
Hienosti sanottu - ketjun aloittaja on siis hakoteillä ainoastaan siinä, että tekee tietyn vaatekappaleen käytöstä tai käyttämättömyydestä julistusta pukeutumisen sijaan.
Mitä Warholin rinnastamiseen yleiseen 60-lukulaisuuteen tulee (sikäli kun 60-lukulaisuudella tarkoitetaan hippiaatetta ja siihen liittyvää esteettis-ajatuksellista maailmaa) mennään aika lailla metsään.
Yksi syy, miksi tykkään esim. seurata The Sartorialistin tyyliblogia on se, että kaveri löytää (tietyistä painotuksistaan huolimatta) tyylikkäitä kokonaisuuksia ennakkoluulottomasti eri esteettisistä lähtökohdista. Tyylifoorumeilla on vähän liian kaavoihin kangistunut kaanon, josta poikkeamista paheksutaan ankarasti. Vaikka nämä forumien hyväksymät tyylit toimivatkin useilla kantajillaan, monelle joku muu tyyli sopisi paljon paremmin. Henkilökohtainen lähestymistapa on tyylin olennainen ainesosa. Monet farkkutyypit eivät ikinä näyttäisi hyviltä puvuissa, sillä he eivät osaisi kantaa sitä oikein.