Keikarin foorumi

Kymmenen vuotta vanhan premium-luokan kärryn huolto- yms. kustannukset voivat olla jopa edullisemmat kuin pari vuotta vanhan "järkiauton".

Salaryman puhuu asiaa. Kymmenvuotiaan laatuauton järkevyys vielä korostuu, kun huomioidaan pääomakulut ja arvonalennus. Esim. oman kymmenvuotiaan XJ8 Jaguarin hinta on tippunut parissa-kolmessa vuodessa maksimissaan 5000 euroa. Toki ajan 40000 km vuodessa, joten kyllä se bensaa vie ja huoltoakin kaipaa, mutta näyttäkää uudehko auto jolla ajaisin halvemmalla! Sama vitonen tippuu samantien kun sen ajaa hallista ulos.

Kuten Tumppi lisäsi vikatiheys toki kasvaa iän myötä, mutta onko se oikeasti ongelma? Pitääkö autolla ajaa vuosi putkeen? Kun vaihtaa öljyt kympin välein joka tapauksessa, niin samallahan uusii ilmenneet viat. No itsellä tietysti helppoa, kun mekaanikko hakee auton tallista ja palauttaa illalla... ;)

Mitään vaatetyyliä ei minulla ollut ennen yläastetta (äiti puki?) jolloin alkoi farkkukausi. Oikeastaan armeijaan asti sekä housut että takki olivat farkkua, muu ei sopinut. Intin jälkeenkin innostus jatkui jonkin aikaa, kunnes sammui kokonaan. Farkuista ilmeisesti olin saanut kyllikseni, koska niitä en enää päälleni laittanut yli kymmeneen vuoteen!

Parikymppisenä opiskelijana rahaa ei tietenkään ollut liikoja, joten H&M ja muut halpisliikkeet olivat ainoa ratkaisu. Pukeutuminen ei oikeastaan edes kiinnostanut, kunhan heitin päälleni jotain mitä muillakin oli. Kauluspaitoja inhosin yli kaiken, eli päällä olivat useimmiten chinosit ja neule. Sama tyyli jatkui työelämässä (vaimon sanoja lainaten pukeuduin kuin "insinööri") mutta pikkuhiljaa piti hankkia jokunen kauluspaitakin.

Kolmenkympin hujakoilla vaihdoin alaa ja työn puolestakin piti vetää puku päälle päivittäin. Ylioppilaspuvulla startattiin, ja Turoahan sitten haettiin seuraksi. En alkuun tiennyt pukeutumisesta oikeastaan mitään, kunhan ostin halvalla mitä stockan täti suositteli.

Pikkuhiljaa on oma tyyli alkanut löytyä. Suunnilleen tiedän, miltä puvun pitäisi näyttää ja peilistä osaan jo sanoa istuuko. Hihanpituudet ym. on opeteltu kantapään kautta. Turoista olen siirtynyt muihin valmispukuihin, joita olen hankkinut lähinnä uusina alennuksista ja yhden käytettynä Keikarin laatutoriltakin. Täydellisiä pukuni eivät ole ja kypsyttelenkin ajatusta räätälinpuvusta. Nykyisin viihdyn puvussa ja vetäisen mielelläni sen päälle vaikkei välttämättä tarvitsisi. En voi sanoa hallitsevani alaa, mutta opettelen!

Parhaiten tyylin evoluutio näkyy solmioissa. Alussa suosin yksivärisiä kuoseja, joissa korkeintaan kankaan kuviointi toi pientä eloa. Edelleenkin pidän yksinkertaisista, geometrisista kuvioista, tällä hetkellä suosin rykmenttiraitaa. Olen solmioiden suhteen kranttu, joten jos näen jotain miellyttävää ostan sen heti.

Tyyli elää ja kehittyy jatkossa varmasti, ja siinä tämä foorumi on suuri apu (jos vain ehtisi lukea, keskustelusta puhumattakaan!). Esimerkiksi taskuliinat ovat minulle tutkimaton alue, jota alan kartoittaa kunhan opin yhdistelemään edes puvun, paidan ja solmion (sukkia ei ole kuin mustina)!

Gonice.comin kautta varasin reissut kun kaveri on jonkin sortin diileri. Metsään meni, kun ihmettelin miksei korttia ole veloitettu ja olikin matka muutettu peruutetuksi ilman mitään ilmoitusta! Onneksi huomasin ennen reissua eikä vasta kentällä.

Selvää lienee että uusintavaraus meni eri putkan kautta ja toista kertaa en tuota kokeile.

Laitoin yv:tä siitä toisesta.

Talven viimalle ja tuiskulle sopii myös hyvin lätsämäinen (cap) päähine.
Lierihatut ovat hieno juttu, mutta kestävyyden ja mukavuuden suosimiseksi voivat muut kuin pahimmat fedorafiilit joustaa.

Saatan olla ihan väärässä, mutta jotenkin on tutina, etteivät nämä lätsät oikein istuisi muodolliseen pukeutumiseen. Mieleen iskee enemmänkin työväenluokka ja casual-meininki - sama kun vetäisi pipon päähän!

Viima ja vaakasuoraan satava räntä saivat allekirjoittaneen toteamaan, että päähine olisi ihan kiva viikottaisen millinkonekäsittelyn jälkeen. Haulla löysin ainoastaan tämän ketjun, joten nostetaanpa aihetta ylöspäin. Asiaan ja ongelmaan:

Ulkona ylläni on yleensä tumma puku sekä Oratopin perustalvitakki - mitä vedän päähäni kun pipo ei iske?

Ongelmanani on ollut kuntoilun ja laiskottelun on/off suhde. Välillä on rehkinyt tosissaan ja sitten jäänyt vähemmälle. Painoa tempaisin alas yli 15 kiloa, sitten tuli takaisin ja taas ollaan matkalla alaspäin.

Älyttömän suorittamisen sijaan otin tavoitteeksi liikkua 30 minuuttia päivittäin, ihan mitä tahansa. Kaikenlaisista treeniohjelmista luovuin kokonaan, teen fiilispohjalta kaikenlaista: pyöräilyä kesäisin 3-5x viikossa, juoksulenkki kerran viikkoon, kävelyä joskus, talvella crosstraineria. Salitreeniä myös, tosin turhan harvoin. Suosittelen, homma toimii ja koko ajan pysyy fiilis päällä. Reenille on helppo lähteä kun ajattelee ettei tarvitse vetää kuin se 30 min, tosin kun vauhtiin pääsee niin ei se siihen jää...