Hmm... Tarkoittaako lausuntosi sitä, että mielestäsi suurin osa nykytaiteilijoista ei piittaa taidehistoriasta tai ole jotenkin tietoisia taidemuotonsa juurista? Ennen sen syvällisempää keskustelua taiteesta tulisi jotenkin jotenkin määritellä taide. Wikipediassa on mielestäni ansiokkaasti lainattu Immanuel Kantia aiheesta:
Immanuel Kantin mukaan ihminen ei voi saada tietoa ympäristön todellisesta olemuksesta, vaan ympäröivä maailma ilmentyy havainnoissamme sellaisena, kuin aistimme ne hahmottavat. Estetiikka ei siis myöskään kerro mitään tarkasteltavasta esineestä itsestään, vaan tarkastelijan tunnepohjaisesta suhtautumisesta esineen mielikuvaan. Kantin toisen määritelmän mukaan taideteoksia voidaan verrata luonnon tuotoksiin: luonnossa kaikki on välttämätöntä seurausta luonnonlaeista, ja vaikka taideteokset syntyvätkin ikään kuin vapaudessa, noudattaa taiteilija niissäkin luonnon määräämiä sääntöjä, ja taide jäljittelee siten luontoa.
Jos hyväksymme Kantin ajatuksen taiteen olemuksesta ja sen taipumuksesta jäljitellä luontoa voimme pohtia myös originaliteetin merkitystä taiteelle. Itse näen yksilöllisyyden ja originaliteetin rinnasteisena esim. evoluutiota vauhdittaville mutaatioille. Ilman originaliteettiä ei voi tapahtua kehitystä. Millä tavoin osaaminen voi kumuloitua mikäli kukaan ei koskaan tee mitään uutta?
Ympäristön olemuksesta: Ai tätä siis tarkoitetaan termeillä "das Ding an sich" = jokin asia itsessään, ja "das Ding für uns" = miten se asia ilmenee meille! Mutta en ole varma, olenko samaa mieltä kuin Kant...
Taiteen olemuksesta: taiteen erottaa luonnossa itsestään syntyneistä asioista (esim. kaunis luonnon kukka tai kivimuodostelma) juuri ihmisen tietoinen vaikutus. Mutta joo varmaan: taiteilija noudattaa luonnon sääntöjä, "luonnonlakeja". Musiikki noudattaa omia harmonis-rytmisiä ja soinnillisia lakejaan. (Olen muusikko, kuten kuvasta näkyy.)