Keikarin foorumi

^ Kiitos paljon! Näillä pääsen jo varmasti vauhtiin. Täytyy vielä tehdä vähän esityötä maps.googlen kanssa niin aikaa ei mene niin paljon turhan pyörimiseen, vaikkakin sitä on neljä päivää joten myös kauempana on mahdollista käydä.

Näiden yhdistelmäkin on kuitenkin mahdollinen - se on farkkupuku :)

Toisin sanoen merkitystä ei ole ennen kuin vasta jollekin tulkitsijalle jossakin tilanteessa, jossa puolestaan kulttuuriseen merkitykseen vaikuttavat paitsi tuo tilanne itse myös erilaiset intertekstuaaliset ja sosiokulttuuriset tekijät (konteksti). Pukeutuminen on viesti, ja jokseenkin barthesilaisittain voisi siis varmaan sanoa, että merkitys muodostuu katsojan toimesta (vrt. lukija). Niinpä farkkuja jalkaan kiskoessa ei lähtökohtaisesti sitoudu mihinkään arvoihin.

Barthes menee relativismissaan jo vähän liiankin pitkälle. Merkitykset ovat olemassa ennen kuin tulkitsijat. Tulkitsijat kasvavat johonkin kulttuurin ja oppivat tietyille symboleille tietyt merkitykset. Kuvaamallasi logiikalla voisin laittaa vaikka ristin kaulaan ja väittää, että kellään ei välttämättä tule siitä mielleyhtymiä kristinuskoon, koska tulkitsijathan luovat merkitykset. Tai jos laittaisin poliisin virka-asun päälle niin kyllähän nyt kaikki käytännössä tulkitsevat minut poliisiksi. Nämä ovat nyt denotaatioita, mutta samoin konnotaatiot ovat kulttuurisidonnaisia eli tulkitsijasta riippumatta määrättyjä. Farkuilla on samoin tietty konnotaatio (työvaate), jota ei voi kukaan muuttaa mielivaltaisesti. Muutenhan voisi lähteä siitä, että farkut sopivat frakkitakin kanssa hyvin yhteen, jos joku tulkitsija sattuu niin tulkitsemaan. Pointtini siis on, että tällaista relativismia on vaikea puolustaa. (Semiotiikka off topic päättyy tästä asiasta minun osaltani tähän.)

Ohessa vielä tutkielma, joka kertoo siitä mihin konnotaatioihin farkut viittaavat. Pukeutuminen kantaa mukanaan aina tiettyä merkitysten kenttää - olipa kantaja sitten tietoinen näistä tai ei. Käsitän pukeutumisen ikäänkuin kieleksi, jolla voi viestiä toiselle ja farkuilla on tässä kielessä edelleen tietty merkitys. Itsestään selväksi muuttuneilla vaatteillakin on historia, joka pitäisi minusta tuntea, jotta tietää mihin arvoihin sitoutuu käyttäessään jotakin vaatetta. Pukeutuminen ei tapahdu kulttuurisessa tyhjiössä.

Positiivisina arvoina farmarit kertovat toki demokratisoitumisesta: työläisvaate nousee nyt muotivaatteeksi. Vaikka farmarit ovat varmasti demokraattisuuden symboli, tämän päivän Baudelairelle niistä nousisi varmasti puna kasvoille, sillä mukana kulkee myös valitettavana seurauksena kaiken tasapäistyminen. Sikäli juuri 1970-luku kaikkine muinekin demokratisoitumisen puolineen oli niiden lopullisen läpilyömisen aikaa. Ensimmäistä kertaa nuoret (suuret ikäluokat) määrittivätkin sopivan pukeutumisen säännöt ja suorat housut alkoivatkin jossain vaiheessa vaikuttaa hipoissa naurettavilta ellei ollut kyse vakavista juhlista. 70-luvulle kuului yhtälailla muoti mennä naimisiin maistraatissa kahvitauolla, joten millekään juhlille ei ollut varsinaista tarvettakaan läpeensä rationalisoidussa maailmassa.

Onko forumilla ihmisiä, jotka eivät suostu käyttämään lainkaan farmarihousuja? Itselläni tyylikkäämmän pukeutumisen aloittaminen liittyi suoraan siihen, että hylkäsin farkut 2000-luvun alkupuolella kokonaan. Samaan aikaan aloin nostaa pukeutumiseni tasoa. Toki käytän edelleenkin epämuodollisissa tilanteissa toisinaan farkkuleikkaksella olevia housuja, mutta en koskaan farmarikankaasta valmistettuja vaatteita.

Kukin saa toki pukeutua mihin haluaa, mutta minusta esimerkiksi farmarihousut ja tweed-takki yhdessä on huutava ristiriita englannin yläluokan vapaa-ajan puvustoa yhdistettynä raskaan työn suojavaatteeseen. Kestävänä vaatteena farmarihousut sopivat toki sellaisiin puuhiin kuten kaivostyö, jossa joutuu konttaamaan paljon likaisissa oloissa. Näin siis ainakin jos haluaa ottaa pukeutumisen historian huomioon, mutta toki farkut ovat muuttaneet nykyisin merkitystään.

Lienee siis aiheellista tutkia farmarihousujen historiaa, jotta tämä merkityksen muutos tulee ymmärrettäväksi. Suomessahan farkut vaatteena löi läpi James (Dean) merkki, jota rokkarit käyttivät 1960-luvulla. Siksi niihin liittyy edelleenkin nuorekkuuden ja muodollisuutta vastaan kapinallisuuden aura. Jos tutkii pukeutumisen historiaa, farmarihousujen käytön lisääntyminen on suoraan verrannollinen pukujen käytön romahdukseen tänä aikana. Teinien yliopistovallankumouksessa tärkeänä tavoitteena oli, että luennoille tulee saada saapua farkuissa ja villapaidassa eikä tarvitse olla puku päällä. Esimerkiksi M. A. Numminen kuului tällöin tämän nuorekkaan villapaita ja risuparta -tyylin esitaistelijoihin, mutta on myöhemmin palannut takaisin pukujen kannattajaksi. Tärkeä merkkipaalu farmarien läpilyönnissä on myös 1976, jolloin vietettiin USA:n itsenäistymisen 200-vuotis juhlaa. Muodikas diinarikulttuuri levitti omalta osaltaan farkkutyyliä. Kun omana tavoitteenani on pikemminkin lisätä kuin vähentää pukujen käyttöä arkipukeutumisessakin, on täten mielestäni ristiriitaista sonnustautua farmarihousuihin. Epämuodollisiin tilanteisiin voidaan minusta pukeutua muutenkin kuin tekemällä eräs tylsimmistä ratkaisuista - kalliit farmarit ja irtotakki.
 
Jos alkuperältään työväenluokkaiset farmarihousut ja irtotakki on mielestäni tänäpäivänäkin periaatteessa ristiriitainen yhdistelmä, johdonmukaisempaa on toki pitää farmareita esim. farkkutakin kanssa. Tällöin kengiksi sopivat bootsit (tai maihinnousukengät) ja taskuliinan voisi korvata aski punaista Marlboroa rintataskussa. Farmaripuku voidaan toteuttaa myös kolmiosaisena farkkuliivin kanssa. Paidaksi sopii flanellipaita tai t-paita ehkä jollakin bändin logolla. Muodollisempaan tilanteeseen kravatin sijaan käy paremmin hopeisessa kannassa oleva ovaali korukivi, joka kiristetään nyöreillä. En nyt halua pilkkata tällä kenenkään kantrityyliä, vaan näin pukeuduin itsekin joskus kaukaisella 1990-luvulla kun olin nuori. Tämä on mielestäni itseasiassa tyylikkäämpää kuin sotkea farkut jonkun täysin toisesta pukeutumiskulttuurista peräisin olevan yläosan kanssa. Tämä pätee siis jos premisseinä ovat (1) pitää kunnioittaa pukeutumisen historiaa sekä (2) pitää pukeutua yhtenäisesti.