Keikarin foorumi

^^ En aivan ymmärtänyt tuota. Toki partaa voi ajaa pelkästään myötäkarvaankin, mutta eihän se silloin tietenkään leikkaannu täysin sileäksi.

Siksi sanoin että harkinnan mukaan voi ajaa vastakarvaan tai puolittain vastakarvaan. Eikä tietenkään tavallisella kaksi- tai useampi teräisellä höylällä koskaan kannata ajaa vastakarvaan. Vastakarvaan ajaminen on paikallaan vain silloin, jos haluaa täysin sileän ihon sinä päivänä. Vastakarvaan ajo ei ole myöskään mahdollista läheskään kaikille. Jos se siis tuntuu yhtään epämiellyttävältä terän nykkiessä, kannattaa lopettaa heti. Mutta hyvä että otit asian esille, sillä on tärkeää korostaa sen olevan vähän riskeeraamista.

Kannattaa kuitenkin myös huomata, että jos ajaa kaulan ylhäältä alas päin niin se on ainakin itselläni nimenomaan 90 asteen kulmassa vastakarvaan ajamista. Myötäkarvaan ajaminen tarkoittaa kaulalla minulla sitä, että ajan vasemmasta korvasta oikean suuntaan. Oikealta vasemmalle on minulla 180 astetta vastakarvaan kaulaa ajaessani. Jokaisen parrankasvu on toki yksillöllistä, joten tutkikaa ihoanne tarkasti ennen ajosuunnitelman laatimista.

Siirryin noin kuukausi sitten NOS vintage safety razoriin ja luonnonharjassutiin, jotka löysin isäni kokoelmista. Tulos on moninkertaisesti parempi kuin normaaleilla höylillä! Kaikille jotka kokeilevat tätä siirtymää suosittelen seuraavia seikkoja:

1) perehdy jo etukäteen tähän kurssiin. Vaikka kurssi mainitaan jo säikeen alussa, toistan asian silti, sillä tämä on äärimmäisen tärkeää, jos aiot oppia ajamaan partasi kunnolla. Huom! tästä on paljon hyötyä myös vaikka et haluaisi siirtyä safety razoriin, sillä opit ajamaan partasi oikein myös moniteräisellä höylällä.
2) kunnon vaahdon tunnistaa siitä, että se ei ole heti käyttövalmista vaan sitä vatkataan sudilla sopivaksi kupissa. Mikäli geeli tuntuu vaahtoa paremmalta, käyttämäsi vaahto on todennäköisesti ollut huonoa. Geeli on toki hyvä moniteräisten höylien kanssa, mutta en suosittele sitä safety razorin kanssa. Partasaippuasta minulla ei ole kokemuksia.
3) vaahto, suti ja terä kannattaa lämmittää ja pitää lämpimänä laskemalla allas täyteen kuumaa vettä.
4) aja ensin myötäkarvaan. Ideana ei ole saada heti ensimmäisellä vedolla sileää jälkeä. Safety razorin kanssa pitää olla tarkkana: opettele hakemaan oikea ajokulma ajamalla ensin posket, jotka ovat helpoimmat. Opetellessasi ajoa laske runko ensin poskea vasten suorassa kulmassa. Käännä sen jälkeen sitä varovasti niin kauan että tunnet terän poskessasi. Vedä sitten varovasti alaspäin, mutta älä paina yhtään. Metallirunko on siksi painava, että terävän terän kanssa sen paino riittää leikkaamaan parran. Kuulet korvillasi kuinka yksittäiset partakarvat leikkautuvat. Tämä kuuluu juuri esteettiseen elämään - äärimmäisen tyydyttävä kokemus, johon en ole vieläkään kyllästynyt.
5) aja ensin posket ja viikset, vasta sitten kaula. Ainakin itselläni kaula on arin paikka ja se kaipaa eniten vaahdon vaikutusta.
6) vaahdota usein uudestaan.
7) aja sitten harkinnan mukaan vastakarvaan joko 90 tai 180 asteen kulmassa. Tämä vaatii hiukan harjoittelua: erityisesti leukaluun kaarteita pitää oppia myötäilemään ja kapistus tuntuu olevan kädessä välillä oudoissa kulmissa. Tätä en oman kokemuksen perusteella suosittele tehtäväksi lainkaan uudenaikaisilla moniteräisillä terillä, koska niissä oleva matto nostaa hiukan karvaa ennen leikkausta. Tämä saattaa johtaa sisään kasvaneisiin karvoihin. Näin ainakin siis omalla kohdallani kävi aiemmin ja tämä oli syy miksi siirryin safety razoriin.
8) lopuksi pese vaahdon jämät kylmällä vedellä joka sulkee ihohuokoset ja laita after shavea.
9) yhdellä terällä pitäisi pystyä ajamaan 1-2 vko, ellei se ole bulkkia.

Parranajo on toki erittäin yksilöllistä, mutta itselläni ajotulos parani huomattavasti opetellessani tämän tekniikan. Noin viikko kului opetteluun, mutta jo ensimmäisellä kerralla tuli hyvä jälki. Perinteinen ajaminen vie aluksi kauan aikaa, mutta nyt ajan partani jo samassa ajassa kuin aiemmin normihöylällä, sillä tekniikkani on kehittynyt aika nopeaksi. En aja joka aamu kasvojani täysin sileäksi, mutta nopeakin ajo takaa paremman tuloksen kuin perushöylä (koneesta puhumattakaan). Vaimon mukaan myös ihoni voi nyt paremmin.

Ainoastaan kerran olen onnistunut leikkaamaan nenääni pahan vekin joka vuoti pitkään. Tämä johtui siitä, että puhuin samalla kun leikkasin. Muuten ei ole tullut yhtään naarmua. Kannattaa siis keskittyä koko ajan siihen mitä on tekemässä ja opetella tekniikkaa videoista jo ennen kuin alkaa ajamaan niin välttää yleensä ongelmat.

^^ Nostalgia ei sinänsä ole aina paha asia. Mutta aikansa elänyt nostalgia on pahasta. Woodstockhan perustui yhdysvaltalaiselle back to roots -mentaliteetille: farkut jalkaan, parran annetaan kasvaa jne. Jo sen nimi kertoo paljon autenttisuuden hakemisesta. Minusta herrasmiesten salonkien nostalgia tai jopa 30-luvun tyylin tutkiminen on tässä suhteessa kuin raikasta ilmaa. Se myös kasvattaa historiallisen tietoisuuden perspektiiviä valtaisasti verrattuna 90-luvun lopun tukalaan 70-luku kertaukseen. Muoti on aina kertaamista, mutta elämme sellaista sykliä joka kiertyy yhtä tiukemmalle ja tiukemmalle kuin korkkiruuvi. Nyt fiilistellään jo 90-luvun alun lama-aikaa ja legginssejä. Mieluummin minä pistän vaikka jo vaihteeksi kangasliivit päälle ja suorat housut jalkaan. Farkkujen ylivalta uhkaa jo tukehduttaa koko pukeutumisen. Muodin kierto kiristyy yhä lyhyemmälle ja lyhyeämmälle kierteelle kuristaen koko pukeutumista. Laajempi katsaus pukeutumisen historiaan avartaa alaa ja tuo hengitysilmaa - sekä tarjoaa mainioita aiemmin unohdettuja pukeutumisratkaisuja kuin uutuuksina.

Se nostalgiasta. Toinen mielenkiintoinen näkemys farkuista löytyy kirjasta Simon Doonanin kirjasta "Eccentric Glamour". Siinä hän kutsuu niitä nimellä Sininen Kuolema:

The denim trend, which swung into action in the late '90s with the boot-cut, butt-crack craze has gone on too long. ... In the counterculture of 1960s, denim jeans were associated with pleasure and leisure: Woodstock, Easy Rider, etc. How paradoxial that these once-transgressive garments are now, half a century later, sucking the inventiveness and fun out of dressing up. ... Don't be lazy. If you put all your jeans in a bag and drop them off at Goodwill, you will force yourself to seek out alternatives. You will automatically gain in individuality.

Tässäpä on oikeastaan muotoiltuna se, miten minä olen tämän asian kokenut omassa pukeutumisessani. Farkut hylkääväkään ei automaattisesti kaiketi pukeudu huonosti istuvaan teryleeni pukuun? Aivan kuten kaikki farkut eivät ole huonosti istuvia tai suttaisia - mutta ne ovat kylläkin auttamatta 2000-luvulla tulleet tylsiksi.

Suomen armeijan rähjäinen kaasunaamarilaukku - armeijaelämästä arkeen tuoreesti ponnistanut vaihtoehtokulttuuri-ihmisten tunnusomainen asuste.
...
En usko lähettäväni tyylilläni mitään muita kuin "casual" ja "LATFH" -viestejä. :)

Kyllä jo tuo kaasunaamarilaukku viestittää kantajastaan melkoisen määrän informaatiota. Minun ystäväpiirissäni ne olivat aktiivikäytössä vuosituhannen vaihteessa ja ovat nyt korvautuneet nahkalaukuilla tyyliin muutenkin vaihduttua. Kuten itsekin sanot niin se liittyy vaihtoehtokulttuuriin. Suurin osa tulkinnoista mitä ihmiset asustasi tekevät ovat tiedostamattomia, mutta varmasti niitä tehdään koko ajan. Kaasunaamarilaukkukaan ei ole vain sarkalaukku vaan se on varsin latautunut merkityksesltään. (Suorittamatta nyt siis sen kummempaa syvärakenneanalyysiä lopuille vaatteille mikä olisi mahdollista.)

On olemassa etiketin mukainen maailma eli frakki, smokki, saketti ja tumma puku-maailma, jossa pelataan sen omilla säännöillä katsomatta sosiaalistatukseen tai ammattiin.

Sitten on tämä ammatinmukainen pukeutuminen ja vapaa-ajan tyyli, jossa luokkaerojen poistuminen ja teollistuminen ovat rikkoneet etikettiä. Massatuotanto on tuonut farkut, tuulipuvut ja crocsit. Ne eivät kuulu vuosisatoja vanhaan pukukoodistoon, mutta toisaalta koodisto ei myöskään sovellu tähän maailmaan.

Kirjoitat yllä tosi terävästi asiasta.

Tässä on kuitenkin vielä yksi asia, mistä olen edelleen vähän eri mieltä. Väitän että perinteinen etiketin mukainen (=muodollinen) pukeutuminen vaikuttaa edelleen koko ajan arkipukeutumiseen, mutta negaation kautta. Tarkoitan tällä sitä, että haettaessa ei-muodollista pukeutumista eli arkista työ tai vapaa-ajan pukeutumista, ajatellaan juuri sitä ettei oltaisi ylipukeutuneita. Eli arkipukeutuminen määritellään etiketin koko ajan mukaisen pukeutmisen kautta.

Esimerkiksi Keikarin foorumilla kohtaa koko ajan tällaisia (aivan oikeita) perusteluja: Arkiseen asuun ruskea sopiikin mustaa paremmin, koska se ei ole niin muodollinen. Tweed-takki sopii arkiseen asuun paremmin kuin musta pikkutakki, koska se ei historiansa vuoksi ole niin muodollinen. Eli ylipukeutumisen välttäminen tarkoittaa ei-etiketin mukaista pukeutumista. Tätä kautta 1800-luvun englantilainen pukeutuminen vaikuttaa edelleen siihen koko ajan miten luoda arkinen asu.

Ajatukset siitä, että joku vaate edustaa työläisyyttä on yksinkertaisesti ajastaan jälkeenjäänyt, koska ei ole enää perusteltua syytä olla pukeutumatta kaupungissa ruskeaan tai tweediin.

Jos otetaan vielä farmareita selvempi esimerkki niin oletko tosiaan sitä mieltä ettei sininen haalari edusta työläisyyttä? Kuitenkin se on "joku vaate". Olisiko vaikkapa sininen farmarihaalari mielestäsi mahdollinen yhdistelmä irtotakin (tai tweedin) kanssa? Ei ole mitään käytännön syytä, miksi niitä ei nykypäivänä voisi yhdistää toisiinsa. Ainoastaan historiallisesti virittynyt tyylitajumme sotii toivottavasti vielä tätä ajatusta vastaan!

Vielä jokin aika sitten pelkät farmarihousut oli yhtä mahdoton ajatus kuin farkkuhaalarikin irtotakin kanssa, mutta toki tyylitaju on tässä suhteessa jo vähän lipsunut. Vielä joskus ehkä menee se farkkuhaalarikin läpi pikkutakin kanssa. Ainakaan vielä se ei mene ja syy ei ole käytännössä vaan vaatteiden historiassa.

Hienosti sanottu - ketjun aloittaja on siis hakoteillä ainoastaan siinä, että tekee tietyn vaatekappaleen käytöstä tai käyttämättömyydestä julistusta pukeutumisen sijaan.

Noh, en tiedä teinkö nyt niin suurta julistusta näkemyksestäni jota vain yritin perustella. Sanoinhan jo avauspostauksen toisessa kappaleessa "Kukin saa toki pukeutua mihin haluaa". Lisäksi relativoin vielä tuota arvostelmaani farmareista ja pikkutakista sanomalla että se on "mielestäni tänäpäivänäkin periaatteessa ristiriitainen yhdistelmä(.)" Kuinka paljon sitä omaa kantaa pitää sitten suhteellistaa, että on tarpeeksi suvaitseva? :)

Yksi syy, miksi tykkään esim. seurata The Sartorialistin tyyliblogia on se, että kaveri löytää (tietyistä painotuksistaan huolimatta) tyylikkäitä kokonaisuuksia ennakkoluulottomasti eri esteettisistä lähtökohdista.  Tyylifoorumeilla on vähän liian kaavoihin kangistunut kaanon, josta poikkeamista paheksutaan ankarasti.  Vaikka nämä forumien hyväksymät tyylit toimivatkin useilla kantajillaan, monelle joku muu tyyli sopisi paljon paremmin.  Henkilökohtainen lähestymistapa on tyylin olennainen ainesosa.  Monet farkkutyypit eivät ikinä näyttäisi hyviltä puvuissa, sillä he eivät osaisi kantaa sitä oikein.

Tietenkin jos lähdetään kunnolla ulos klassiselta miesten pukeutumisen linjalta, löytyy tyyppejä joille esim. sopii maastokuvio paremmin kuin irtotakki ja siistit housut. En lähde siitä, että kaikille pitäisi ihmistyyppinä sopia perinteinen eurooppalainen pukeutumistyyli. Tohonhan viittasin sillä, että farkut voi bootseihin ja nahkaliiviin yhdistettynä olla ihan yhtenäinen ja itsensänäköinen ratkaisu karskeille tyypeille, joilla on moottoripyörä.


Omalla kohdallaan voi kai kuitenkin jokainen tehdä myös ehdottomia päätöksiä, kuten ettei käytä farkkuja tai maastokuviota, tuulitakkia, collegehupparia, t-paitaa tms. missään olosuhteissa. Tuskin tässä vielä miksikään tiukkapipoksi silloin leimaantuu - muut pitäkööt niitä, jos tuntuvat omaan persoonaan sopivan. Pidän silti näin yleisellä tasolla puhuttaessa vähän outona ratkaisuna tuota farmarien ja irtotakin sekakäyttöä. Varmasti juuri Warholilla ja muilla 60-lukulaisilla on tämän tyylin luomisessa sormensa pelissä - siihen taisin viitata jo avauspostissa.

En kuitenkaan kutsuisi klassiseksi sellaista muotia jolla on vasta muutama kymmenen vuotta ikää. Klassista on jokin mikä kestää paremmin vaihteluita, sillä farkut voivat luojan kiitos vielä joskus olla myös muodin kannalta täysin out, kunhan ne on ammennettu ideana tyhjiin. Pikkutakille tuskin koskaan käy näin. Esimerkiksi joku frakin kaltainen vakiintunut kokonaisuus tuskin myöskään katoaa muodin heilahteluiden myötä.

Korkeista vyötäröistä vielä sen verran, että nyt alkaa muoti kyllä kääntyä jo vahvasti siihen suuntaan. En usko että kannattaa enää kauhean isoja rahoja sitoa matalavyötäröisiin housuihin, jos haluaa pysyä muodin harjalla.