Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: TheodoreMaul - 13.01.11 - klo:11:17
-
Nyt se on selvää. Puku pitää hankkia ja räkkipukujen sovittelu saa riittää. Vaatekaappiin on päässyt muodostumaan puvunmentävä aukko vaikka se muuten onkin täynnä. Onhan siellä pukujakin, mutta eivätpä tunnu enää sopivalta.
Foorumin ja parin muun asian kannustamana totesin, että mittapuku on tähän saumaan ainoa oikea vaihtoehto. Viimeisen sysäyksen sain pistäydyttyäni lounastunnilla eräässä vaatturiliikkeessä, jossa luottamus alkoi rakentumaan saman tien. Käytän tätä ketjua vähän kuin muistivihkoa ja päivittelen tähän ensimmäiseen viestiin aina kokonaisuutta ajatusten selvitessä. Jos ja kun olen menossa pahasti metsään niin opastavaa kommenttia toivotaan.
Toistaiseksi olen hahmotellut puvun ideaa seuraavasti.
Käyttötarkoitus: Tummaa pukua vaativiin tilaisuuksiin sopiva puku, jota saa rentoutettua paidalla ja asusteilla. Perinteinen suomalaisen miehen monikäyttöpuku siis.
Väri: Yönsininen - mieleinen kangas valittu alustavasti (tummanharmaa idea hyllytetty). Vuorin väriä mietitty ja tumman lila on ollut kandidaattina mikäli sopiva löytyy.
Kangas: tietysti villakangas, laatu jossain Super 100s ympärillä, aina parempi jos löytyy joku hienovarainen kuvio, paino 250-270 g / m² - lisäksi luotetaan tietysti asiantuntijaan. Tämänhetkisellä kangassuosikilla puvun hinnaksi muodostuisi 850€ (ei sisällä lisähintaan tulevia ominaisuuksia)
Takki: 2 nappia, kaulus ns. peaked lapel maltillisesti (ei 70-lukua), vinot taskut + lipputasku, sisätaskujen suhteen pakka vielä auki paitsi että yhdessä pitää olla avaimille vahvistettu pohja. Hartiat ja malli muutenkin brittityyliin eli hartioissa hieman ryhtiä ja takki saisi kaventua vyötärölle sen verran kuin tällä kropalla se on mahdollista - elintasokumpua löytyy. Roped shoulder ja kohtuullisen pienet kädentiet kiinnostavat - toivottavasti nämä ovat kunnossa ko. valmistajalla. Halkioita 2 kpl.
Housut : mahdollisesti olkaimille tehdyt ellei vyötärö nouse aivan törkeän korkeaksi, sivutaskutkin ehkä pysyvästi kiinni (vaatturi suositteli tiettyä tyyppiä), takataskujen malli avoinna, upslaakeja voi mallailla, mutta ei ole vahvasti mielessä. Jos pukuun ei tule liiviä voi olla parempi ottaa housut olkaimettomina. Mietinnässä myös tuleeko käyttöä niin paljon, että kannattaisi sijoittaa samantien toisiin housuihin. Vekkien suhteen homma hieman auki, jos sopii malliin niin yhdet vekit vois olla prässien jatkumona.
Liivi: taitaa muodostua lähinnä kustannuskysymykseksi, hirveästi käyttöä sille ei tulle. Ehdotettu kuitenkin, että kannattaa ehdottomasti ottaa samalla. Nykyisellä kangasidealla liivin hinnaksi tulisi noin 200€. Ehdotettu liiveihin mahdollisesti menevän rahan käyttöä toiseen housupariin.
Yksityiskohdat: Vaihdettavat napit olisivat kiva bonus (taitaa jopa onnistua). Ehdotettu pyytää kaulus ilman kukkaläpeä, jotta vaatturi voi tehdä kauniimman jälkikäteen käsin. Toimivat napinreiät takin hihoissa voinee tehdä myöhemminkin kun takki on ollut jonkin aikaa käytössä. Hieman eri värillä sointuen tehty napinreikä olisi yksi idea, mutta sisältää kuitenkin riskin taskuliinan suhteen (ja tyylinkin).
Jatkan samaan viestiin tai tarvittaessa eri viesteihin lisää myöhemmin.
Edit: muokattu väriasiaa + vaihdettavat napit, upslaakit hylätty, liivi- ja olkainasiaa
-
Mittapukuun ja tuohon käyttöön ehdottomasti yönsininen. Valmispuvuissa suomen tarjonta on sinisessä surkeaa ja miellyttävää sävyä voi siksi olla vaikea löytää. Mittapuvussa kankaita on tarjolla enemmän, joten sininen kannattaa. Tummanharmaassa taas valikoima tuskin paranee roimasti mittapuvun kankaissa verrattuna valmispukuihin.
-
Täältäkin ääni siniselle, sillä mielestäni yhdellä sinisellä puvulla on mahdollista saada aikaiseksi sekä rentoja että juhlavia kokonaisuuksia laidasta laitaan. Lisäksi niitä näkee Suomen oloissa valitettavan harvoin.
Liiveistä sen verran, että eihän niiden tekeminen enää paljon tuossa konkurssissa paina. Jonain päivänä vielä harmittelet sitä, kun kaapista ei löydykään liivejä pukua täydentämään, ja jälkeenpäin asialle voi olla vaikea tehdä mitään.
-
Oikeanlainen yönsininen on hyvä valinta.
Jos mahdollista niin kannattaa kiusata räätäliä ja kokeilla kangasta niin luonnon- kuin keinovalossa eri kulmista. Jos se näyttää oikeanlaisen tummalta niin hyvä valinta, jotkut vaan muuttuvat turhan helposti enemmän sinisiksi.
Liivit myös mukaan, ei tosiaan tunnu konkurssissa ja sitten on liivit.
-
Yönsiniselle onkin tullut paljon hyvää perustelua ja paljon olen siitä lukenut jo täällä foorumillakin väriaiheita käsittelevissä keskusteluissa. Pitääpä tosiaan käydä läpi siniset kangasvaihtoehdot - vuodenaika ei vaan ole mikään paras mahdollinen kankaiden mallailuun luonnonvalossa. Toisaalta harmaankin puolesta oli eräs erittäin hyvä viesti (muistaakseni jarolta), jossa oli hyviä perusteluja ja yhdistelmäesimerkkejä.
Ainoa mikä tuossa yönsinisessä arveluttaa on se, etten ihan näe itseäni vielä luontevana sinisessä puvussa. Sinisessä värissä itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa muuta kuin se, ettei sitä käytännössä löydy valmispukuvalikoimista ollenkaan. Lisäksi harmaa on tuntunut omassa pääkopassa aavistuksen monikäyttöisemmältä kuin sininen - varsinkin jos ajatellaan ympärivuotista käyttöä. Tässä vaiheessa en vielä näe itseäni hankkimassa mittapukua joka sesongille. Joka tapauksessa puvun kanssa pitää pystyä käyttämään sekä mustia, että ruskeita kenkiä. Voihan olla, että kankaan nähtyäni ihastun siniseen totaalisesti.
Liivistä tulevaa lisähintaa en muista, pitää tarkistaa. Osaatteko sanoa missä hujakoilla pyöritään noin suunnilleen?
-
Mielenkiintoinen hanke! Odottelen mielenkiinnolla jatkoa. Ehkä tästä voi oppia jotakin, sillä se oma mittapuku on vielä tilaamatta.
Jos aiot käyttää housuja olkaimien kanssa, hankkisin tällöin liivin. Mikään ei ole mukavampi yhdistelmä kuin hyvin istuvat housut ja niihin sopiva liivi, jonka alle olkaimet jäävät. Kannattaa muistaa että liivin kanssa takin voi juhlan loppuvaiheessa riisua pois ilman että jää aivan paitasilleen. Paitaa ei tarvitse olla koko ajan tunkemassa housuihin ja valuvia housuja nostelemassa ylös.
Jos päädyt jättämään liivin pois niin sitten ehkä suunnittelisin myös housut samalla vyön kanssa pidettäviksi.
Väri kannatta valita omaan persoonaan sopivaksi: jos harmaa tuntuu itsestä parhaalta niin ota ihmeessä se.
-
Jos aiot käyttää housuja olkaimien kanssa, hankkisin tällöin liivin. Mikään ei ole mukavampi yhdistelmä kuin hyvin istuvat housut ja niihin sopiva liivi, jonka alle olkaimet jäävät. Kannattaa muistaa että liivin kanssa takin voi juhlan loppuvaiheessa riisua pois ilman että jää aivan paitasilleen. Paitaa ei tarvitse olla koko ajan tunkemassa housuihin ja valuvia housuja nostelemassa ylös.
Jos päädyt jättämään liivin pois niin sitten ehkä suunnittelisin myös housut samalla vyön kanssa pidettäviksi.
Tuopa olikin hyvä neuvo. En nimittäin osannut yhdistää olkaimia liiviasiaan, mutta juuri noinhan se on. Pitää ehdottomasti muistaa jutella asiasta vaatturin kanssa. Ja kiitokset myös rohkaisusta värin suhteen.
Mikä muuten on arvon keikarien mielipide takin ulkotaskujen suhteen? Onko jokin tyyli muodollisempi kuin toinen? Brittityyliset vinot taskut + se lipputasku toisella puolella miellyttää kovasti. Sopivatko ne tuollaiseen kohtuullisen muodolliseen pukuun ja svengaavatko yhteen pystyjen kauluskäänteiden kanssa? Äkkiseltään kun etsin niin en löytänyt kuvia takista, joka olisi yksirivinen/kaksinappinen/pystykauluksinen kolmella vinolla taskulla. Onko kyse sattumasta vai onko tuo yhdistelmä tyylimiina? Kolminappisia ja lovikauluksellisia löytyi paljonkin. Käytin hakusanoja "ticket pocket" sekä "single breasted ticket pocket".
-
Liivistä tullee noin satasen lisälasku.
-
Joka tapauksessa puvun kanssa pitää pystyä käyttämään sekä mustia, että ruskeita kenkiä.
Eli yönsininen auttaa... bonuksena oxblood näyttää todella hyvältä.
Astevaihteluja kun todellakin on niin harmaassa hiilenharmaasta vaaleanharmaaseen ja sinisessä yönsinisestä vaaleansiniseen. Lähinnä pointti on se, että oikeanlainen yönsininen näyttää mustaa mustemmalta, jolloin se korvaa täysin mustan puvun olematta musta. Toki oman maun mukaan, mutta silmät avoimina.
Tuo olkainjuttu on muuten hyvä, olkaimet kun ovat myös mukavammat kuin vyö.
Kolmas juttuhan ovat sitten erilaiset sivukiristimet, joiden kanssa en ainakaan itse ole päässyt sinuiksi koskaan.
-
Ainoa mikä tuossa yönsinisessä arveluttaa on se, etten ihan näe itseäni vielä luontevana sinisessä puvussa. Sinisessä värissä itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa muuta kuin se, ettei sitä käytännössä löydy valmispukuvalikoimista ollenkaan. Lisäksi harmaa on tuntunut omassa pääkopassa aavistuksen monikäyttöisemmältä kuin sininen - varsinkin jos ajatellaan ympärivuotista käyttöä.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että sinisen huono tarjonta valmispuvuissa on syypää tuohon mielikuvaan. Useimmat siniset valmispuvut näyttävät virkapuvuilta tai pappamalleilta.
-
vinot taskut, lipputasku, kaksi nappia ja pystykaulus:
(http://i8.aijaa.com/b/00024/7275466.jpg)
Eli samaan tyylimiinaan minäkin olen mennyt jos se sellainen on.
Ja sinisessä on aina vaarana että joku tulee ostamaan sinulta bussilippua. Ainakin HKL:n alueella.
j.k. aloinkin miettimään onko tossa lipputaskua. Enpäs muista.
-
Ääni siniselle kankaalle. Päivällä puku näyttää siniseltä, yöllä todella mustalta (jo laivastonsininen käyttäytyy näin) ja todella on "one suit fits all" käyttötilanteidensa puolesta. Harmaa on sitten se seuraava puku - sen osalta suuremmat juhlat rajautuvat pois, mutta jos kaapissa on jo hyvä sininen puku, voi pukeutumiseensa tuoda sävyä hankkimalla keskiharmaan flanelliasun. Näillä kahdella kattaakin sitten ns. "kaiken".
Suosittelen myös tarpeeksi jämäkkää (80's, vaikka numerot eivät mitään oikeastaan kerrokaan) kangasta ja kysymään vaatturilta, onnistuisiko vaihdettavien nappien tekeminen. Tällöin kolmella nappisarjalla (puvunvärinen/tumma, keskiruskea, hopea tai pronssi/kulta) saa laajennettua käyttöä aivan järjettömän paljon - tummat napit kokopukukäyttöön, keskiruskeat irtotakkikäyttöön ja jalometallit blazer-tyyliin. Jämäkkä 80's kestää myös parittamisen farkkujen kanssa.
Kolmiosaisuus laajentaa käyttöaluetta vielä hitusen, samoin kuin esim. blackwatch-kuosisten housujen osto jossain vaiheessa (yönsininen peak lapel -yläosa + blackwatch-housut + musta rusetti = täysin hyväksyttävä rennontyylikäs "black tie" ilman erillistä smokkitakkia).
-
vinot taskut, lipputasku, kaksi nappia ja pystykaulus:
Eli samaan tyylimiinaan minäkin olen mennyt jos se sellainen on.
Ja sinisessä on aina vaarana että joku tulee ostamaan sinulta bussilippua. Ainakin HKL:n alueella.
j.k. aloinkin miettimään onko tossa lipputaskua. Enpäs muista.
Hyvä tietää, että noitakin on. Tällä näytöllä en vain saanut kovin hyvin selvää detaljeista. Asun TLO:n alueella, jossa voi vain toivoa yhtenäistä virkapukua.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että sinisen huono tarjonta valmispuvuissa on syypää tuohon mielikuvaan. Useimmat siniset valmispuvut näyttävät virkapuvuilta tai pappamalleilta.
Voipa hyvinkin olla vaikka tuo univormuasia ei päällimmäisenä mielessä ollutkaan.
-
Väri kannattaa valita oman mieltymyksen mukaan. Jos sininen vähänkin arveluttaa niin valitse harmaa. Itse en tykkää pätkääkään sinisestä mutta tämä johtuu ainoastaa omasta tyylistäni. Molemmat tyylikkäitä mutta kokemus osoittanut että jos jokin vaatteissa arveluttaa, niin se ajan saatossa alkaa tosiaankin arveluttamaan ja lopulta se muodostuu ylitsepääsemättömäksi ja vaate jää käyttämättä. Upslaakeja (edelleen oma tyylini huomioiden) en missään nimessä suosittele. Aika kasari meininkiä, mutta jos haluat suunnata pukusi johonkin tiettyyn aikakauteen niin siitä vaan, trendikäs se ei ainakaan ole mutta tämä trendikkyyshän ei välttämättä ole edes hyvä asia. Upslaakeissa myös ongelmana pikkukivien kulkeutuminen joka paikkaan. Itse teetin, ennen räätälin pukuihin siirtymistä, omat mittatilauspukuni Saumassa. Sauman poikien kanssa ajatukset osuivat todella hyvin yhteen ja heillä aika hyvä draivi asian suhteen. Sauman mittapuvut olleet mielestäni erittäin hyvin istuvia ja muutenkin laadukkaita. Yksi moitittava asia niissä on nappien kiinnitys. Napit alkavat irtoilemaan jo 10 käyttökerran jälkeen. Tämän saa toki korjattua kun vie puvun korjattavaksi liikkeeseen mutta tätä ei mielestäni saisi tapahtua reilun puolentoista tonnin puvun kanssa. Liivit ehdottomasti, niitähän ei ole pakko käyttää mutta kiva lisä silloin kun sille päälle sattuu. Liiveissä kannattaa olla tarkkana pituuden ja leikkauksen suhteen. Eli käytätkö vyötä vai olkaimia. Omat liivini olen teettänyt siten että peittää juuri housun ylänapin jolloin siistimpi vaikutelma. Tällöin vyön käyttäminen ei kovin hyvä juttu koska vyönsolki taittaa hiukan liiviä. Kaiken kaikkiaan hyvä valinta siirtyä rekkipuvuista mittatilaukseen. Minulla siirtyminen räätälinpukuun on käytännössä lähes pakonsanelema, koska rintakehäni on aika voimakas jolloin rekkipuku ei istu millään.
-
Suosittelen myös tarpeeksi jämäkkää (80's, vaikka numerot eivät mitään oikeastaan kerrokaan) kangasta ja kysymään vaatturilta, onnistuisiko vaihdettavien nappien tekeminen. Tällöin kolmella nappisarjalla (puvunvärinen/tumma, keskiruskea, hopea tai pronssi/kulta) saa laajennettua käyttöä aivan järjettömän paljon - tummat napit kokopukukäyttöön, keskiruskeat irtotakkikäyttöön ja jalometallit blazer-tyyliin. Jämäkkä 80's kestää myös parittamisen farkkujen kanssa.
Kolmiosaisuus laajentaa käyttöaluetta vielä hitusen, samoin kuin esim. blackwatch-kuosisten housujen osto jossain vaiheessa (yönsininen peak lapel -yläosa + blackwatch-housut + musta rusetti = täysin hyväksyttävä rennontyylikäs "black tie" ilman erillistä smokkitakkia).
Tämä taisi olla viimeinen silaus yönsiniselle. Jos tuo nappien vaihdettavuus onnistuu niin tuohan on hitto soikoon jo nerokasta. En koe itseäni vielä blackwatch-mieheksi (ts. itsevarmuus ei antaisi myöden sellaisille housuille mitä pikainen kuvahaku toi näytölle). Muuten ollut kyllä erinomaisia pointteja tässä ketjussa joten sinisten kankaiden hypistely on nyt must.
Aika päivittää avausviestiä.
-
Upslaakeja (edelleen oma tyylini huomioiden) en missään nimessä suosittele. ... Upslaakeissa myös ongelmana pikkukivien kulkeutuminen joka paikkaan.
...
Itse teetin, ennen räätälin pukuihin siirtymistä, omat mittatilauspukuni Saumassa.
Upslaakit hylätty ainakin yönsinisen kanssa. Mietitään sitten harmaalle erikseen. Kivien ja hiekan kulkeutumisen lisäksi ne myös tuhoavat kankaan siellä käännepussissa tarpeeksi hierrettyään.
Sauma on omalta kannaltani hieman liian kaukana vaikka Helsingissä nyt tuleekin liikuttua työasioissa. Käytännön syistä tulen käyttämään turkulaista liikettä, jonka varmasti paljastan jahka homma pääsee vauhtiin. Kyseisessä paikassa tarjoavat muuten ruotsalaisen Cavalieren mittapukuja. Onko kellään tietoa tuosta valmistajasta? Tehdas on kuulemma Tsekinmaalla.
-
Sinulla oli muuten suunnitelmissa housujen taskujen toimimattomuus? Miksi näin? Itse en tulisi mitenkään toimeen ilman housuntaskuja, ja siellä tavarat ovat huomaamattomammin kuin takin sisätaskuissa, ainakin jos takki on napakasti istuva.
-
Sauma on omalta kannaltani hieman liian kaukana vaikka Helsingissä nyt tuleekin liikuttua työasioissa. Käytännön syistä tulen käyttämään turkulaista liikettä, jonka varmasti paljastan jahka homma pääsee vauhtiin. Kyseisessä paikassa tarjoavat muuten ruotsalaisen Cavalieren mittapukuja. Onko kellään tietoa tuosta valmistajasta? Tehdas on kuulemma Tsekinmaalla.
Cavalieren puvut ovat liimakankaisia, muokkausvaihtoehdot erittäin laajat. Nätimpiä kuin keskivertotason mittatilauspuvut.
Suosittelen kasaamaan "nämä haluan" -listan, samoin kuin "näitä en halua" -listan. Esimerkkikuvat mm. olkapään muodosta, vyötärön istuvuudesta jne. ovat erittäin suositeltavia.
Valitsemasi vaatturin kädenjälki on hyvää ja napit kyllä onnistuvat.
-
Sinulla oli muuten suunnitelmissa housujen taskujen toimimattomuus? Miksi näin? Itse en tulisi mitenkään toimeen ilman housuntaskuja, ja siellä tavarat ovat huomaamattomammin kuin takin sisätaskuissa, ainakin jos takki on napakasti istuva.
Eipä se ollutkaan alun perin mielessä, mutta vaatturi tuosta mainitsi. Varsinkin siitä, että ns. "aina auki taskut" eivät kestä aikaa yhtä hyvin. Nykyisin olen kyllä puvun ja irtohousujenkin kanssa pyrkinyt laittamaan kaiken mahdollisen takin taskuihin. Istuminen on mukavampaa siten. Toisaalta voisin jopa nähdä itseni pitämässä kättä taskussa jossain kohtaa (mikä faux pas!) joten kannattaakohan niitä nyt kuitenkaan sulkea?
Muistaakseni vaatturi sanoi suosittelevansa usein tämän tyyppistä taskua (pipe pocket) joka sitten pysyy hyvänä kun se on kiinni:
(http://www.ashtailor.com/images/stories/troiusers_style_book/front_pocket/pipe%20pocket.jpg)
Tuo malli ei ehkä vielä innosta itseäni niin hirveästi, mutta en tuomitsekaan. Loppujen lopuksi tuo on kuitenkin paljon pienempi asia kuin vaikka takin ominaisuudet.
-
Sauma on omalta kannaltani hieman liian kaukana vaikka Helsingissä nyt tuleekin liikuttua työasioissa. Käytännön syistä tulen käyttämään turkulaista liikettä, jonka varmasti paljastan jahka homma pääsee vauhtiin. Kyseisessä paikassa tarjoavat muuten ruotsalaisen Cavalieren mittapukuja. Onko kellään tietoa tuosta valmistajasta? Tehdas on kuulemma Tsekinmaalla.
Cavalieren puvut ovat liimakankaisia, muokkausvaihtoehdot erittäin laajat. Nätimpiä kuin keskivertotason mittatilauspuvut.
Suosittelen kasaamaan "nämä haluan" -listan, samoin kuin "näitä en halua" -listan. Esimerkkikuvat mm. olkapään muodosta, vyötärön istuvuudesta jne. ovat erittäin suositeltavia.
Valitsemasi vaatturin kädenjälki on hyvää ja napit kyllä onnistuvat.
Loistotietoa, kiitos Jussi! Ilmeisesti noiden pukujen tarjonta ei Turussa ole kovin laajaa koska osasit paikallistaa vaatturin. Kerrottakoon vielä mystisesti, että erään pysäköintihallin eräältä sisäänkäynniltä ei ole sinne kovin pitkä matka ja onpa lähellä eräs merenkulkuun liittyvä liikekin. Ollaanko vielä samalla kadulla?
Kuvia pitää tulostella ehdottomasti mukaan. Kunhan löydän miellyttävän peak lapel tyylin niin se lähtee printteriin, samoin monta muuta asiaa. Toivotaan ettei budjetti räjähdä käsiin. Joissain asioissa pitää olla itselleen tiukkana. Toimivat napinreiät hihassa oli muuten sellainen asia mitä ei suositeltu heti ensimmäiseen pukuun, jotta muutosvaraa vielä jäisi. Kannattaa kuulemma vasta sitten kun oma tyyli ja istuvuus on täysin selvä, eikä hihoja tarvitse säätää.
Tuossa Cavalieressa hämmästyin juurikin muokkausvaihtoehtojen määrästä kun minulle niitä esiteltiin.
-
Onnitteluni! Prosessin etenemisestä odotellessa.
Upslaakeista sellainen reunahuomautus, että sellaiset sentin-kahden upslaakit ovat mielestäni vanhannäköiset, mutta slimmeissä housuissa isot upslaakit (oikeassa kankaassa) ovat toimiva konsepti. Jäämättä kuvan kenkiin liikaa kiinni, tässä yksi esimerkki, joka on mielestäni aika moderni:
http://www.mikaelsinisalo.com/wp-content/uploads/2010/11/Korkeat-käänteet.jpg
-
Loistotietoa, kiitos Jussi! Ilmeisesti noiden pukujen tarjonta ei Turussa ole kovin laajaa koska osasit paikallistaa vaatturin. Kerrottakoon vielä mystisesti, että erään pysäköintihallin eräältä sisäänkäynniltä ei ole sinne kovin pitkä matka ja onpa lähellä eräs merenkulkuun liittyvä liikekin. Ollaanko vielä samalla kadulla?
Ollaan. Turussa on tasan yksi vaatturi. Samasta ovesta pääsee myös hieman edullisemmalle, asiansa silti hyvin osaavalle korjausompelijalle, joka myös teki tyttöystäväni viimeisimmän juhla-asun. Jos nyt vielä äärimmilleen vinkittää, valitsemasi liikkeen nimessä on sekä toimiala että henkilön nimi ja liikkeen tyyliasu ruskeasävyisen klassinen.
Vaatturilla on myös vahvahko oma näkemys, mikä ei sinänsä haittaa - kaikesta voi keskustella ja hän ymmärtää erittäin hyvin, mitä haet.
Toimivat napinreiät hihassa oli muuten sellainen asia mitä ei suositeltu heti ensimmäiseen pukuun, jotta muutosvaraa vielä jäisi. Kannattaa kuulemma vasta sitten kun oma tyyli ja istuvuus on täysin selvä, eikä hihoja tarvitse säätää.
Voit myös pyytää kaksi alinta toimiviksi (jolloin hihaa voi vielä hieman pidentääkin) tai pyytää tekemään hihaan "läpi asti" -napinlävet hihan ollessa toimimattomana, jolloin vaihdettavat napit on vieläkin helpompi toteuttaa (eli ovat kalvosinnappimaisesti kaksipuoleiset). Tämä(kin) toki kannattaa tehdä vasta kun istuvuus on muovautunut mukavaksi, eli ihan uudekseltaan puku voi olla napeiltaan aivan normaali.
Huomioi muuten pyytää kaulus ilman kukkaläpeä. Cavalieren tyyli on, mikäli oikein muistan (ja todnäk. muistan), "avaimenreikämallia", joten vaatturi tekee sen taatusti kauniimmin käsin jälkikäteen. Tokihan voit myös pyytää puvun tyystin ilman napinläpiä, jolloin esim. hihaan saadaan sekä pidennettävyys että myöhemmin lisättävä avattavuus ja kaikki lävet voidaan tehdä kauniisti käsin (tämä toki maksaa).
-
Suosittelen myös tarpeeksi jämäkkää (80's, vaikka numerot eivät mitään oikeastaan kerrokaan) kangasta ja kysymään vaatturilta, onnistuisiko vaihdettavien nappien tekeminen. Tällöin kolmella nappisarjalla (puvunvärinen/tumma, keskiruskea, hopea tai pronssi/kulta) saa laajennettua käyttöä aivan järjettömän paljon - tummat napit kokopukukäyttöön, keskiruskeat irtotakkikäyttöön ja jalometallit blazer-tyyliin. Jämäkkä 80's kestää myös parittamisen farkkujen kanssa.
Kolmiosaisuus laajentaa käyttöaluetta vielä hitusen, samoin kuin esim. blackwatch-kuosisten housujen osto jossain vaiheessa (yönsininen peak lapel -yläosa + blackwatch-housut + musta rusetti = täysin hyväksyttävä rennontyylikäs "black tie" ilman erillistä smokkitakkia).
Tämä taisi olla viimeinen silaus yönsiniselle. Jos tuo nappien vaihdettavuus onnistuu niin tuohan on hitto soikoon jo nerokasta. En koe itseäni vielä blackwatch-mieheksi (ts. itsevarmuus ei antaisi myöden sellaisille housuille mitä pikainen kuvahaku toi näytölle). Muuten ollut kyllä erinomaisia pointteja tässä ketjussam joten sinisten kankaiden hypistely on nyt must.
Aika päivittää avausviestiä.
Tässä tuota ideaa siis kuvina: http://www.keikari.com/blogi/raatalityon-ylistys/
-
Mitä energiansäästölamppujen ja ledien käyttö vaikuttaa yönsinisen toimintaan keinovalossa? Hehkulampun valossa on vähän sinistä, mutta osa energiansäästölampuista tuottaa sinisempää eli lähempänä päivänvaloa olevaa valoa.
-
Mitä energiansäästölamppujen ja ledien käyttö vaikuttaa yönsinisen toimintaan keinovalossa? Hehkulampun valossa on vähän sinistä, mutta osa energiansäästölampuista tuottaa sinisempää eli lähempänä päivänvaloa olevaa valoa.
Ei juurikaan mitään. Parhaat mustan sävytkin heijastavat sinisyyttä. Sininen on mustempaa kuin musta.
-
Upslaakeista sellainen reunahuomautus, että sellaiset sentin-kahden upslaakit ovat mielestäni vanhannäköiset, mutta slimmeissä housuissa isot upslaakit (oikeassa kankaassa) ovat toimiva konsepti.
Upslaakien kanssa kannattaa katsoa kokonaisuutta.
Kuviolliseen pukuun ne eivät välttämättä sovi, mutta yksivärisissä puvuissa katkaisevat sopivasti monotonisuutta ja ikään kuin "päättävät" puvun. Nuppineuloilla voinee vaatturin kanssa mallailla, että mikä näyttää parhaimmalta.
Eli tässäkään asiassa ei ole yhtä totuutta kun joku toimii hyvin toisessa kontekstissa.
-
Samaa mieltä, riippuu kontekstista ja kantajasta. Silti suosin isompia (mallia törkeä) upslaakeja tai ei lainkaan upslaakeja.
Eräillä tyylifoorumeilla noudatetaan samaa kaavaa. Siellä kuitenkin säännönmukaisesti upslaakit otetaan niihin housuihin, joihin minä en niitä ottaisi.
Makuasioita.
-
Mikähän olisi muuten paras englanninkielinen hakusana yönsiniselle? Dark blue? Dark navy? Night blue ei oikein tunnu tuovan haluttuja tuloksia.
Dark blue löysi sentään yhden Tom Fordin Bond-puvun joka ainakin tekstien mukaan oli tummansininen ja näytti siltä minkä kuvittelen olevan yönsininen. Pitää tarkastella vielä paremmalla koneella kuin tällä miniläppärillä kotona.
-
Midnight blue.
-
Noilla sanoilla alkoikin löytymään kuvia. Paras minkä keksin eilen oli Indigo.
-
Dark blue löysi sentään yhden Tom Fordin Bond-puvun joka ainakin tekstien mukaan oli tummansininen ja näytti siltä minkä kuvittelen olevan yönsininen. Pitää tarkastella vielä paremmalla koneella kuin tällä miniläppärillä kotona.
Tietokoneen näytöllä tummien sävyjen toisto on usein mitä sattuu. Yritin joskus aivan samaa kuin sinä, enkä tullut hullua hurskaammaksi. Käytännössä tummimman pään harmaan ja sinisen erot konkretisoituvat vasta vertailtaessa kankaita rinnakkain omin silmin.
-
Dark blue löysi sentään yhden Tom Fordin Bond-puvun joka ainakin tekstien mukaan oli tummansininen ja näytti siltä minkä kuvittelen olevan yönsininen. Pitää tarkastella vielä paremmalla koneella kuin tällä miniläppärillä kotona.
Tietokoneen näytöllä tummien sävyjen toisto on usein mitä sattuu. Yritin joskus aivan samaa kuin sinä, enkä tullut hullua hurskaammaksi. Käytännössä tummimman pään harmaan ja sinisen erot konkretisoituvat vasta vertailtaessa kankaita rinnakkain omin silmin.
Näinhän minäkin sitten totesin kantapään kautta ja kävin tänään hypistelemässä kankaita. Täytyy sanoa, että alkoi yönsininen maistumaan. Löysin kaksi potentiaalista kangasta, joissa oli hieman sävyeroa (ja myös hintaeroa). Valitettavasti oven ulkopuolellekaan ei suora auringonpaiste osunut, mutta jo keinovalossakin näiden kahden keskinäinen sävyero löytyi, samoin näkyi selkeästi molempien ero puhtaaseen mustaan. Enpä kyllä osannut kuvitellakaan tuon yönsinisen meriittejä.
Liivit tämänhetkisestä mielikkikankaastani toisivat hintaan lisää noin 200€. Pukukankaan tiedot otettiin tässä vaiheessa ylös odottamaan niin ei tarvitse taas ensi kerralla etsiä sitä tilkkua taas uudestaan.
Jätin muuten samalla erään CT:n paidan kavennettavaksi (normaali-istuvuuden classic shirtit ovat muuten aika kookkaita) ja nuppineuloja laittaessa tuli vaatturin ammattitaito esiin. Sain kuulla omasta kropastani asioita mitä en ole tiennytkään eikä kukaan muu vaatettaja ole aikaisemmin osannut sanoa. Kokemus oli selkeästi kertaluokkaa parempi kuin vakiompelimossani.
Kaiken kaikkiaan siis aika mielenkiintoinen perjantai.
-
En huomannut onko ollut puhetta tuplahousuista. Housut kuluvat eniten ja tulisivat samalla kertaa jos tekisi toiset.
Tässä sitten voi ehkä säätää sitten upslaakien tai laskosten määrällä.
Jos on tiukka budjetti, niin itse ottaisin mileummin tuplahousuilla kuin liivillä.
Samoin sininen eri vivahteineen käy myös irtohousuna tarvittaessa.
-
Jos on tiukka budjetti, niin itse ottaisin mileummin tuplahousuilla kuin liivillä.
Samoin sininen eri vivahteineen käy myös irtohousuna tarvittaessa.
Housujen kuluminen käväisi jossain vaiheessa itselläkin mielessä. Perjantaina vaatturi vertasi liivien kustannusta juurikin housuihin joten ehdottamasi on kelpo idea. Lisäänkin sen tuonne ensimmäisen viestin muistiinpanoihin.
Pidän budjettia tiukalla (alunperin max 900€) ja tässä vaiheessa haluan vielä jättää siihen muutosvaraa tuunailuille. Esim. käsin ommeltu napinreikä kauluksessa ja jotkin muut pienet lisäykset maksavat tietysti jotain. Toimivat napinreiät takkiin taisivat olla 40€ luokassa.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ne omat detaljit puvussa toisivat enemmän mielihyvää kuin liivi tai housut. Toisaalta liivi kyllä nostaisi kokonaisuuden uudelle tasolle. Pitää miettiä tulevia käyttötilanteita ja katsotaan muuttuuko mieli projektin edetessä.
-
(http://puuska.com/keikari/_MG_0871_foursuits.jpg)
Siinä on yönsininen pukuni sekä pari tummanharmaata ja yksi vaalea hiekanvärinenkin on eksynyt joukkoon. Riippuu täysin valaistuksesta kuinka värin erottaa, sillä aluksi kun puvun sain, katselin että eihän se ole sininen ollenkaan. Sitten kun puvun pistää päälleen ja kaveriksi laittaa harmaan solmion, huomaa että onhan se eri värinen. Luonnonvalo on paras valo näiden tutkimiseen, hehkulamput/halogeenit toistavat hyvin värispektrin mutta valo on kellertävää, halvat energiansäästölamput ja loisteputket eivät toista värispektriä kovinkaan laadukkaasti.
-
Näinhän minäkin sitten totesin kantapään kautta ja kävin tänään hypistelemässä kankaita. Täytyy sanoa, että alkoi yönsininen maistumaan. Löysin kaksi potentiaalista kangasta, joissa oli hieman sävyeroa (ja myös hintaeroa). Valitettavasti oven ulkopuolellekaan ei suora auringonpaiste osunut, mutta jo keinovalossakin näiden kahden keskinäinen sävyero löytyi, samoin näkyi selkeästi molempien ero puhtaaseen mustaan. Enpä kyllä osannut kuvitellakaan tuon yönsinisen meriittejä.
Liivit tämänhetkisestä mielikkikankaastani toisivat hintaan lisää noin 200€. Pukukankaan tiedot otettiin tässä vaiheessa ylös odottamaan niin ei tarvitse taas ensi kerralla etsiä sitä tilkkua taas uudestaan.
Jätin muuten samalla erään CT:n paidan kavennettavaksi (normaali-istuvuuden classic shirtit ovat muuten aika kookkaita) ja nuppineuloja laittaessa tuli vaatturin ammattitaito esiin. Sain kuulla omasta kropastani asioita mitä en ole tiennytkään eikä kukaan muu vaatettaja ole aikaisemmin osannut sanoa. Kokemus oli selkeästi kertaluokkaa parempi kuin vakiompelimossani.
Kaiken kaikkiaan siis aika mielenkiintoinen perjantai.
Kenen tekemiä kankaita katsoit, entä muistatko painoja? Minkälaisia huomioita vaatturi teki kropastasi?
-
Liikkeessä oli tilauskankaina Dormeuilin kankaita joita tosin emme juurikaan selanneet - osin siitä syystä, että hinta olisi pompsahtanut samantien pitkälle yli tuhannen euron. Hieman huokeampia, mutta aika mukavan oloisia olivat Loro Pianan tilauskankaat - niistä on yksi vielä harkinnassa vaikka nostaakin hintaa yli alkuperäisen suunnitelman. Sitten oli pari kansiollista ns. tehdaskankaita, joista löytyi myös tämänhetkinen suosikki. Painoa sillä on 270 g / m² ja villa oli joko Super 100s tai 120s. Aika monet muutkin vaihtoehdot pyörivät noissa samoissa numeroissa. En muista nyt näiden tehdaskankaiden valmistajaa, nimi viittasi saksankieliseen maahan -saattoi olla Bernhardt joskaan en löytänyt sillä netistä juuri mitään.
Nyt kun ollaan kangasasioissa niin olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitä takin vuorin väristä. Jos takin vuori on vahvassa kontrastissa itse takkikankaan väriin niin romuttaako se tuollaisen muodollisemman puvun idean? Entäpä jos kauluksen napinreikä olisikin ommeltu hieman kankaan väristä poikkeavalla langalla? Esim. klubitakissa punainen lanka ja laivanstonsininen takki voisivat toimia aika hyvinkin, mutta tummassa puvussa tuntuisi jotenkin liian räikeältä ja huomiota herättävältä? Kokopunainen vuori tuo jotenkin mieleen härkätaistelijan tai jonkin taikurin. Omassa klubitakissa on povitaskujen reunat ja pari saumaa vedetty punaisella ja se toimii mielestäni vielä aika hyvin.
Yksi vaihtoehto näille asioille yönsinisen kankaan kanssa voisi olla sopiva tumman lilan sävy sekä vuorissa, että napinreiässä. Kommentteja puolesta ja vastaan?
Edit: yksi kangasvalmistaja lisätty hataraan muistiin perustuen
-
Yksi vaihtoehto näille asioille yönsinisen kankaan kanssa voisi olla sopiva tumman lilan sävy sekä vuorissa, että napinreiässä. Kommentteja puolesta ja vastaan?
Mitä haet ? Itse pitäytyisin sinisessä. Vuoreen violetti ok.
-
Yksi vaihtoehto näille asioille yönsinisen kankaan kanssa voisi olla sopiva tumman lilan sävy sekä vuorissa, että napinreiässä. Kommentteja puolesta ja vastaan?
Mitä haet ? Itse pitäytyisin sinisessä. Vuoreen violetti ok.
Haen (ehkä) sellaista hienovaraista detaljia ts. jotain "omaa". Varmaan olen joskus nähnyt jotain vastaavaa TV:ssä.
Edit: siis jotain näiden kuvien tyylistä meininkiä - paitsi istuvuudeltaan... (osassa kontrasti on ehkä turhan voimakas):
(http://www.qtheclub.co.uk/client/img/bespoke/suit_4_large.jpg)
(http://www.qtheclub.co.uk/client/img/bespoke/suit_2_large.jpg)
(http://qtheclub.co.uk/client/img/bespoke/suit_3_large.jpg)
Ja nyt kun nämä kuvat tähän läväytin niin tajusin, että tuollainen värikäs napinreikä asettanee välittömästi rajoituksia taskuliinan valinnalle.Viimeisessä kuvassa on muuten hakemani vinot tasku + lipputasku ja peaked lapel vaikka muutenhan tuo on esittelykuvana aika karsea.
-
Siinä on yönsininen pukuni sekä pari tummanharmaata ja yksi vaalea hiekanvärinenkin on eksynyt joukkoon. Riippuu täysin valaistuksesta kuinka värin erottaa, sillä aluksi kun puvun sain, katselin että eihän se ole sininen ollenkaan. Sitten kun puvun pistää päälleen ja kaveriksi laittaa harmaan solmion, huomaa että onhan se eri värinen. Luonnonvalo on paras valo näiden tutkimiseen, hehkulamput/halogeenit toistavat hyvin värispektrin mutta valo on kellertävää, halvat energiansäästölamput ja loisteputket eivät toista värispektriä kovinkaan laadukkaasti.
Mukavan näköisiä pukukankaita ja kerrankin hyvin otettu kuva, jossa värit erottuvat. Tykkään tuosta kalanruodosta. Kiitos tästä!
-
Vuoreen voi toki laittaa vaikka violettia, mutta kontrastinapinlävet näyttävät usein aika mauttomilta. Vähän liian guidoa (enkä nyt viittaa netin tyyli-ikoniin) makuuni.
-
Minusta kankaan värinen hillitty vuori on aina paras ratkaisu.
Nyt muotia olevat näyttävät ja kirkuvat vuoraukset ovat toki raflaavia, mutta pidemmän päälle tylsiä.
Sama juttu kontrastinapinläven kanssa, mieluummin sointuva lanka kuin täysin erottuva ja samaahan voi sitten käyttää esimerkiksi hihanappien lankoina. Silloin saa niitä pikkujuttuja, jotka eivät hyppää silmille, mutta kertovat ettei kyse ole ihan tusinarekkivaatteesta.
-
Ja nyt kun nämä kuvat tähän läväytin niin tajusin, että tuollainen värikäs napinreikä asettanee välittömästi rajoituksia taskuliinan valinnalle.
Värillinen napinreikä on erittäin huono juttu. Siihen samalle alueelle saa halutessaan eloa taskuliinalla, buttonierella, oikealla kukalla tai vaikka firman pinssillä. Nuo vaihtoehtoiset jutut saa halutessaan pois, värillinen napinreikä on ja pysyy.
En suosittelisi ottamaan ensimmäiseen mittapukuun mitään selvästi erottuvaa ja näkyvillä olevaa yksityiskohtaa. Miettisin pitkään jopa sitä silmiinpistävää vuorta. Pystykaulusten lisäksi hyvä leikkaus+istuvuus, väri ja kangas ovat ihan tarpeeksi nostamaan puvun esiin, varsinkin jos vielä meinaat napeista vaihdettavia. Kirpussa on tullut vastaan aika monta tårta på tårta -mittapukua siinä missä hillittyjä mittapukuja en ole nähnyt myynnissä kai ainuttakaan.
-
Suosittelen, että menet vuorin värin valinnassa oman intuitiosi mukaan, ja valitset väriksi sen mikä tuntuu parhaalta, etkä ajattele "mikä olisi soveliasta". Sinähän sitä takin sisäpintaa lähinnä katselet, eikä kukaan muu! Itse ainakin voisin kuvitella saavani jotain sairasta tyydytystä pukiessani päälle yönsinisen puvuntakin, jossa on punainen vuori. ;)
-
Viisauden sanoja kaikilta herroilta ja niistä kiitän. Muotoilin varmaan asiani aluksi huonosti sillä kontrasti on liian vahva sana. Enimmilläänkin tarkoitin juuri sointuvaa, en missään nimessä räikeää. Joka tapauksessa epäilen tätä ideaani nyt entistä vahvemmin. Jossain klubitakissa tuollainen varmaan olisi helpompi juttu.
Helpoin ratkaisuhan tähän on olla tekemättä napinreiästä numeroa, varsinkin juuri tämän ensimmäisen puvun kanssa. Kysynpä vielä kuitenkin vaatturin kantaa asiaan.
Vuori-ilottelusta voisin kuvitella saavani Tommin kuvailemaa sairasta mielihyvää.
-
Valtion pukutehtaan vanhassa kipparitakissani on sellainen punainen vuori, jonka kankaassa loimi- ja kudelangat? ovat eri väriset, punainen ja ilmeisesti sininen. Kangas vaihtelee väriä jännästi eri suunnista katsottuna. Tuollaisen saattaisin itse jopa valita yönsiniseen pukuun. Napinläpikin voisi olla samanvärinen tummanpunainen, mutta saattaisi tietysti olla myös hieman "hilfigermäinen" yksityiskohta. Toisaalta sen muuttaminen myöhemmin ei liene järin hankala homma.
(http://lh4.ggpht.com/_lTFgjV13-6Y/TQTtHDKXNwI/AAAAAAAABI4/cYWNN2dC49g/s400/1000000158.jpg)
-
Itse ainakin voisin kuvitella saavani jotain sairasta tyydytystä pukiessani päälle yönsinisen puvuntakin, jossa on punainen vuori. ;)
Tuollainen itseasiassa löytyy, vuortahan on ihan kiva vilautella "muka-vahingossa" napittaessa tai nappeja availlessa jne. ;). Kyllä itse näen "erilaisen värisen" (eli ei ihan mätsäävä) ehdottomana plussana :).
-
Vuori-ilottelusta voisin kuvitella saavani Tommin kuvailemaa sairasta mielihyvää.
Siitä, että vuori on samalla tavalla räikeä kuin Dulce&Gäppänen, Versacen, Armanin tai Turon puvuissa? Kieltämättä, sellainen mielihyvä on sairasta!
Toki oman halun mukaan, mutta tosiaan nuo "vuori-iloittelut" ovat paitsi skimbaajien niin myös pukusuunnittelijoiden mukaan nyt muotia. Itse lähtisin ensimmäisen puvun kanssa varovasti ja sitten tietämyksen karttuessa sekä silmän kehittyessä hakisin enemmän sitä omaa juttua, josta saa mielihyvää vielä ensi vuonnakin. Samaten muoti on jo toisen puvun kohdalla varmasti vaihtunut ja iloittelemalla voi olla se uniikki lumihiutale.
Itse ainakin voisin kuvitella saavani jotain sairasta tyydytystä pukiessani päälle yönsinisen puvuntakin, jossa on punainen vuori. ;)
Sinisestä en ole varma, mutta Turolta saa (ainakin Halonen ja Stockka myyvät nyt tarjouksessa) tuollaista kirkuvan punavuorellista harmaana ja tietysti mustana.
-
Vuori-ilottelusta voisin kuvitella saavani Tommin kuvailemaa sairasta mielihyvää.
Siitä, että vuori on samalla tavalla räikeä kuin Dulce&Gäppänen, Versacen, Armanin tai Turon puvuissa? Kieltämättä, sellainen mielihyvä on sairasta!
Hehheh, en nyt sentään tarkoittanut ihan noin perverssiä ja taisin sen kirkkaanpunaisenkin jo tuomita matadorimaiseksi. En muuten tiennyt, että tuollainen on juuri nyt muodissa - se kieltämättä vähentää viehätystä. Toisaalta en voi väittää hypistelleeni mainittujen ulkomaisten merkkien pukuja omin käsin.
Tässä kuvassa ei takki ole sininen, mutta kuvan vuori ei ole mielestäni sentään ihan Turoakaan.
(http://www.arthurinc.ca/images/gallery-pics/contrasted-suit-lining-jackets.jpg)
Tämä asia herättää näköjään runsaasti keskustelua. Ilahduttavaa.
-
Näyttääpä tuo Hackett Londonkin harrastavan vuori-iloittelua:
(http://www.hackett.com/images/products/M10115145_800/M10115145_800_03_289_310.jpg)
(http://www.hackett.com/images/products/M10115145_800/M10115145_800_04_289_310.jpg)
(http://www.hackett.com/images/products/M10115061_470/M10115061_470_03_289_310.jpg)
(http://www.hackett.com/images/products/M10115061_470/M10115061_470_04_289_310.jpg)
-
Minkälaisia huomioita vaatturi teki kropastasi?
Lueskelin tässä taas ketjua läpi ajatuksiani selventääkseni ja huomasin, etten vielä vastannut tähän kysymykseen.
Paidan korjauksia suunnitellessa vaatturi sanoi, että meikäläisellä vasen hartia on hallitsevampi. Ymmärsin sen niin, että oikea on hieman alempana. Tämä voi johtua esimerkiksi ainaisesta hartioiden jumissa olosta. Samaten hän arvioi, että jalat ovat hieman eri pituiset ja kertoivat, että kaikki nämä seikat saavat symmetriset valmisvaatteet ikään kuin vääntymään tai kiertymään päällä.
Kun tuo asia tiedostetaan voidaan esimerkiksi kavennuksissa ottaa toiselta puolelta vähemmän sisään jolloin vaate istuu käyttäjälleen vielä paremmin kuin vain oikeaan ympärysmittaan kavennettu. Täytyy sanoa, että meikäläisen taholta respektiä tuli taas vähän lisää. Ei minulla juuri ole ollut valittamista käyttämäni ompelimon suhteenkaan, mutta meno siellä on ollut paljon suoraviivaisempaa (pun intended). Tämä voi toki johtua eri paikkoihin viemieni vaatteiden erilaisuudesta.
Ompelija muuten totesti Barbourin tattersall-paidan huonon malliseksi ja muutosvaihtoehdot siksi rajatuiksi. Nyt kun olen sitä käyttänyt niin olen samaa mieltä. CT:n kauluspaidassa tuntui taas vaatturilla olevan enemmän potentiaalisia tapoja tehdä kavennus.
-
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta mittatilaus- tai räätälinpuvuista, mutta tämmöinen tarttui Styleforumilta silmään:
"But IMO focussing on 'sartorial detailing' is a classic bespoke newbie mistake, and missing the forest for the trees. I look back at my first bespoke jackets now and can't help but shake my head - in an attempt to get the most bang for my buck I addedd every bell and whistle possible to first projects to make them as 'bespoke' as possible while completely missing the point of bespoke - pick stitching everywhere, soft shoulders, big lapels, contrasting undercollar melton, high chest pocket, fancy buttons, fancy lining design, surgeon's cuff, stitched initials, swoopy patch pockets, etc. Focus instead on the fit, on the proportions, and take a step back and re-evaluate what you consider your style. IMO that is where the true benefit/value in bespoke lies."
-
Vähän pelkäsinkin, että mopo voisi lähteä käsistä. Onneksi mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Istuvuus on minulle joka tapauksessa etusijalla, mutta tuossa siteeraamassasi oli kyllä paljon asiaa. Samaa asiaa, jota muissakin viesteissä on sivuttu. Pitänee sysätä sisäinen insinööri hieman sivummalle tämän asian kanssa.
-
Samaa asiaa, jota muissakin viesteissä on sivuttu. Pitänee sysätä sisäinen insinööri hieman sivummalle tämän asian kanssa.
Kannattaa myös muistaa, että mitta- ja räätälinpukuihin jää koukkuun.
Lähes yhtä addiktoivaa kuin nikotiini tai heroiini, mutta kalliimpaa ja fixien tekemisessä kestää aikansa. Karut puheet kertovat sartorialisteista, jotka vajoavat epätoivoisiin tekoihin saadakseen seuraavan pukunsa. Jotkut jopa jengiytyvät, varmaan tämänkin foorumin käyttäjistä osa liikkuu "piireissä". Kaikki alkaa harmittomasta yhdestä puvusta, mutta pian pitää saada uudella värillä, erilaisella kauluksella, lipputaskulla ja just omanlaisilla povitaskuilla. Kovat jätkät vetää setin ilman upslaakeja.
-
Kannattaa myös muistaa, että mitta- ja räätälinpukuihin jää koukkuun.
Lähes yhtä addiktoivaa kuin nikotiini tai heroiini, mutta kalliimpaa ja fixien tekemisessä kestää aikansa.
Herskasta en tiedä, mutta mielestäni mittatilaaminen on jopa addiktoivampaa kuin nikotiini. Tupakista sentään aikanaan pääsin eroon, mutta mittatilaamisesta ei millään. Aina välillä yritän "lakkoa" ja hankin jotain tankokampetta, mutta aina sitä repsahtaa taas mittatilaukseen..
-
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta mittatilaus- tai räätälinpuvuista, mutta tämmöinen tarttui Styleforumilta silmään:
"But IMO focussing on 'sartorial detailing' is a classic bespoke newbie mistake, and missing the forest for the trees. I look back at my first bespoke jackets now and can't help but shake my head - in an attempt to get the most bang for my buck I addedd every bell and whistle possible to first projects to make them as 'bespoke' as possible while completely missing the point of bespoke - pick stitching everywhere, soft shoulders, big lapels, contrasting undercollar melton, high chest pocket, fancy buttons, fancy lining design, surgeon's cuff, stitched initials, swoopy patch pockets, etc. Focus instead on the fit, on the proportions, and take a step back and re-evaluate what you consider your style. IMO that is where the true benefit/value in bespoke lies."
Mahdotonta! Joku on puhuu StyleForumilla järkeä!
-
Mahdotonta! Joku on puhuu StyleForumilla järkeä!
Kai se jo bannittiin.
-
Eiköhän. Joku roti olla pitää.
-
Homma eteni taas hieman kun hain paidan kavennuksesta ja juttelin hieman eri vaihtoehdoista. Lisäksi sovittiin mittausaika lähitulevaisuuteen.
Samalla tuli lisätietoa tässä ketjussa aiemmin mainittuihin asioihin.
Sinulla oli muuten suunnitelmissa housujen taskujen toimimattomuus? Miksi näin? Itse en tulisi mitenkään toimeen ilman housuntaskuja, ja siellä tavarat ovat huomaamattomammin kuin takin sisätaskuissa, ainakin jos takki on napakasti istuva.
Olin ymmärtänyt tämän täysin väärin. Vaatturin suosittelema piped pocket on kyllä ihan toimiva tasku, mutta se sulkeutuu seisoessa nätimmin kuin eri tavalla tehty "aina auki tasku".
Suosittelen myös ... kysymään vaatturilta, onnistuisiko vaihdettavien nappien tekeminen. Tällöin kolmella nappisarjalla (puvunvärinen/tumma, keskiruskea, hopea tai pronssi/kulta) saa laajennettua käyttöä aivan järjettömän paljon - tummat napit kokopukukäyttöön, keskiruskeat irtotakkikäyttöön ja jalometallit blazer-tyyliin. Jämäkkä 80's kestää myös parittamisen farkkujen kanssa.
En ehkä osannut ilmaista tätä asiaa oikein, mutta vaatturi sanoi ettei sellainen ole mahdollista. Itse ymmärsin vaihdettavat nappisarjat niin, ettei niitä tarvitsisi aina ommella erikseen kiinni. Voitko Jussi vielä täsmentää tätä?
Näytin kuvista myös mieleisiäni olkapään rakenteita yms. mutta nämä ovat tällaisessa puvussa kyllä täysin fiksattuja rakenteita. Optiona oli kylläkin olkatoppauksen vähentäminen, mutta ei sitä paljon ollut esimerkkitakissa muutenkaan. Haaveilemani roped shoulder ei siis tässä mallissa toteudu kovin vahvasti. Vyötärön tiimalasimaisuus riippuu tietysti myös tilaajan vartalosta.
-
Joku styleforumilla teetti tällaisen viritelmän itselleen ja idea taitaa olla siitä peräisin. Nappisarjan vaihdettavuus oli tehty siis siten, että kaikki napit ovat periaatteessa kaksinkertaisia ja "ison" (se tavallisesti näkyvä) napin takana on pikkunappi joka kiinnitetään nappipuolella olevaan mininapinreikään. Koska tästäkään selityksestä ei ota välttämättä vielä tolkkua, Steedin blogista (http://steeds-view.blogspot.com/2009/04/sas-swiss-army-suit.html) löytyy kuviakin malliksi.
-
Joku styleforumilla teetti tällaisen viritelmän itselleen ja idea taitaa olla siitä peräisin. Nappisarjan vaihdettavuus oli tehty siis siten, että kaikki napit ovat periaatteessa kaksinkertaisia ja "ison" (se tavallisesti näkyvä) napin takana on pikkunappi joka kiinnitetään nappipuolella olevaan mininapinreikään. Koska tästäkään selityksestä ei ota välttämättä vielä tolkkua, Steedin blogista (http://steeds-view.blogspot.com/2009/04/sas-swiss-army-suit.html) löytyy kuviakin malliksi.
Näin. Vaihtoehtoinen malli on tehdä nappin kiinnitys siten, että nappiin tulee normaali lankakanta, joka pujotetaan puvussa olevasta pyöreästä reiästä. Lankakannan päässä on napin sijaan kangasnauha napinreiällä ja puvun pyöreän reiän vieressä on sitten pieni nappi. Tämä on toki monimutkainen tapa, mutta mikäli nurjan puolen kiinnityskohtien päälle tehdään pieni kangaskansi (eräänlainen "tasku"), lopputulos on erittäin siisti.
Lisävaivaltaan tuo tietenkin on jo bespoke-settiä.
Vaihtoehtona on tietenkin valita tummahkon ruskea, eläväpintainen nappisarja kiinteästi, jolloin takki on monikäyttöinen jo lähtökohtaisesti.
-
Nämä vastaukset selvensivätkin asiaa huomattavasti. Olin aluksi siinä uskossa, että olisi olemassa esim. jotain kalvosinnapin mekanismin tapaan toimivia takin nappeja. Hieno idea, mutta taidan jättää sen hautumaan tulevaisuutta varten.
Suoran napinreiän ompelemisesta liepeeseen käsin taisimmekin jos puoliksi sopia viime käynnin yhteydessä.
-
Nyt on ensimmäinen sovitus takana. Aikaa mittauksiin ja säätöihin kului puolisentoista tuntia. Mukava kokemus kun kaksi ammattilaista hioo istuvuutta vaikka erityisesti hartiat ja yläselkä osoittautuivat haasteelliksi. Kaikenlaista säätöä ja mahdollisesti erikoistoppauksiakin laiteltiin. Samalla tunsin miten sovitustakki alkoi kohta kohdalta istumaan paremmin.
Loppujen lopuksi jätin hifistelyt ja bespoke-kokeilut aika vähälle. Housujen taskuihin tuli vahvistetut pohjat avaimia varten ja takin sisälle sopivaan kohtaan kännykkätasku. Takin vuoriksi valikoitui tumman sininen joka on toki huomattavasti vaaleampi kuin yönsininen, muttei mikään räikeä. Olisi siellä suhteellisen sopiva tummanpunainenkin ollut, mutta se sininen iski silmääni ensin ja paremmin. Hihojen vuori tuli vaalealla raidallisella kankaalla - aika perinteisellä hihavuorilla siis. Itse puvun kankaan muistin aiemmin hieman määrin. Se on super 130's villaa painolla 270 g / m². Toinen suosikkini oli hieman enemmän sininen ja super 120's mutta kevyemmällä painolla. Suositus oli ottaa tuo painavampi.
Kukkaläpi takin kauluksessa jätettiin pois ja vaatturi tekee sen käsin. Langan väriä mietitään vielä. Itse kauluskäännettä kavennettiin sentti ja lopputulos on mielestäni hyvinkin keskileveä (levein kohta 7,5 cm joka näytti minusta parhaalta).
Ainoa asia mikä kokemusta varjosti oli terveydentilani. Raahauduin paikalle aikamoisena flunssahaamuna joten en päässyt nauttimaan tilanteesta täysin rinnoin. Lähtiessäni kotoa tajusin edes jotenkuten vetää niskaani jonkinlaisen kauluspaidan. Vaikka olin sovittamassa pukua ja paikalla käväisi parikin tyylikästä kaveria oli oma oloni kaikkea muuta.
-
Mukava kokemus kun kaksi ammattilaista hioo istuvuutta vaikka erityisesti hartiat ja yläselkä osoittautuivat haasteelliksi.
"Were you with a lady last night sir? Did she want it sir? Ooh, suit you!"
-
Mukava kokemus kun kaksi ammattilaista hioo istuvuutta vaikka erityisesti hartiat ja yläselkä osoittautuivat haasteelliksi.
"Were you with a lady last night sir? Did she want it sir? Ooh, suit you!"
I don't kiss and tell.
-
Noniin nyt olisi taas luvassa päivitystä tähän projektiin.
Tänään oli ns. toinen sovitus, jossa liki valmis puku oli saapunut tehtaalta Turkuun. Paikalla oli jälleen kerran vaatturin lisäksi mittamestari.
Vetäisin housut päälleni ja ensimmäinen tunne oli "onpas mukavat!". Epäuskossani istahdin heti alas laittamaan kengät jalkaan ja totesin miten hyvältä housut tuntuvat istuessakin. Sen jälkeen laitoin takin päälleni ja mallailin yleisilmettä peilin edessä. Mukavuus jatkui. Yönsininen pääsi nyt paremmin oikeuksiin keinovalossakin koska kangasta oli silmän edessä enemmän. Samaten valitsemani tummansininen vuori näytti mielestäni oikein hyvältä. Hatarissa mielikuvissani muistin vuoren vaaleammaksi ja se mielikuva hieman arvelutti ennen lopputuloksen näkemistä. Myös vuoren tapauksessa suuremman pinnan kuin pelkän tilkun näkeminen hahmotti kokonaisuutta tietysti paljon paremmin.
Tämän jälkeen ammattilaiset arvioivat takkia edestä ja takaa. Viimeiset muutokset päätettiin tehtäväksi oikeaan olkapäähän ja hihaan. Olkaan tuli pieni toppaus lisää suoristamaan selkäosan ilmettä ja hihaa päätettiin lyhentää. Olkapäähän itse asiassa tilattiin jo tehtaalta hieman erilainen toppaus kuin vasempaan, mutta jäi epäselväksi oliko sitä toteutettu. Oikea hiha taas mitattiin ensimmäisellä kerralla vasenta pidemmäksi, mutta nyt valmiin puvun kanssa paitaa ei juuri näkynyt. Hihan pituutta säädettiin siis sopivaksi. Oikeaa hartiaa mallattiin pienen irtotoppauksen kanssa ja se paransi selkeästi selkäosan muotoa - sinne ilmestyi nyt kauniimpi ja symmetrisempi lievä tiimalasimuoto.
Takin jälkeen katsottiin housujen istuvuus vyön kanssa ja se näytti olevan sillä hyvä. Sen jälkeen säädettiin vielä lahkeiden pituus oikeaksi. Housuthan tilattiin ns. lattiaan asti lahkeilla ja tarkoitus oli alunperinkin, että vaatturi viimeistelee lahkeet. Lahkeista tulee suorat, ei upslaakeja.
Viimeisenä viilattiin kauluskäänteen napinreikää. Koska tehtaalta ei saanut sitä suorana tilattiin takki ilman sitä ja sovittin, että vaatturi tekee sen käsin lisämaksua vastaan. Reiän langan väriksi valittiin tänään hieman takin väristä poikkeava silkkilanka. Mistään kontrastista ei voi puhua - väri on juuri sellainen sopiva sointuva jonka lähinnä takin kantaja huomaa kun tietää sitä katsoa. Jos varsinaisten nappien koneommeltuja avaimenreikiä katsoo niin tuo käsintehty suora reikä noin näkyvälle paikalle oli todellakin oikea valinta. Napit ovat muuten tummansinistä sarvea. Käänteen toiselle puolelle pyysin reiän kaveriksi kukkalenkin. Takin sivutaskut jätettiin kiinni, mutta rintataskun pyysin avattavaksi samantien.
Kaikenkaikkiaan tämä sovitus oli todella hieno kokemus. Puku materialisoitui nyt ihan oikeasti ja olin tyytyväinen valitsemiini ominaisuuksiin. Mielestäni vinot sivutaskut + lipputasku toimivat muun leikkauksen kanssa. Kauluskäänteiden leveyden päätin ensimmäisen sovituksen jälkeen puhelimessa koska se unohtui katsoa paikan päällä. Olimme kuitenkin puhuneet asiasta jo ennen ensimmäistä sovitusta ja mittailleet mallitakin käännettä. Ensimmäisen sovituksen jälkeen vaatturi soitteli perään muistaen tämän asian ja jopa sen mitan mistä oli aikaisemmin puhuttu. Tehdasleveydestä taidettiin ottaa ehkä sentti pois, mitenkään erityisen kapea se käänne ei vieläkään ole.
Takki ei ollut ehkä niin tiimalasimaisen timmi kuin villeimmissä kuvitelmissani, mutta muotoa siinä on silti ja eipähän kiristä mistään. Asiaanhan vaikuttavat tietysti myös oman ruumiinrakenteen karut realiteetit. Hiha-aukot ovat ehkä suurehkot sillä takki kyllä nousee reilusti kun käsiä nostaa ylös. Tuohon asiaan ei juurikaan voinut edes vaikuttaa, mutta ei tuo lopputulos kyllä hirveästi häiritsekään. Vaakasuunnassa kädet liikkuvat kivasti ja mitään aerobic-liikkeitä ei tämän puvun kanssa tulla tekemäänkään. Ainoa afterthought oli takin liepeiden koristetikkaukset (eli niiden poisjättö) jotka yhdessä mallinuken päällä olleessa takissa oli. Omassa takissani niitä ei siis ole. Etumus on nyt hyvin pelkistetty ja jäin miettimään, että ehkä se on kuitenkin parempi niin tuollaisessa muodollisemmassa puvussa.
Kyselin uteliaisuuttani sovituksen aikana kankaiden käyttäytymisestä. Entisaikoina kuulemma kevyen takin kangas oli painoltaan noin 300 g / m² (tämä 270 g / m²). Kuulemma kuitenkaan pelkkä paino ei enää samalla tavalla määritä kankaan ominaisuuksia, koska lankoja ja kudontatiheyksiä on niin erilaisia. Omaa kangasvalintaani tietysti kehuttiin. :)
Valmis puku on noudettavissa ensi viikolla. Suits me, sir.
-
^ Mukavaa luettavaa!
Hyvä, että olet tyytyväinen projektiin tässä vaiheessa, ja tuskin tyytyväisyys siitä mihinkään muuttuu sitten, kun saat valmiin puvun päällesi. Ajan kanssa tietysti joitain "tätä olisi voinut vielä viilata, tuon olisi voinut tehdä toisin"-ajatuksia todennäköisesti tulee, mutta se on ihan luonnollista. Täydellistä pukua kun on aika vaikea saada.
Odotan innolla huippukattavaa kuvasarjaa lopputuotteesta.
-
Kuvia on kyllä luvassa. Pitää varmaan hankkia uusi muistikortti ensi viikkoa odotellessa. Haluaisin välittää jo etukäteen kiitokset kaikille, jotka saivat minut valitsemaan tuon yönsinisen värin. Sen jälkeen musta tuntuu jotenkin...vain mustalta. Jopa hieman hämärässä sisävalaistuksessa tuo yönsininen kangas toi ruskeat broguet ja vyön kivasti esiin. Toivottavasti saan valokuvattua sävyn uskollisesti. Vaikka päivä pitenee niin ei sitä luonnonvaloa ole vielä ihan tarpeeksi tarjolla niihin aikoihin kun ehdin kuvia ottaa.
-
Puku on nyt valmis ja ennen kuvien ottamista kirjoitanpa tähän nyt viimeiset kokemukset kun ne ovat vielä tuoreena muistissa.
Kuluneella viikolla menin hakemaan valmista pukua. Housut olivat nyt oikeassa mitassa eli hieman lyhyemmät mitä olen tavannut käyttää ja juuri sitä mitä tilattiin. Pyrin minimoimaan lahkeen pussiintumisen eli breakin edessä. Lisäksi kaulukseen oli ilmestynyt kaunis käsintehty napinläpi ja käänteen nurjalle puolelle pieni lenkki kukanvarrelle.
Takkia sovittaessani huomasin heti pienen muhkuran oikeassa olassa. Siis siinä jota vielä säädettiin toisen sovituksen jälkeen. Lisätty toppaus oli hieman liian edessä sillä kuulemma hartiani taittuvat hieman eteenpäin. Paine hartiassa oli sen verran huomattava, että sitä päätettiin vielä muuttaa siirtämällä toppausta taakse päin.
Seuraavana päivänä hain valmiin puvun ja takki tuntui heti paljon mukavammalta. Kyllä olkapään rakenteen huomaa vieläkin takkia päälle laitettaessa, mutta nyt se ei häiritse käytössä. Puku pussiin ja kotiin. Kotona paarustelin ympäriinsä ja hain tuntumaa. Valokuvaamista en edes harkinnut olosuhteiden ollessa niin huonot. Yönsininen väri miellyttää edelleen. Takin sisäpuolelta huomasin kankaasta kertovan merkin ja yllätyksekseni siinä lukee, että se on tehty Italiassa. Tilkkukansion perusteella oletin alkuperämaaksi Saksaa. Paras info tästä on varmaan tuleva valokuva ja onkin mielenkiintoista nähdä pystyykö tuon kankaan alkuperää jäljittämään tarkemmin.
Viimeisellä käyntikerralla liikkeessä oli asioimassa nuori herrasmies joka oli nopeasti vilkaistuna tilaamassa bespoke-sakettia. Tai näin ainakin päättelin, koska housunsa olivat ns. day strollerit (tai miljonäärihousut kuten mummini aikanaan sanoi) ja kaulassa kait oli plastron. Takki oli vielä kovasti kesken sillä valkoiset "mallauslangat" vai mitkä ne ovat erottuivat selvästi. Istuvuus näytti jo tässä vaiheessa huiman hyvältä.
-
Vihdoin sain kuvat aikaiseksi vaikka olikin kyllä todella hankala tapaus kuvata. Eikä vähiten siksi, etten vieläkään osaa olla kameran edessä.
Tässä ensin hieman värimaailmaa. Tuo suuri kuva edestä on otettu suorassa auringonvalossa. Samaten kuva vuorista. Loput setistä ovat sisäkuvia.
(http://farm6.static.flickr.com/5100/5542776378_b17516981c_b.jpg)
Sitten vuorin ja takin sisustan yksityiskohtia.Suurimmassa ruudussa näkyy hieman housuakin. Lisäksi kämpässä leijaillut ja pukuun tarttunut pölykin näkyy kivasti :/
(http://farm6.static.flickr.com/5173/5542776542_07831394b5_b.jpg)
Tässä housujen yksityiskohtia. Lahkeensuun sisäpuolelta sekä taskustoa. Näiden kuvien värivaihtelusta saa vähän osviittaa miten hankalaa oikea värin toisto on. Ja sitten on vielä asia erikseen miten se näkyy muiden monitoreilla. Picasa rajasi tätä kollaasia sen verran, että tuo vyökaistaleen alapuolella välittömästi oleva pikkutasku näkyy juuri ja juuri.
(http://farm6.static.flickr.com/5053/5542776900_5c54edf6a5_b.jpg)
Seuraavaksi käsin ommeltu napinläpi ja kukkalenkki. Tässä näkyy tuo pukukankaan tekstuurikin aika hyvin mikäli osaa jättää pölyhiukkaset huomiotta.
(http://farm6.static.flickr.com/5093/5542196479_539af7212d_b.jpg)
Ja lopulta kuvia puvusta päälläni. Huomasin, että en näköjään seiso ihan suorassa ja kameran vääristymä pahentaa vaikutelmaa entisestään.
(http://farm6.static.flickr.com/5055/5542195815_aa747cc020_b.jpg)
Ilman takkia housut näkyvät paremmin. Molemmat lahkeet ovat oikeasti sopivan pituiset, mutta olen näköjään saanut housut vinoon mikä näkyy parhaiten takaa otetusta kuvasta. Keskimmäisessä kuvassa lahkeet ovat suunnilleen niin kuin halusinkin.
(http://farm6.static.flickr.com/5296/5542195913_923e94a1c5_b.jpg)
-
Ei paskempi, yks kysymys tulee mieleen. Miksi halusit takkiin vetoketjullisen taskun?
-
Olkapäät näyttävät ehkä hieman "teräviltä", mutta sinänsä istuvuus on hyvä kokonaisuudessaan.
Mielenkiintoista, että päädyit ottamaan peak-malliset kauluskäänteet.
-
Hieman aiheesta sivuun, mutta tällaisissa kuvissa kannattaisi opetella kameran valkotasapainon säätö. Sitten vaan ottaa valkoisen pisteen kussakin tilanteessa vaikka paperista, niin värit toistuvat oikeampana - tai ainakin samankaltaisesti riippumatta vallitsevasta valosta.
-
Ei paskempi, yks kysymys tulee mieleen. Miksi halusit takkiin vetoketjullisen taskun?
Koska se oli mahdollista :). Koin, että 1 kpl sellaisia ei ole pahitteeksi.
Hieman aiheesta sivuun, mutta tällaisissa kuvissa kannattaisi opetella kameran valkotasapainon säätö. Sitten vaan ottaa valkoisen pisteen kussakin tilanteessa vaikka paperista, niin värit toistuvat oikeampana - tai ainakin samankaltaisesti riippumatta vallitsevasta valosta.
Juu kyllä sitäkin on koitettu - joskus toimii ja joskus ei. tänään en vaivautunut koska otin kuvat ns. "päiväuni-ikkunan" aikana. Suurimmassa osassa sisäkuvia valkotasapaino onkin ainakin omalla näytölläni ihan ok. Tosin kaikkiin kuviin on tehty kontrastin korjaamiseksi vähän levels adjustmentia ja jotta puku ei näyttäisi niin mustalta.
Olkapäät näyttävät ehkä hieman "teräviltä", mutta sinänsä istuvuus on hyvä kokonaisuudessaan.
Mielenkiintoista, että päädyit ottamaan peak-malliset kauluskäänteet.
Ne peakit taisivat olla listalla melkein alusta lähtien koska nostavat mielestäni puvun muodollisuutta hieman ja se oli tavoite. Voi olla, että ketjun alkupäässä on enemmän pohdintaa aiheesta.
Huomasinpa selkäpuolen kuvasta, että takki näyttää menevän lapojen kohdalta hieman laskoksille. Taisin pitää kuvissa käsiä/ja-tai/hartioita jotenkin mielenkiintoisesti. Vaatturilla kahden peilin kautta katsottuna selkä oli kohtuullisen sileä vaikka kainaloiden kohdalla olikin hieman ekstrakangasta.
Edit: Olkapäät olivat suurin kompromissini tässä puvussa. Niissä ei tosiaan voinut vaikuttaa muuten kuin toppauksen määrään. Se vedettiin minimiin paitsi tuon oikean olan osalta mihin tarvittiin vähän vasempaa enemmän tasapainottamaan kokonaisuutta.
-
Mielenkiintoista, että päädyit ottamaan peak-malliset kauluskäänteet.
Pystykaulus on varmasti paras vaihtoehto tällaisessa puvussa, joka on tarkoitettu sopimaan myös kaikkein formaaleimpiin tilaisuuksiin.
-
Mielenkiintoista, että päädyit ottamaan peak-malliset kauluskäänteet.
Pystykaulus on varmasti paras vaihtoehto tällaisessa puvussa, joka on tarkoitettu sopimaan myös kaikkein formaaleimpiin tilaisuuksiin.
Naulan kantaan. Ehdin näköjään vastata jo tuohon kysymykseen ennen kuin näin viestisi.
-
Minusta se vetoketjupovari vaikuttaa hyvältä idealta. Pysyy taskun sisältö hyvin tallessa. Hyvän näköinen puku kaikkiaan. Minusta tuon puvun hartialinja on ihan hyvä. Ei kai kaiken tarvitse olla "natural shoulderia".
-
^ Natural shoulder ei muuten edes ollut hakusessa vaan hieman erilainen rakenne vain. Ja vetoketjun halusin juuri mainitsemistasi syistä ja sehän ei suinkaan ole ainoa povari siellä.
Nopea googletus paljasti muuten tietoja tuosta pukukankaasta (http://www.keikari.com/blogi/vitale-barberis-canonico/) lähempää kuin oletinkaan. Täytyy sanoa, että tieto oli erittäin miellyttävä yllätys. Kumma juttu ettei tätä mainostettu samalla tavalla kuin vaikkapa Loro Pianan kankaita Dormeuilin kansioista puhumattakaan.
-
Kokonaisuus näyttää oikein hyvältä. Onnittelut hyvästä puvusta.
Sekä takin että paidan hihat näyttävät vähän pitkiltä absoluuttisesti, vaikka ne keskenään ovatkin oikeassa suhteessa. Muuten en näe aihetta niuhottaa, kokonaisuus toimii ja on varteenotettavan näköinen.
-
Kokonaisuus näyttää oikein hyvältä. Onnittelut hyvästä puvusta.
Sekä takin että paidan hihat näyttävät vähän pitkiltä absoluuttisesti, vaikka ne keskenään ovatkin oikeassa suhteessa. Muuten en näe aihetta niuhottaa, kokonaisuus toimii ja on varteenotettavan näköinen.
Tänks. Tosiaan kun katson noita kuvia sillä silmällä niin hihat tosiaan näyttää juuri tuolta kuin sanoit. Peilin edessä ja liikehtiessäni en kuitenkaan vastaavaa vaikutelmaa saanut. Aika näyttää miten käy.
-
Sehän on ihan hyvännäköinen, pystykauluksellista lipputaskun kera olevaa pukua ei ihan joka päivä tule vastaan, sopivan "erilainen" olematta liikaa erilainen :). Eipä paljoa keksi moitittavaa, tykkään itsekin tuollaisista hartialinjoista, brittihenkisyys on särmä ja varma valinta! Onko puvun takin hihansuu tarpeeksi timmi että sallii liikkumisen vai millaiset toiveet oli tämän suhteen?
Ainoat parannusehdotukset voi ehkä liittyä juurikin paidan hihan pituuteen, kalvosin tipahtaa aavistuksen alas.. Ehkä paitakin kaipaisi kavennusta, seuraavaksi mittatilauspaitaa, hmm? :)
-
^ Paidassa on se ongelma, että se on Dressman-kokoa. Saadakseni sopivan kauluksen piti ottaa L-koko. Kangas on sinänsä oikein miellyttävää Egyptin puuvillaa ja tuo on siksi ihan loistava käyttispaita. Kuvassa taisivat kalvosimien napit olla kahdesta mahdollisesta löysemmässä asennossa josta tuo roikkuminen. Ja onhan siinä selässäkin liikaa.
Tarkoitatko hihansuilla muuten kainalon vai ranteen aukkoja? Ranteensuut ovat ihan jees ja siihen toiseen päähän en voinut edes vaikuttaa. Takki tuntuu hyvältä päällä, mutta hihaliitos on tosiaan sellainen, että tietyissä jumppa-asennoissa se vähän nousee.
Juurikin brittimeininkiä olin muuten hakemassa.