The Ivy League Look on erinomainen: kuvat puhuvat puolestaan, ei saarnaamista / 'totuuksien' pudottelua (ok, oma helmasyntini, guilty as charged). Erinomainen tapa tutustua nk. Boom Years -aikaan eli IL-tyylin kultakauteen.
The Ivy Style osuu toisinaan, toisinaan taas ei. Komeita kuvia välillä.
The Trad, samoin kuin yllä.. Take Ivy -kirjan tekijäiden haastattelu oli hyvä.
Bloke and Coke
http://blokeandcoke.blogspot.com/sivauaa aihetta välillä, vaikkei mikään IL-blogi varsinaisesti olekaan.
Components Of Enthusiasm, ks. yllä
http://componentsofenthusiasm.wordpress.com/..ei noita oikein muita taida olla. Patrick Sullivan ja 'Tom Weejun' kun ovat lopettaneet bloggaamisen.
Mitä kirjoihin tulee, Take Ivy on kuvaklassikko, josta näkee miltä tyyli on kulta-aikanaan näyttänyt, ja joka tietyin varauksin toimii eittämättä pukeutumisinspiraationa. Lisäksi kirjan japanilainen - hm - entiusiastis-antropologinen ote (tekstipuolella) on varsin viihdyttävä.
True Prep - hmm.. itselleni teos näyttäytyy jonninlaisena kirjoittajansa alkuperäisteoksen (The Original Preppy Handbook) uudelleenlämmitys- / rahastusyrityksenä kuin varteenotettavana tyylippaana. Hassunäköisen graafisen suunnittelun ystäville kirja toki sopii hyllyyn. Alkuperäinen OPHhan oli (vähän saman ajan brittiläisen Sloane Ranger Handbookin tapaan) jossain määrin ironinen 'opas' 'ylempien amerikkalaisten yhteskuntaluokkien' ('wasp') pukeutumiseen, ja, yhdessä Ralph Laurenin suuren tulemisen kanssa loi ivy-tyylin 80-lukuisen, pastellisoidun, väljemmäksi leikatun uudelleenlämmittelytyylin, jonka nykyään tunnemme nimellä preppy. Ivy Leagueen preppyllä on toki - tietynlaisena jälkeläisenä - yhtymäkohtia, mutta jotenkin näen preppyn pastellisoituna, bastardisoituna ivy-pastissina, jolla on enemmän tekemistä jossain määrin vierastamani 'lifestyle'-ajattelun kuin pukeutumisen kanssa.
Graham Marshin ja Glyn Gallinghamin The Cover Art Of Blue Note Records Vol 1 & 2 ovat erinomainen matka jatsahtavaan ivyyn. Vol1:n pieni tyylikirjoitus 'No Room For Squares' on toiminut itselleni suurena innoittajana. Ja missään ei näe niin tyylikkäitä kavereita - ja hyvää graafista suunnittelua - kuin Reid Milesin suunnittelemissa Blue Note -kansissa.
..Tätä sai aikanaan Helsingin Akateemiselta pilkkahintaan..
Samojen tekijäiden West Coast Jazz -kirja 'California Cool' on myös omistamisen arvoinen.
Varsinaisia tyylioppaita nuo siis eivät ole, mutta ovat antaneet omaan elämääni reippasti enemmän (tyyli) innoitusta kuin yksikään varsinainen pukeutumisopas.
Ai niin, William Claxtonin kuvat kuuluvat yleissivistykseen:
http://www.williamclaxton.com/Kuten Marsh ja Gaul haastattelussa toteavat:
"It was all about looking modern and pared down," says Marsh. "There were no frills and no extras, just clean lines with natural shoulders. It was about being comfortable but looking smart at the same time. It's a really, really hard look to perfect." To the untrained eye, the Ivy look is not easy to spot, as it's all about detail. The seminal Ivy shirt, for example, would be one with a back button, centre pleat, back loop and a six-button placket so the roll on the button-down collar sits just so. For Marsh, it's also 1947 vintage Levi's (of which he's got about 15 pairs), a Baracuta Harrington jacket and his beloved Alden or Bass Weejun loafers.
"It's the little things," says Gaul. "When you fall in love with these clothes you fall in love with certain small details and they become fixed in your head. If you've got the eye, and I would claim we have the eye, you can see the difference." 
Aihe: The Ivy Look -kirjoittajine haastattelu (Luettu 3335 kertaa)