Satunnaisia kuvia, mallistoja ja muuta silmänruokaa

[ChuckBass]

[spoiler][/spoiler]

Mitään hajua kenen valmistama tai kuka tekee vastaavia? Hankintalistani kasvoi juuri yhdellä takilla.

J.Press

[Laoban]

^ ai saakeli. Kallis takkia ja vielä kalliimpi toimitus. Pakko jättää Ipadin osto väliin ja tosissaan koittaa hankkia tuo takki. Ollaankohan tässä suuriakin rikollisia, jos ystäväni tilaa tuon kotiinsa jenkeissä ja lähettää sen minulle paketissa.. Tai itselleen Suomeen?

Onko Chukilla kokemuksia kyseisen valmistajan tuotteista?

[i v y m a n]

^

Veikkausliigassa nämä.

Totta. Roskaväkeä on nykyäänkin. Tampu / Röps anyone?

[Ville]

Tyylikästä mainontaa:

[choir]

Italian Albasta 27.10.2012

Isänpäivän lahjavinkki

[simoz]

Kuvia Helsingistä vuosilta 1890-1910:

[Ville]

Ilmeisesti herrasväkeä kuvissa, kun kaikilla herroilla näkyy olevan kovat irtokaulukset. Mistä kuvat löytyivät?

[vililikku]

Onko outoa, että nuoresta pojasta tuo vanha meininki vaikuttaa paljon paremmalta kuin nykyinen? Tässä ketjussa kun on ollut kuvia alemmastakin luokasta, ja niistä välittyvä fiilis on sekin paljon aidomman tuntuinen kuin nykyinen. Tai ehkä kuvat vain vääristävät.

[danius]

Onhan ne tietty olleet omat ongelmat jokaisella ajalla, mutta ehkä tietty yhteisöllisyys ja säädyllisyys ovat (hyvässä ja pahassa) olleet suuremmassa roolissa ihmisten elämässä. Tavat ynnä muut. Itselläni on tapana haikailla menneitä aikoja, belle epoqueta, vaikka en tiedä onko ne ajat koskaan olleet sen paremmat kuin nykyisetkään.

[simoz]

Mistä kuvat löytyivät?

Kuvia klikkaamalla pääsee Flickr:n galleriaan, josta löytyy lisää kuvia. Facebookissa joku kaveri jakoi linkkiä tuonne.

[Ville]

vililikku, vuosia olen tuota pohtinut. Länsimainen ja suomalainen kulttuuri on menettänyt valtavasti, mutta en silti haluaisi vaihtaa pois nykyistä hyväksyvää mallia, josta ennen on vain haaveiltu. Kysyin tuosta asiasta mummalta, joka on 86-vuotias, ja asunut Pohojammaan Ylistarossa koko ikänsä. Hän ei kaipaa mennyttä, sitä surkeaa köyhyyttä ja vaihtoehtojen puutetta. Näen silti mumman olevan hyvin yksinäinen, kun seitsemän lasta on poissa, aviomies haudassa ja ystävät kaukana tai kuolleita. Jos entisen kaltainen yhteisöllisyys olisi vielä yhtä vahva, mummalla olisi aina seuraa ja viihdyttäjiä. Me, jotka menneitä aikoja haikailemme, emme ole niitä kokeneet ja voimme vain poimia mansikoita kakusta. Katsoa Downton Abbeyn jaksoja siistissä kodissa, juoda luomu-oolongia ja surffata samalla kännykällä.

[danius]

^ totta. Harva meistä olisi ollut entisaikain herrasväkeä. Itse tuskin mihinkään yliopistoon voinut päästä metallimiehen lapsena. Tänä päivänä on mahdollista melkein kenen hyvänsä kasvattaa sosiaalista, koulutuksellista ym. pääomaa.

[choir]

Mjoo. Epäilemättä olemme paljon menettäneet

-entisaikain yhteisöllisyydessä (vaan ehkäpä tällaiset nettiyhteisöt huonostikin korvaavat sitä),
-tyylikkäässä pukeutumisessa ja tapakulttuurissa (Keikari muiden muassa on kumminkin osoitus siitä, että peli ei ole kokonaan menetetty) ja
-juurevassa olen-jostakin-kotoisin -mentaliteetissa (toisaalta lähes jokaisen mahdollisuus muuttaa ja matkustaa avartaa maailmankuvaa valtavasti).

Ja, kuten danius totesi, yhteiskuntamme on tasa-arvoistunut ja vaurastunut sadan vuoden takaisista ajoista. Kunpa entisten sukupolvien yhteisvastuullisuus ja veljeä ei jätetä -periaate säilyisivät!

"Yksilöllisen hyvinvointin maksimointi: Nääs kun jokaisella menee hyvin, niin kaikilla menee hyvin." (Uuno Turhapuro)

[anon]

Hyvin pukeutuminen on ollut kyllä harvojen huvia. Suurin osa porukasta on joutunut repimään elantonsa kovalla työllä. Siinä ei ole keikaroimaan ehtinyt.

Yhteisöllisyyden toinen puoli on aina ollut muiden tekemisten kyttääminen ja poikkeavien ruotuun laittaminen. Ja tietysti, heikompien hyväksikäyttäminen vedoten yhteisön arvoihin, sääntöihin tai auktoriteettiin. Edelleenhän on näitä kaivattuja yhteisöjä erilaisten uskomusten ympärillä ja aika paljon paskaa sieltä tulee esiin, kun vähän kaivaa. Tiiviissä yhteisöissä kun tuppaa tuo valta jakautumaan muutaman ihmisen kesken. Näistä "yhteisöistä" ei sitten helpolla lähdetäkään. Näyttää kivalta ulkopuolelta, mutta voi olla jotain ihan muuta yhteisön jäsenelle.

Juurevaa "olen-jostain-kotoisin"-mentaliteettia on edelleen: se ilmenee paikkakuntauhoamisena pikkupaikkakunnilla ja varsikin alkoholin avulla. Suurien urheilutapahtumien aikaan myös suuremmilla paikkakunnilla saattaa törmätä nurkkakuntaiseen idioottiin.

Silti yhteisöllisyys voi olla hyvääkin. Siis siinä tapauksessa, jos olet sattunut syntymään sellaiseen perheeseen, jossa on aitoa keskinäistä kiintymystä ja välittämistä. Sellainen yhteisö, siis perhe ja hyvässä tapauksessa laajennettu perhe ystävineen, on se ainoa yhteisö, johon minä uskon. Sellaiseen pääseminen on aikamoinen lottovoitto. Yleensä niihin synnytään.

Ymmärrän kyllä kansallisromanttisen kuvan siitä wanhasta maaseutuyhteisöstä, josta olen itsekin pieniä pilkahduksia nähnyt. Silti pidän yllä esittämääni kuvaa todempana.

[Ernst, Max Ernst]

Hyvin pukeutuminen ei ole ollut välttämättä vain hyvin toimeentulevien "huvia". Hyvin pukeutuminen ei ole keikarointia, vaan tilaisuuteen mahdollisimman sopivaa asiallista pukeutumista. Omat isovanhempani ovat eläneet todella niukoissa oloissa 1900-luvun alussa. Siitä huolimatta heille oli kunnia-asia, että vaatteet olivat (tässä järjestyksessä): puhtaat, ehjät (l. paikattu), tilaisuuteen mahdollisimman sopivat, istuvat. Vaatteita oli mahdollisuuksien mukaan kolmet: vapaa-aikaan, työhon, pyhään (s.o. kirkonmenoihin ja hautajaisiin). Tämä tarkoitti ankaraa työtä vapaa-aikanakin: vaatteet oli pitkien työpäivien vuoksi pestävä ja korjattava käytännössä yhden vapaapäivän (sunnuntai) aikana, jolloin piti lisäksi käydä kirkossa. Jos jostain vaatetuksesta piti tinkiä, oli se ensin vapaa-ajan vaatteista, sitten työvaatteista ja vasta viimeisenä pyhävaateista. Kengät olivat suhteessa vaatteita kalliimpia, joten yhdellä parilla piti pärjätä kaikissa tilaisuuksissa.Sen vuoksi kengistä pidettiinkin aivan eri lailla huolta kuin keskimäärin nykyisin.