[DressLikeA.com - Style, Fit, Quality, Aesthetics]

Mutta Jussi hyvä, kyllähän se on niin, että farkut on farkut ja puku on puku, eihän siinä sen kummempia erotteluja tarvita. :)

Mutta Jussi hyvä, kyllähän se on niin, että farkut on farkut ja puku on puku, eihän siinä sen kummempia erotteluja tarvita. :)

Haha, totta. :D

Näiden yhdistelmäkin on kuitenkin mahdollinen - se on farkkupuku :)

Onko etiketin mukaista käyttää farkkupuvun kanssa farkkuliivejä?

Käytän farkkuja, mutta vähemmän ja vähemmän.  Jo varsin nuorena joskus peruskouluaikoina aloin etsiä niille vaihtoehtoja, sillä en erityisemmin pidä farkuista - siis nimenomaan siitä, miltä ne tuntuvat päällä.  FArkut ovat irroittautuneet vanhasta tarkoituksestaa niin rankasti, etten voi allekirjoittaa sitä, että niihin liittyisi työvaatteen (ja työväenluokan: siihenhän tämä oikeasti kiteytyy, jos asiaa ei kaunistella!) leima.  Tämä on erityisesti totta, kun otetaan huomioon, että maailmasta löytyy paljonkin farkkumerkkejä, joiden hinta on useampia satoja euroja.

Farkut pikkutakin kanssa ovat mielestäni todella ruma kokonaisuus.  En pidä lainkaan.  Assosioin asun piirimyyjään tai käytettyjen autojen myyjään, vaikka tälle ei liene perusteita.

Avasin sen tutkielman, yritin lukea abstraktin.  Se oli aivan kamalaa englantia, ja vaikka itse tutkielma oli suomeksi, en noin huonon abstraktin jälkeen saanut enää aikaisiksi leipätekstiin perehtymistä.

On erittäin tarkka huomio, että viestintä - vaatteilla tai muuten tapahtuva - on diskurssia.  Siksi erityisesti vaatteilla käytävään viestintään liittyy vahvasti ryhmän itsemäärittely: vaatteiden perusteella ihminen määritetään meihin kuuluvaksi tai kuulumattomaksi.  Siksi farkkujen - noiden 1900-luvun loppupuolen luokattomuuden symboleiden - käyttäminen on helppoa.  Se on sellainen "olen perusjätkä, en liian rikas mutten liian köyhäään, että minussa olisi jotain vikaa."  Puku (siis bisnespuku - muotipuvut on erotettava tästä) viestii arkipäivänä siitä, että ihminen on töissä, joissa puvun pitämistä odotetaan.  Sillä siis toisaalta erottaudutaan farkkukansasta ja toisaalta liitytään pukumiesten kaartiin.  Näitä viestejä ei kovin herkästi enää luokkatiedostamattomassa yhteiskunnassamme havainnoida.  Sitten on kasvava ryhmä aloja, jotka tietoisesti erottautuvat pukukaartista.  Pukumiehet on tiettyjen alojen piireissä leimattu tylsiksi bisnestyypeiksi.  Luovat ja nuorekkaat alat pitävät yllä nuorekkuuttaan erottautumalla liiketoiminnan lainalaisuuksista.  IT-ala on tyyppiesimerkki tästä.  Ala on kuitenkin niin nuori, että voidaan ehkä puhua jostain alan teini-ikäisestä kapinoinnista.

Kuvaa Milanossa pidetystä käytettyjen autojen piirimyyjien kokouksesta.
Swiss Toni ei päässyt tällä kertaa paikalle.
Oh well...

Onko etiketin mukaista käyttää farkkupuvun kanssa farkkuliivejä?

Ehdottomasti, kunhan liivi on kaksirivinen:

^ Mistä te kaivatte näitä kuvia :)

Avasin sen tutkielman, yritin lukea abstraktin.  Se oli aivan kamalaa englantia, ja vaikka itse tutkielma oli suomeksi, en noin huonon abstraktin jälkeen saanut enää aikaisiksi leipätekstiin perehtymistä.

Totta, on tainnut jäädä kielentarkastus tekemättä. Noh, gradu on gradu - eipä sitä voi varsinaisena tutkimuksena pitää. Mutta eipähän tarvitse itse ruveta etsimään kirjastosta noita lähteitä, vaikka tuossa tutkielmassa ei toki esitetäkään mitään omaperäisiä päätelmiä. Sivun mennen sanoen soisin enemmänkin varsinaisia tutkimuksia pukeutumisen merkityksistä - englanniksi niitä kyllä varmasti löytyisikin. Otan kiinnostuneena hyviä vinkkejä vastaan!

Esitit Dan-D hyvää analyysiä pukeutumisen sosiologiasta ja ryhmäsidonnaisuudesta. Minusta näitä juttuja pitää miettiä, vaikkakin esteettisyydellä on myös oma tärkeä paikkansa. Itse pyrin samaistumaan bisneksen sijaan eurooppalaisen intellektuellin pukeutumiseen, johon ei mielestäni ainakaan farkut oikein sovi. Kuvitelkaa Thomas Mann farmareissa.

[vaikka tälle ei liene perusteita]

Kuvaa Milanossa pidetystä käytettyjen autojen piirimyyjien kokouksesta.
Swiss Toni ei päässyt tällä kertaa paikalle.
Oh well...

Niin, assosiaatio on hyvä erottaa faktasta.

, vaikka tälle ei liene perusteita.

Lisätään vielä omana(kin) huomiona, että farkkujen mukava käyttöaika Suomen ilmastossa on itsestänikin aika kapea. Ainakaan koko viime kesänä ei ollut yhtäkään päivää, joka olisi mennyt serge de Nimes'ssä pellava- tai puuvillahousuja tai rankimmillaan shortseja mukavammin ja toisaalta ainakin syvässä etelässä syksy näyttäisi tulevan jälleen niin äkkiä että kohta on jo molskien ja flanellien (joita saa muutenkin kuin vanhan koulukunnan leikkauksella, jos ei muuten niin ompelimon kautta kääntymällä) aika. Jäljelle jää noin syyskuu, ellei ihmeempiä tapahdu.

Onko etiketin mukaista käyttää farkkupuvun kanssa farkkuliivejä?

Ehdottomasti, kunhan liivi on kaksirivinen:

Mutta millaisia kangasmerkkejä liiveissä tulee olla?

Mutta millaisia kangasmerkkejä liiveissä tulee olla?

Riippuu siitä, ovatko kyseessä rässiliivit, krustiliivit vai rokkiliivit.

Tässäkään pukeutumista koskevassa aiheessa ei ehkä kannata olla niin kovin jyrkkä ja ehdoton ja tuomita jotain yksittäistä vaatekappaletta (tässä tapauksessa farkkuja) tai tyylisuuntaa. Se, ettei jokin miellytä omaa silmää, ei tarkoita sitä, etteikö se jokin voisi olla omalla tavallaan tyylikästä.

En voisi olla enempää samaa mieltä henryn kanssa.  Omaa vaateinnostusta on turha alkaa käsitellä muita pukeutumistyylejä parempana.  Jopa ns. klassinen tyyli (joka jo sinänsä on harhaanjohtava termi, koska sen alle mahtuu englantilaista, amerikkalaista, italialaista yms. yms. vaikutetta niin paljon, että alalajeja on lukemattomia) on vain yksi muiden joukossa, eikä se ole itsessään sen parempi kuin katumuoti farkkuineen jne. (...vaikka onkin tietenkin äärimmäisen paljon muita tyylikkäämpi!)  Yksi syy, miksi tykkään esim. seurata The Sartorialistin tyyliblogia on se, että kaveri löytää (tietyistä painotuksistaan huolimatta) tyylikkäitä kokonaisuuksia ennakkoluulottomasti eri esteettisistä lähtökohdista.  Tyylifoorumeilla on vähän liian kaavoihin kangistunut kaanon, josta poikkeamista paheksutaan ankarasti.  Vaikka nämä forumien hyväksymät tyylit toimivatkin useilla kantajillaan, monelle joku muu tyyli sopisi paljon paremmin.  Henkilökohtainen lähestymistapa on tyylin olennainen ainesosa.  Monet farkkutyypit eivät ikinä näyttäisi hyviltä puvuissa, sillä he eivät osaisi kantaa sitä oikein.  Sitä vastoin he saattavat farkuissaan onnistua hyvinkin.  Vastapainona toisaalta aina silloin tällöin näkee netissä sankareita, jotka yrittävät seurata mainitsemaani kaanonia, ja lopputulos näyttää tahattomasti teatterilta ja kostyymimäiseltä.

Hyvältä näyttävän farkkukokonaisuudeen löytäminen lähestyy Osaman Bin Ladenin löytämisen luokkaa.
Sellainen mahdollisesti on olemassa, mutta kukaan ei ole näyttänyt todisteita.