Se ylioppilaaksi pääseminen on vanhempien mielestä varmasti sellainen aikuistumisen merkki ja lapsuusiän viimeisiä ja aikuisiän ensimmäisiä saavutuksia ja tämän vuoksi sitä juhlistetaan. Myös monien vanhemmat ovat vieläkin omien isovanhempiensa jalanjäljissä ja kokevat ylioppilaaksi pääsemisen ikään kuin loppuna "pakolliselle sivistävälle" koulutukselle ja alkuna aikuistumiselle. Ylioppiluudessa on vieläkin sitä vanhan ajan henkeä ja sen vuoksi sitä pidetään tärkeänä, vaikka se ei enää tänä päivänä eroa mitenkään Ivalon ammattioppilaitoksen levyseppähitsaajalinjan valmistujaispäivältä.
Kun katsoo tämän päivän valitettavan säkkiä energiajuomanuorisoa polvissa roikkuvine housuineen, pidän ainakin itse tuota saavutuksena VIITSIMISESTÄ. Elämä on tämän päivän yhteiskunnassa niin helppoa, että enää ei viitsi. Enää ei kiinnosta. Omasta mielestäni tärkeintä on se asenne ja halu oppia, kehittyä ja olla sitä naapurin laiskaa säkkiä parempi juuri tätä kautta. AsiaPentit kunniaan, sanoisin!
