Porukalla näyttää olevan monia nauhoitustapoja - ja mikäs sen hauskempaa.
Omassa käytössäni tärkeitä asioita ovat lähinnä kiristämisen helppous ja jalkapöydän paineenjakauma. Niinpä alimmasta kolmanneksi alimpiin reikiin menevä nauhanpää menee alimmaisena ja sisäkaaresta ulospäin - näin mikään alimmaksi jäävä nauha ei paina jalkapöydän harjaa epämiellyttävästi.
Juhlakengissä käytössä on joskus shoeshop ja - jos kenkiin on saanut litteät nauhat jostain - tuo straight easy, koska molemmat ovat sangen siistejä. Mikäli nauhakaitaleet menevät lähestulkoon kiinni asti (alussahan abt. kengässä kuin kengässä on ylhäällä se sentti tilaa), eivät alapuolen nauhat näy => straight european palaa käyttöön.
Brogueissa poikkean silloin tällöin normista, toki kenkien tyyliä mukaillen. Ns. "barker black" -nauhoitus (typerä nimitys, mutta aika moni käyttää bläkeissään tätä) eli alapuolelta alkava "over under" (jossa siis jää pari rastia nauhakaitaleen päälle) tuo joskus hauskaa näyttävyyttä popoihin. Etuna on myös helppo nauhoitettavuus ja - ainakin oman jalkani osalta - tasan oikeisiin paikkoihin osuva nauhapaine.
Derbyt nauhoitan criss crossilla, kuten kuuluukin. Toki tässäkin on joitakin poikkeuksia. Haittana, tietenkin, nauhakaitaleen aaltoutuminen. Etuna tasainen nauhapaine.
Aikoinaan käytin kaikissa urheilussa käyttämissäni kengissä ja saappaissa erilaisia ns. leikkausnauhoituksia, joita esitellään tuolla Ianin sivullakin. Näissä on ideana, että ylänauhat on helppo leikata poikki esim. murtumatapauksissa.
