Mikä olisi kauluspaidan kalvosimelle sopiva napakkuus? Teetätin ekat mittapaitani tuossa taannoin ja minusta tuntuvat kalvosimet todella väljiltä, mutta myyjän mielestä ne ovat ok.

Ilman muuta pitkälti makukysymys, kuten edellä jo mainittiin. Tosin, liian väljä kalvosin kyllä näkyy harjaantuneemman silmään. Eri asia tietysti, että ketä moinen haittaa..
Itse pidän niin napakasta, että oikeastaan vain etusormi menee väliin jos kokeilee. Napakan istuvuuden etu on kalvosimien/ hihojen paremmin pysyminen oikealla kohdallaan ilman toistuvaa korjailun tarvetta. Myös takin hiha laskeutuu huomattavasti paremmin.
Puhutaan mittojen suhteen niin pienistä mittasuhteista, että kokemuksen karttuessa sen oppii määrittelemään jopa 1cm:n tarkkuudella ja sillä sentillä voi sitten pelata joko napakampaan tai väljempään suuntaan esimerkiksi paidan käyttötarkoituksen mukaan. (eli lähtökohtaisesti muodollisiin paitoihin napakampaa ja vapaa-aikaan aavistuksen väljempää. Joskaan ero ei iso ole, ainakaan omissani)

Mutta omakin kokemus on ihan sama, että myös mittapaitoihin pyritään hyvin usein tarjoamaan pikemminkin turhan väljää kuin napakkaa ikään kuin varmuuden vuoksi. Olen tainnut ainakin yhdestä paidastani korjauttaa ko. asian. Eli jos sinusta tuntuu, että ovat turhan väljiä, niin korjauta takuun piikkiin reilusti vaan, koska muuten ne saattavat jäädä tulevaisuudessa vaille käyttöä turhan pantiksi, jos/kun paitoja tulee jatkossa lisää paremmalla kalvosimien istuvuudella.

Tavallista on myös jättää kellokäden kalvosin väljemmäksi, toinen voi olla napakampi.

Puvusta ja sen väristä suomalaisessa pukeutumisessa,

mistähän mustan puvun suosio johtuu suomalaisten yli kolmekymppisten miesten pukeutumisessa? Olin tässä taannoin Koillismaalla kirkkohäissä, joissa näin yhden keskiharmaan puvun, yhden vaaleanruskean irtotakin ja kymmenittäin mustia pukuja.

Onko se "monikäyttöisyys" siinä mielessä, että samalla puvulla voi mennä hautajaisiinkin, eikä tarvitse omistaa kuin yksi puku? Häiden miespuoliset vieraat oletukseni mukaan pääsääntöisesti eivät varsinaisesti panosta klassiseen pukeutumiseen. Nykyään kuitenkin Dressmannilla ja vastaavissakin näkee harmaita ja sinisiä pukuja myynnissä.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Musta puku oli viktoriaanisella aikakaudella se ainoa oikea, sillä hiilellä käyvissä kaupungeissa muut värit likaantuivat herkästi. Aikaa kului ja värit lisääntyivät - huipennuksena varmasti 1970-luku, jolta on säilynyt huima määrä hullunkurisia muotikuvia. Minä en osaa sanoa mustan suosioksi Suomessa muuta syytä kuin "kätevyyden", sillä se käy hautajaisiin myös passelisti. Silti erittäin tummansininen näyttää aina paremmalta. Musta on keskisessä Euroopassa yleisin vain hautajaisissa. Sitten naureskelevat suomalaisille, jotka haudanvakavina käyvät kauppaa Euroopan sydämessä. Poikkeuksena tietysti nämä muotihuoneet, jotka 90-luvulla ns. keksivät mustan puvun. Sitä markkinoitiin seksikkäänä ja erilaisena silloin.

Puvusta ja sen väristä suomalaisessa pukeutumisessa,

mistähän mustan puvun suosio johtuu suomalaisten yli kolmekymppisten miesten pukeutumisessa? Olin tässä taannoin Koillismaalla kirkkohäissä, joissa näin yhden keskiharmaan puvun, yhden vaaleanruskean irtotakin ja kymmenittäin mustia pukuja.

Onko se "monikäyttöisyys" siinä mielessä, että samalla puvulla voi mennä hautajaisiinkin, eikä tarvitse omistaa kuin yksi puku? Häiden miespuoliset vieraat oletukseni mukaan pääsääntöisesti eivät varsinaisesti panosta klassiseen pukeutumiseen. Nykyään kuitenkin Dressmannilla ja vastaavissakin näkee harmaita ja sinisiä pukuja myynnissä.

Varmasti tuo veikkauksesi on hyvin lähellä totuutta. Eli se musta puku tavallaan ”käy joka paikkaan”. Tai siis niinhän se täällä yleisesti mielletään, vaikka tietenkin klassiseen pukeutumiseen vihkiytyneet tietävät ettei asia noin suinkaan ole.
Mutta suurten rivien keskuudessa se tosiaan noin mielletään.
Lisäksi suuri syypää on lehtien ynnä muiden tiedotusvälineiden muotitoimittajien ja kaikenmaailman muotikonsulttien ja ”stylistien” hokema, että ”musta käy suomalaiselle” ja ”musta pukee suomalaista”.

Muistan oikein hyvin, kuinka tuota mantraa hoettiin naistenlehdistä lähtien vuosikaupalla yhdessä vaiheessa. (90- luku ja 2000- luku)

Mustasta tuli muoti-ilmiö kuningatar Viktorian aikana myös, koska kuningatar itse vietti ikään kuin loppuikänsä (eli 1861-1901j mittaista suruaikaa puolisonsa kuoltua ja näyttäytyi vain mustissa. Ysärillä muotiin vaikuttivat ehkä ajan populaarikulttuuri, mm. Tarantinon elokuvahahmojen kapeat mustat puvut, ja muodille tyypillinen heiluriefekti leveästä ja räikeästä kapealinjaiseen ja sisäänpäinkääntyneempääm.

Suomessa asiaan vaikuttaa varmasti täkäläinen ”tumman puvun” koodi, jossa usein alleviivataan että vain musta tai valmisvaatteissa harvinainen ja herkästi tulkinnanvarainen yönsininen käyvät ja käsitys/tapa, että hautajaisissa puvun on oltava musta. Jos näiden vallitessa pukua muuten harvoin käyttävä mies ostaa mahdollisesti ainoan pukunsa, on tosiaan helppo päätyä mustaan.

Senkin uhalla, että keskusteluun sekoittuu uskontoa ja politiikkaa, osissa Suomea mukana saattaa yhä olla myös ns. yksinkertaista pukeutumista korostaneen herätysliikkeiden vaikutusta ja voimakkaiden värien käyttöä vieroksutaan siksi - tosin esim. perinteinen miehen körttipuku on tummanharmaata, ei mustaa villaa. 

Musta puku oli viktoriaanisella aikakaudella se ainoa oikea, sillä hiilellä käyvissä kaupungeissa muut värit likaantuivat herkästi. Aikaa kului ja värit lisääntyivät - huipennuksena varmasti 1970-luku, jolta on säilynyt huima määrä hullunkurisia muotikuvia. Minä en osaa sanoa mustan suosioksi Suomessa muuta syytä kuin "kätevyyden", sillä se käy hautajaisiin myös passelisti. Silti erittäin tummansininen näyttää aina paremmalta. Musta on keskisessä Euroopassa yleisin vain hautajaisissa. Sitten naureskelevat suomalaisille, jotka haudanvakavina käyvät kauppaa Euroopan sydämessä. Poikkeuksena tietysti nämä muotihuoneet, jotka 90-luvulla ns. keksivät mustan puvun. Sitä markkinoitiin seksikkäänä ja erilaisena silloin.

Sen mitä olen ranskalaisten kanssa ollut liike-elämässä yhteydessä, niin musta on heillä yleinen päällikankaan väri sekä miehillä että naisilla. Joten en ole ihan varma tuosta naureskelusta.

Paidankalvosimen mitoituksesta muutaman ajatuksen esitän vielä. Olen n. 15 vuotta käyttänyt vain mittatilauspaitoja ja filosofiani on se, että kalvosimen ympärysmitta valitaan sellaiseksi, että kalvosin ei pääse valahtamaan liian pitkälle kämmenselän päälle. Mielestäni nimittäin hihan pitää olla pari senttiä liian pitkä, jos niin voi sanoa, jotta se ei kättä kohotettaessa vetäydy liiaksi ylöspäin takin hihan alla. Käden roikkuessa rentona alhaalla estää väljyydeltään sopiva kalvosin hihaa putoamasta liian alas. Tällöin sopiva kalvosimen mitta riippunee ranteen ympärysmitan lisäksi jonkin verran käden rakenteesta: onko se äkkiä levenevä kuin lapio vai solakampi. Minun kohdallani sopivaksi on osoittautunut n. 4,5 cm ranteen ympärysmittaa suurempi yksinappinen kalvosin (mitattuna napin kannasta napinläven ulkosyrjään). Kaksinappisen kalvosimen kohdalla mitta saattaa olla hieman toinen, koska kalvosin ei samalla tavalla pääse elämään. Perinteisen kokoinen pukukello ja jopa maltillisen paksuinen sukeltajankello mahtuvat näillä mitoilla hyvin kalvosimen alle. En suosittelee väljempää kalvosinta kellokädelle, koska silloin kalvosimet asettuvat eri korkeuksille käsissä ja mielestäni erilainen väljyys kalvosimien välillä ei itsessäänkään näytä tai tunnu hyvältä.

Mielestäni siis kalvosin ja hihan pituus ovat oikein mitoitettuja, kun nappi kiinni kalvosin roikkuu oikealla korkeudella ja nappi auki valahtaa pari senttiä alemmas.

Paidankalvosimen mitoituksesta muutaman ajatuksen esitän vielä. Olen n. 15 vuotta käyttänyt vain mittatilauspaitoja ja filosofiani on se, että kalvosimen ympärysmitta valitaan sellaiseksi, että kalvosin ei pääse valahtamaan liian pitkälle kämmenselän päälle. Mielestäni nimittäin hihan pitää olla pari senttiä liian pitkä, jos niin voi sanoa, jotta se ei kättä kohotettaessa vetäydy liiaksi ylöspäin takin hihan alla. Käden roikkuessa rentona alhaalla estää väljyydeltään sopiva kalvosin hihaa putoamasta liian alas. Tällöin sopiva kalvosimen mitta riippunee ranteen ympärysmitan lisäksi jonkin verran käden rakenteesta: onko se äkkiä levenevä kuin lapio vai solakampi. Minun kohdallani sopivaksi on osoittautunut n. 4,5 cm ranteen ympärysmittaa suurempi yksinappinen kalvosin (mitattuna napin kannasta napinläven ulkosyrjään). Kaksinappisen kalvosimen kohdalla mitta saattaa olla hieman toinen, koska kalvosin ei samalla tavalla pääse elämään. Perinteisen kokoinen pukukello ja jopa maltillisen paksuinen sukeltajankello mahtuvat näillä mitoilla hyvin kalvosimen alle. En suosittelee väljempää kalvosinta kellokädelle, koska silloin kalvosimet asettuvat eri korkeuksille käsissä ja mielestäni erilainen väljyys kalvosimien välillä ei itsessäänkään näytä tai tunnu hyvältä.

Mielestäni siis kalvosin ja hihan pituus ovat oikein mitoitettuja, kun nappi kiinni kalvosin roikkuu oikealla korkeudella ja nappi auki valahtaa pari senttiä alemmas.

Arskalta hyviä pointteja. Prikuulleen ns. oikean mittainen hiha paidassa aiheuttaa tosiaan sen, että sitä saa olla vaistomaisesti nyppimässä alaspäin vähän väliä. Ja myös tuosta kalvosinten eripari väljyydestä olisin samoilla linjoilla. Yhdessä paidassa olen tuota kokeillut, enkä oikein tykännyt. Oli vähän "toispuoleinen" olo koko ajan. Jotkut ilmeisesti pitävät hyvinkin paljon ja ottavat lähes jokaiseen paitaansa sen option.

^^Juu, aika hyvin tuohon speksiin nuo omat paidankalvosimet osuvat. Ja hihan pituuskin on kuvaamasi kaltainen ja sen aikaansaama efekti kättä nostettaessa myös.

Ostin vuosia takaperin Profuomon kauluspaitoja kirpputorilta. Hinta ei päätä huimannut. Käytin näitä paitoja useamman vuoden todella aktiivisesti ja niitä ei tuntunut käyttö rasittavan. Vaikka ostin siis käytettynä alunperinkin ne. Nyt sitten alkoi pikkuhiljaa hihoihin ja kaulukseen tulla sellaisia rikkoja kankaaseen, että hävitin ne. Mutta hyvin mielin, koska nuo paidat todella palvelivat hyvin hintaansa nähden.

Kysynkin siksi keikarilaisilta, että millaisena pidätte itse Profuomon laatua? Minut nämä paidat vakuuttivat ainakin totaalisesti...

Mielikuva on jonkinlaisesta Hollannin versiosta niistä koti- ja pohjoismaisista paitamerkeistä, joita esim. takavuosien Stockmannin paitaosastolta (ennen kuin tavarat järjestettiin merkkien mukaan ja shop-in-shopeiksi) löytyi, eli parhaimmillaan asiallisesta muttei varsinaisesti säväyttävästä käyttövaatteesta.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Profuomo on hollantilainen firma, joka teettää valtaosan tavarastaan Italiassa. Se on perushyvää, sanotaanko Suitsupply-tasoa. Heillä on myös Sky Blue -mallisto, jossa on sitten parempia materiaaleja sekä viimeistelyä. Valmistaja on harvan tuntema, joten niitä voi löytää esim eBaystä oikein hyvällä hinnalla. Firmaa on myyty Suomessa ainakin Stockmannilla.

Onko neuvoja mistä löytäisin (miel pk-seudulta) käytetyt koon Uk 7,5-8 "laatu" pukukengät  (oxford) mustina tai mokkasina.
Pikkukundi pääsee ripille ja uusiin ei kannata jalan kasvamisen takia investoida.

thnx,

Onko neuvoja mistä löytäisin (miel pk-seudulta) käytetyt koon Uk 7,5-8 "laatu" pukukengät  (oxford) mustina tai mokkasina.
Pikkukundi pääsee ripille ja uusiin ei kannata jalan kasvamisen takia investoida.

thnx,

Voisikohan Kaartinen & Kuusela -vintageliikkeestä löytyä käytetyt laatuoxfordit edullisesti.. En ole tosin itse käynyt siellä vielä, joten en tarkalleen tiedä. Instagramin perusteella siellä näyttäisi olevan jonkin verran kenkiä myynnissä.