https://www.supernova.fi/product/5009/bw-valkoinen-aluspaita-2kpl-nippu-kayttamaton
Tuli ostettua saman lafkan housujen kanssa samassa paketissa, suosittelen ottamaan testiin.
Miellyttävä joustokangas, hinta ei päätä huimaa, kestää pesua ja käyttöä, näin parin kuukauden kokemuksella.
Kaula-aukosta voi tietysti olla montaa mieltä.

Edit: Eikä ole edes maksettu mainos.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Olet kirjoittanut foorumille 3 viestiä, joista kaksi johtaa tuon verkkokaupan sivustolle. Jos jatkat tällaista mainostavaa menoa, poistan viestisi ilomielin.

https://www.supernova.fi/product/5009/bw-valkoinen-aluspaita-2kpl-nippu-kayttamaton
Tuli ostettua saman lafkan housujen kanssa samassa paketissa, suosittelen ottamaan testiin.
Miellyttävä joustokangas, hinta ei päätä huimaa, kestää pesua ja käyttöä, näin parin kuukauden kokemuksella.
Kaula-aukosta voi tietysti olla montaa mieltä.

Edit: Eikä ole edes maksettu mainos.

Olet kirjoittanut foorumille 3 viestiä, joista kaksi johtaa tuon verkkokaupan sivustolle. Jos jatkat tällaista mainostavaa menoa, poistan viestisi ilomielin.

Kiitos tiedosta, otan asian jatkossa huomioon!

[tweedtakissa ja flanellihousuissa. Tällaista kömmähdystä tulee ehdottomasti välttää]

Toimiiko tweedtakin ja flanellihousujen yhdistelmä? Flanellihousuistahan sanotaan yleensä, että menee kaiken kanssa.

Roetzelin Täydellisessä herrasmiehessä (s. 130) on irtotakeista ja -housuista seuraavanlainen katkelma, joka on jäänyt kutkuttamaan:

"Irtotakkia ja flanellihousuja tosin pidetään arvokkaana vain Manner-Euroopassa. Englannissa sen sijaan vakosametti- ja molskihousut ovat eräänlaiset gentlemannin farkut. Jos käy liikematkalla Lontoossa, kannattaa ennemmin ottaa puku mukaan. Niinpä John Le Carrén romaanissa Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja muuan Iso-Britannian salaisen palvelun työntekijä erotetaan, koska hän julkeaa tuoda esimiehelleen Connaughtin Grill Roomiin kiireisen tiedonannon tweedtakissa ja flanellihousuissa. Tällaista kömmähdystä tulee ehdottomasti välttää." (lihavointi omani)

Ymmärrän katkelman niin, että 1) mainittu ravintola on sen verran fiini, että tweedtakki ja flanellihousut eivät ole riittävän arvokas yhdistelmä ja 2) raskas tweed ja kevyempi flanelli ovat muutenkin huono yhdistelmä. Oletteko samaa mieltä?

Jos palataan Suomeen ja nykyaikaan, miten toimivat kevyemmät nykytweedit (esim. Herrainpukimon käyttämä Sherry tweed) flanellin parina? Ainakin omaan silmääni perinteiset tweedin kumppanit (esim. sammarit ja molskihousut) tuntuvat ja näyttävät liian raskailta ja arkisilta. Silloin flanelli tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.

Le Carrén kirja muuten sijoittuu Wikipedian mukaan 70-luvulle eli kaikkein jäykimmän pukeutumisetiketin ajasta ei enää ole kyse.

edit. Selvensin vähän tekstin ajatuksenkulkua.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

On niin monenlaisia tweed-kankaita ja niin monenlaisia flanellikankaita. Jos takin ja housujen kankaat molemmat painavia tai karkeampia, sitten voi toimia. Valtaosa näkemistäni flanelleista vain on melkoisen ohuita, tasapintaisia ja pehmeitä, tällaiset ovat huono pari karhealla tai raskaalle tweedille.

Parempi ajatella vaikka näin: tweed on sitä, mitä laitetaan maaseudulle tai vapaa-ajalle tai metsästykseen. Flanellihousut laitetaan toimistoon tai ravintolaan tai iltamiin. Vaikea on yhdistää noin eriäviä maailmoja.

Sama homma tietysti koskee muitakin kankaita, jotka eroavat toisistaan paljon. Vaikkapa nyt sametti ja denim. Kampalankavilla ja molski.

Hyvin muotoiltu periaate ja hyviä esimerkkejä. Tosin väittäisin, että Suomessa tweed pistää pahemmin silmään maaseudulla kuin kaupungissa, olivat housut mitkä tahansa. Ymmärrän kuitenkin idean.

Tuohon Le Carrén katkelmaan palatakseni tuntuu tosi hullulta näinä päivinä, kun esim. hautajaisissa ollaan farkuissa ja nahkatakissa, että huonosti valitulla vaateyhdistelmällä saisi töistä fudut. Toki teksti on fiktiota, mutta kai se kohtuullisesti on vastannut mainitun organisaation pukeutumiskulttuuria. Omalla työpaikallani (akateeminen työympäristö) eräs entinen työkaveri oli säännöllisesti töissä maastohousuissa ja maihareissa. Rumat ne vaatteilla koreilee...

Mielestäni hassu periaate, käytin koko talven keskiraskaita harmaita flanelleja (340g) niin vintage-tweedtakin kuin modernin Sherry Tweedin kanssa aivan ongelmitta. Ymmärrän, että joku ulkotakkipaksuinen Harris Tweed voisi olla hassu ohuiden flanellien kanssa, mutta ns. "city-tweed" toimii aivan ongelmitta flanellien kanssa.

Käyttäisin toki myös aivan ongelmitta farkkukangasta ja vakosamettia yhdessä: molemmat ovat paksumpia, kestäviä kankaita rouheammalla pinnalla, ja sopivat mielestäni loistavasti yhteen, kunhan värimaailmat kohtaavat.

^ Jep-jep.

Ville vastaa varmaankin omasta puolestaan, mutta itse ajattelin juuri noiden ääripäiden yhteensopimattomuutta: ulkoilukäyttöön tarkoitettu raskas tweed vs. kevyt flanelli.

Esimerkiksi vakosamettinen takki ja farkut toimisivat minustakin, mutta sametti on ainakin ajatuksen tasolla vaikeampi pala (en ole koskaan omistanut samettisia vaatteita, joten tämä on spekulaatiota). Sametin kiiltävä, tasainen pinta yhdistettynä denimiin tuntuu huonolta yhdistelmältä.

Tuossa Le Carre -katkelmassa alaisen moka on, että yhdistelmä tweedtakki ja flanellihousut on periaatteessa klassinen mutta selvästi maaseutuvaatetusta, eikä sellainen päällä sopinut edes 70-luvulla hoitaa tiedustelun kaltaisen aika konservatiivisen alan (kirjan hahmot ovat kuitenkin sodankäyneitä, yläluokkaisia miehiä) virallisia asioita kaupungissa tai kävellä sisään lontoolaisen huippuhotellin ravintolaan. Lontoossa taitaa olla edelleen piirejä, joissa se laskettaisiin kömmähdykseksi. Erinomaisesta vuoden 1979 Pappi, lukkari...-televisioinnista, pääosassa Alec Guinness, saa varmaan aika oikean käsityksen siitä, mitä aikakauden virkapukeutuminen piireissä oli.

Le Carrella vakoojapiirien luokkatietoisuus ja erilaiset nokkimisjärjestykset ovat muutenkin luupin alla, joten potkujen saaminen tällaisesta asiasta sopii linjaan hyvin.

Mitä olette mieltä Dirty Harryn tweedtakista? Miten se asettuu ympäristöönsä poliisimaailmaan, San Franciscoon ja 70-luvun alkuun? Onko Harry konservatiivinen vai viestittääkö tuo yleensä mitään?

Tuossa Le Carre -katkelmassa alaisen moka on, että yhdistelmä tweedtakki ja flanellihousut on periaatteessa klassinen mutta selvästi maaseutuvaatetusta, eikä sellainen päällä sopinut edes 70-luvulla hoitaa tiedustelun kaltaisen aika konservatiivisen alan (kirjan hahmot ovat kuitenkin sodankäyneitä, yläluokkaisia miehiä) virallisia asioita kaupungissa tai kävellä sisään lontoolaisen huippuhotellin ravintolaan. Lontoossa taitaa olla edelleen piirejä, joissa se laskettaisiin kömmähdykseksi. Erinomaisesta vuoden 1979 Pappi, lukkari...-televisioinnista, pääosassa Alec Guinness, saa varmaan aika oikean käsityksen siitä, mitä aikakauden virkapukeutuminen piireissä oli.

Le Carrella vakoojapiirien luokkatietoisuus ja erilaiset nokkimisjärjestykset ovat muutenkin luupin alla, joten potkujen saaminen tällaisesta asiasta sopii linjaan hyvin.

Jotakin tällaista itsekin ounastelin, mutta en olisi sitä noin hyvin osannut muotoilla.


Dirty Harryyn en osaa kyllä ottaa kantaa. Ylipäätään ainakin itselleni on vaikea lukea eri ajan ja eri kulttuuripiirin pukeutumisen viestejä. TV-sarjojen ja elokuvien perusteella etsivät erottaa tavallisista poliiseista sillä, että etsivillä on univormun sijaan pikkutakki tai puku. Siinä mielessä tuo vastaa mielikuvaani sopivasta pukeutumisesta, mutta tweediä en osaa kommentoida muuten kuin että hyvältä näyttää.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Englanniksi on tuo hauska sanonta pet peeve. Varmaan suomenkielinen vastine olisi joku lempiärsytyksen aihe, joka tapauksessa klassisen tyylin saralla yksi noista on minulle tweed, jota käytetään toimistolla tai muodollisessa tilaisuudessa. Se ei vaan toimi, koska kangas on monivärinen, karhea ja epätasainen - siis kaikkea muuta kuin edustuskangas. Suru kyllä, tweeditakkia näkee ihan Styleforumin päivän asu -ketjussa sun muualla eli se on arkea Atlantin takana myös toimistoissa.

Monivärinen, karhea, epätasainen ja paksu kangas käy nykyaikaiseen suomalaiseen konttoriin hyvin.  Ainakin pikkutakkina. Sen sijaan bändipaitojen sekaan heikommin maastoutuva bisnespuku voi näyttää ihan väärässä paikassa olevalta.

Enemmän tweed törröttää metsästysporukassa kuin toimistossa.