Miten niin? Onko se nyt niin vaikea tunnustaa että jokaisen privaatit yksityisasiat ovat yksityisasioita eivätkä ne muille kuulu. Ihan riippumatta henkilön statuksesta tai asemasta.
Ei.
Kysymys on siitä kuinka määritellään yksityisasiat ja missä kulkee raja kunkin henkilön kohdalla, jolloin yksityisasiat vaikuttavat henkilön asemaan, toimintaan ja yleisesti ovat sellaisia, joista avoimuuteen, julkisuuteen ja demokratiaan nojaavissa yhteiskunnissa on tarpeen tietää ja keskustella.
Lisäksi en nyt näe mitään tarvetta "tunnustaa" mitään.
Käsittääkseni kun olen esittänyt lähinnä oman näkemykseni asioista ja minusta sinun moraalinen närkästyksesi median toiminnasta on täysin perusteltua. Minusta vain moraalinen närkästys ei saa johtaa avoimuuden ja sananvapauden kaventamiseen. Lisäksi minua ei haittaa yhtään se, että olet ihan perustellusti eri mieltä. Minulla kun ei ole tarvetta vääntää asioita siten, että lopulta eri mieltä olevat ja ylipäätään koko maailma on kanssani samaa mieltä...
Minun puolestani jokainen touhutkoon ihan vapaasti mitä lystää niin pitkään kun ei aiheuta vaaraa tai haittaa kanssaihmisilleen.
Tästä olemme täysin samaa mieltä.
Muulta osin viestisi sisältää pikkaisen henkilökohtaisuuksia ja tuo paranoia-heitto lähentelee jo huonoa makua. Viittasin yleisesti siihen, että ajattelutapasi johtaa siihen, että syntyy näitä Suomestakin takavuosikymmeniltä tuttuja virityksiä, joissa ei toki tehdä mitään lainvastaista, koska lainsäätäjät ja soveltajathan näihin piireihin kuuluvat. Yleisestikin tuntuu vähän erikoiselta rinnastaa vastuu äänestäjille, avoimuus veronmaksajille, moraalinen toiminta ja lainvastaisuus. Siitäkin huolimatta, että joku teko ei ole lainvastainen, niin kyllähän yhteiskunnallinen vaikuttaja voi toimia arveluttavalla tavalla. Arveluttavaa minusta on esimerkki kaveeraaminen tunnettujen rikollisten kanssa, seikka jota kuningas ei edes kiistänyt. Siinä vaiheessa jos julkinen keskustelu edellyttää lainvastaisuutta niin ollaan jo aika ankeassa poliisivaltiossa, jossa avoimuudella, sananvapaudella ja kansalaisilla ei ole mitään arvoa.
Minulle kuitenkin sopii hyvin, että sovimme olevamme eri mieltä.
Minusta tämä kohu on toisaalta rasittavaa yksityisasioilla revittelyä, mutta toisaalta liikutaan niiden asioiden äärellä, joiden takia sananvapauteen, julkisuuteen ja avoimuuteen perustuva demokraattinen yhteiskunta on hyvä asia. Minä kannatan mieluiten sananvapautta, julkisuutta ja avoimuutta kuin toimittajien mestaamista.
Hintana sananvapaudesta ja avoimuudesta ovat toki ajoittaiset ylilyönnit, mutta näissä tapauksissahan Ruotsin hovi on nostanut oikeusjuttuja ja saanut suuria korvauksia. Tämän kohun tiimoilta ei kuitenkaan ole mitään kuulunut, joten tälläinen propellifoliohattuinen vainoharhasta kärsivä tirkistelijä saattaisi epäillä, että ei savua ilman tulta.
