Mummolla näyttäisi olevan ihan käypä tekniikka, mutta allekirjoittanut suosittelisi etummaiseen käteen apinaotetta ja takimmaisen käden otteen kääntämistä ja kahvan tiputtamista alemmas.
Takakäsi alas, askel samalla eteen (etujalka tukijalaksi) ja keholla työntö, kääntö etujalan ympäri. Kiva kehokaato. Tämän jälkeen vasta otekääntö "apinaotteeseen" ja pistävä lyönti alas. Jatketaan, kunnes tulos on haluttu.
Shirasaya on terän suojahuotra. Siinä olevalla terällä ei voi lyödä, eikä niin ole koskaan tarkoitettu (eikä ole ollut tarkoitettu). Kyse ei ole "köyhän samurain" miekasta tai muusta vastaavasta hypestä. Hyvä shirasaya on vesitiivis ja parhaat ovat säilöneet teriä jopa vuosisatoja.
Itämaiset terät menevät itämaiseen meininkiin. Jos tarvitsette kättä pidempää, vaihtakaa asuinpaikkaa. Jos ette voi, on pippurikaasu, nyrkkiraudat (ja improvisoidut sellaiset), veitset (jotka ovat ihan näpsiä jo singerasenteella käytettynä) ja tuliaseet (point & click -käyttöliittymä on modernin nörtin perusjuttu). Parempi on olla tarvitsematta kättä pidempää (ja oikeastaan parasta on olla tarvitsematta sitä kättäkin tässä merkityksessä). Aserunkkaus on hetkellisesti ihan kivaa (ja harrastuksena voi opettaa paljon kaikkea jännää), mutta anakronistisuus on ehkä kuitenkin syytä tiedostaa.
Oman mielipiteeni mukaan miehen on ihan hyvä osata tapella vähän. Ei kuitenkaan liikaa. "Toimita kätesi pään seutuville, manipuloi toimintaa päästä" -kokonaisuus on enemmän kuin riittävästi hyvin hallittuna.
Yli 20 vuodessa oppii liikaa.
...ai pentele, huomasinkin shirasayan esittäjäksi Beornin, joten sarkasmi jäi havaitsematta. Pahoitteluni.
