Itse nostan Mikaelit, Karvajalan ja Hakimin, kohtalaisen korkealle. Mainituista ainakin Johannesten edelle. Ihmiskunnan vihollisia pidän loistavana, Valtakunnan salaisuutta taas en osaa arvostaa läheskään samalle tasolle. Makuasioita, väittävät. Ja Waltarin kohdalla ainakin oma maku tuntuu muuttuvan vuosien ja lukukertojen kertyessä. Tähän liittyen, Johannekset ja Valtakunnan salaisuuden olen mainituista lukenut vain kerran.