Nyt joululomalla on tullut luettua pitkästä aikaa kotimaista proosaa: Riikka Pulkkisen Vieras, Miika Nousiaisen Metsäjätti, Mikko Rimmisen Nenäpäivä, Kari Hotakaisen Sydänkohtauksia ja Pirkko Saision Pienin yhteinen jaettava. Näistä itseäni eniten miellyttivät Metsäjätti ja Saisio. Muut, varsinkin Rimminen ovat vähän liian täynnä itsetarkoituksellista kielellistä kikkailua, joka ei uppoa minuun ensinkään. Lisäksi Hotakaisessa ja Pulkkisessa mielenkiintoni loppua kohden jotenkin lässähti, mitä minulle romaaneja lukiessa harvoin tapahtuu.