En tingi käytännössä koskaan. Poikkeuksen muodostavat uniikit tuotteet, joille ei ole vaihtoehtoisia lähteitä (esim. käytetyt tavarat ja asunnot) ja tuotteet, jotka on tapana kilpailuttaa tarjousten perusteella.
Olen kerran jopa suuttunut siitä, että ostamani tuotteen hinta oli kassalla 'käteisalennuksen' kanssa 10% alhaisempi kuin hyllynreunaan kirjattu. Kyse oli kodinkoneliikkeestä, jossa ilmeisesti kaikissa hinnoissa oli 'tinkivaraa'. Olisin marssinut ulos kaupasta ilman tarvitsemaani tuotetta ellei pyhä olisi ollut ovella.
Ymmärtäisin tinkimisen, jos eläisimme tarjonnan niukkuudessa. Elämme kuitenkin tarjonnan yltäkylläisyydessä ja ostajalla on täysi työ vertailla eri vaihtoehtojen ominaisuuksia. Tuota taustaa nähden tuntuisi hassulta kiertää kaikki kaupat läpi ja kysyä jokaisen harkinnanarvoisen tuotteen kohdalla sitä 'viimeistä' hintaa. On paljon helpompaa vertailla tarjontaa kun hinnat eivät jousta. Hinta on kuitenkin se ainoa täydellisesti vertailukelpoinen yhteinen informaatio eri vaihtoehtojen kesken. Epäilen, että 'tinkivara'-kodinkonekauppaakaan ei jatkossa kiinnosta vastailla päivät pitkät asiakkaiden tarjouspyyntömeileihin siitä uudesta taulutelkusta tai pesutornista.
Onneksi maailma on minun elinaikanani liikunut vahvasti avoimesti ilmoitettujen hintojen suuntaan. Ostan paljon Ikeasta, Verkkokaupasta, S-marketista ja muista selkeästi toimivista ketjuista. Ei tulisi mieleenikään yrittää neuvotella Ikean itsepalvelukassalla hinnoista sen korttiautomaatin kanssa. Perinteisessä huonekalukaupassa pääsisin nauttimaan sekä tinkaamisesta, että tinkaamisen jälkeenkin kalliimmista hinnoista. No, onneksi perinteiset tinkikaupat kuolevat pois hyvää vauhtia.