Jos nyt käsitellään näin nimimerkin suojista tuota sivustoa kun yksikään tekijä ei ole vastaan tullut.
Etusivun peilikuva hämmentää.
Samaten pukeutumisen puolesta puhuva teksti ei oikein tunnu missään. Sivulta ei myöskään oikein opasteta eteenpäin.
Tyyli ja etiketti-valikko jatkaa samaa selittelylinjaa: suomalaiset eivät osaa, muualla osataan ja klassinen tyyli on hyvä juttu koska klassinen tyyli on hyvä juttu. Ihan kuin selittämisellä oikeutettaisiin oma olemassaolo (vrt. Villen missio, joka on selkeämpi teksti), mutta lukija alkaa vähän kyllästyä.
Pukeutumisen historia sisältää muutaman virheen ja on vain ympäripyöreä kuvaus.
Etikettijutussa on jopa pari oikeaa vinkkiä: klo 18 sääntö, ei mustaa rusettia tumman puvun kanssa ja ja... no eiköhän noi riitä.
Kuka kukin on... ja Boss oli natsi. Jaa.
Kenkien historia yhdellä sivulla, Vass käytti siihen kymmeniä sivuja, mutta sanookin enemmän. Ihan hyvä pukeutumisesta kiinnostuneen lukion ekaluokkalaisen harjoitusesseeksi.
Made in Biella, täh? Mistä tää tupsahti ja liittyy mihinkään?
Entäs sitten pukeutuminen-osio:
Puku: ahaa on siis yksi- ja kaksirivisiä pukuja ja räätäli-, mitta- ja valmispukuja. Sentään siis pari tiedonjyvää amatöörille, mutta auttaako tämä nyt oikeasti ketään eteenpäin.
Smokki: ihan perusjuttuja, mutta eihän lakeerikengät ole vaihtoehto kiiltonahkakengille vaan lakeerikengät OVAT kiiltonahkakenkiä. Jutun toisella sivulla kerrataan myös samoja juttuja kuin ekalla, mutta tosian perustiedot smokista.
Frakki: ei kerro mitään. Ei tietoa housuista, ei tietoa liivistä, hansikkaista, hatusta, kengistä, takista, ei tietoa paidasta ja lisäksi ristiriita kun ensin sanotaan, että päiväjuhlissa liivit ovat mustat ja sitten, että akateemisissa juhlissa liivat ovat mustat. Akateemisissa päiväjuhlissa liivit ovat mustat ja illalla jos paikalla ei ole naisia. Liivinhelman näkyvyysmokan kertomisesta useaan kertaan plussaa.
Saadakseen tarpeellista tietoa on avattava lisää sivuja, joista akateemista päivätilaisuuksien sivu ei kerro mitään, mutta iltatilaisuuksien vastaa sitten noihin kysymyksiin ja haukkuu vielä pukuvuokraamot. Miksei tätä kaikkea voitu laittaa frakin pääsivulle?
Saketti: kertoo vähän enemmän, ihan ok.
Paidat: ihan ok ja tästä voisi jo kuvitella olevan apua aloittelijoille!
Solmio: likaantuneen solmion heittäminen roskiin on vinkkinä kyllä aika aivopieru. Muuten kyllä ihan jees.
Lisävarusteet: taas itse pääsivulla kerrotaan yksityiskohtia ja laajemmat tiedot saa lisäsivuilta erikseen klikkaamalla. Eikö pitäisi olla toisinpäin eli ensin kerrotaan, että mitä mikäkin juttu on ja vasta sitten mennään yksityiskohtiin? Niin ja ihan oikeasti kalvosinsolmut ovat KUMINAUHApunoksia? Minulla on ainakin vain silkkinappeja.
Asusteet: miksi monikko kun esitellään vain ihan hyvin vöitä?
Taas kerran klikkaamalla pääsee lukemaan mm. irtohousuista, joiden yhteydessä saa lukea upslaakien historian, täh? Siis irtohousut ovat housut, jotka eivät kuulu pukuun eivät siis housut, joissa on upslaakit ja siksi mm. frakkihousujen mainitseminen samassa yhteydessä on kummaa.
Sukat: sääri ei saa näkyä, ei muuta varsinaista tietoa.
Irtotakit: tänne päästäkseni piti klikata "asusteet", vyöesittelyn vierestä "irtohousut" ja sieltä löytyy lyhyt pätkä irtotakeista. Itse artikkeli ei toki sano yhtään mitään.
Yhdistelmäasut: täältä se irtotakki löytyykin, ei edelleenkään sisältöä ja kun irtohousutkin ovat upslaakiesittelyä niin missä se juttu yhdistelmäasuista ja ennen kaikkea yhdistelmistä on?
Ostaminen:
Villasekoitepuvun suositteleminen aina niin ja näin, mutta miksei mustan asemesta suositella laivastonsinistä tai yönsinistä? Turon suositteleminenkin oma juttunsa, mutta tämähän on amatöörineuvontaa.
Asiantuntevassa vaatetusliikkeessä saa aina palvelua. Vaikka myyjän ammattitaito ei aivan vakuuttaisikaan, palvelu kannattaa aina ottaa vastaan. Heikoimmissakin tapauksissa myyjällä on tieto oman myymälänsä tuotevalikoimasta, ja se nopeuttaa asiointia huomattavasti, jos pelkkiä mustan puvun vaihtoehtoja – kaikki variaatiot huomioon ottaen – on valikoimassa parikymmentä.
Toisaalla:
Pukukauppakin on liiketoimintaa, joten on ymmärrettävää, että myyjän ”objektiiviselta” vaikuttava mielipide ei ole aina se lopullinen totuus asiasta. Myyjän silmissä isommatkin puutteet puvun istuvuudessa alkavat näyttää hyviltä, kun tarjolla on mahdollisesti päivän ainoa kauppa.
Toisekseen niin puvussahan on alin nappi aina auki, joten miksi puhua tilanteista joissa nappi on auki? Kerrottu tarina alimman napin aukipitämisestä sitä paitsi koskee liivejä, ei takkeja.
Samaten "tie epäonnistuneeseen puvun ostamiseen"-osio on osittain "jumppapukuostoksilla"-blogikirjoitus... hämmentävää...
Oikea tapa säilyttää vaatteet on puolestaan "puvun ostaminen"-blogikirjoitus kaikkine vitseineen. Siis kyllähän huumori menee blogissa, mutta miksi sama teksti on linkitetty selkeästi asiapitoisemmalle vinkkipuolelle?
Muuten kyllä huoltotarinat ja vinkkiosio on ihan ok, mutta tuossa on vain muutama esimerkki virheistä ja eniten kummeksuttaa miksi vitsejä on pitänyt vääntää väliin. Mikä on tarkoitus?
Kenkien ostaminen: koko artikkeli ei yksinkertaisesti kerro mitään muuta kuin, että parempi ostaa hyvät kengät. Ai jaa... Taas kerran lisää löytyy linkkien kautta. Olisiko ollut viksumpaa esitellä vaikka eri tyyppisiä kenkiä? Eikös aloittelijoille voisi kertoa, että mikä on oxford, mikä loaferi tai mikä on derby? Lisäksi kenkien hoitojutussa puhutaan päivittäisessä käytössä olevista kengistä vaikka juuri suositeltiin lepopäivävuorottelua.
Entäs sitten blogiosio:
Erään lakin tarina: ai että vapaussota ja niin edelleen, noh eihän punikkien jälkeläisiä kiinnostakkaan pukeutua hyvin kun Kekkonen ja demarit saadaan Pukeudu.fi-ohjelmajulistusblogissa syyllistettyä siitä, että aatelisten ja porvariston pukeutusmikoodisto rapautui.
Puvun ostaminen: aloittaa sillä vitsillä ja on aika pahasti ristiriidassa puvun ostaminen-vinkkisivun kanssa, kumpaa pitää uskoa? Blogaajaa vai sivustoa? Ovatko eri henkilö, sama vai jakomielitautinen? Nyt sitten huono pukeutuminen on myös naisten vika.
Sir Winston: voin kuvitella kuinka Batistuta-pukuja parhaimpina pitävä perusveijo lukee tämän ja näkee valon kun oikein feikkiaatelinen tarinoi Englannin maalta ja hovihankkijoista. Erityisesti Skultuna-linkki on tosi hyvä, mitä nyt että ei ole Englannin kuninkaallisten hovihankkija ja korut, kynttilänjalat tai vastavat eivät oikein liity mihinkään, maksettu mainos? Eikös aloittelijoille voisi suositella vaikka Charles Tyrwhittia tai TM Lewiniä? Tai hovihankkijoista vaikka Barbouria...
Oma tyyli kullan kallis: tässähän on ihan asiaa, miksei tätä ole nostettu samalla tavalla esille kuin noita vitsejä? Halutaanko oikeasti hyvät jutut piilottaa ja huumori nostaa pääasiaksi?
Jumppapukuostoksilla: satiiri ja ironia ovat vaikei tyylilajeja. Taas kerran ristiriitoja puvun ostaminen-vinkkisivun ja puvun ostaminen-blogisivun kanssa. Mitä oikein yritetään sanoa? Onko muutenkaan aloittelijoille suunnatun sivuston ensimmäisten vinkkien ja blogien yhteydessä hyvä harrastaa ironiaa tai sarkasmia kun lukijat eivät tiedä sivuston tai tekijöiden tyyliä ja koko ajan kerrotaan valistustehtävästä? Eikös vitsi voisi säästää myöhemmäksi kun lukijat ovat sinut sivuston kanssa ja asiaa sisältäviä tekstejä on enemmän, jolloin sekaantumisvaaraa ei ole.
Puku pala palalta: jaahas liimapuvut kunniaan... mutta missä on pihvi? Pukuja on erilaisia ja niiden kanssa voi käyttää erilaisia paitoja, solmioita ja taskuliinoja? Ihanko totta, nyt kyllä esim. Esquiren painokoneet pysähtyivät ja Flusser menee Burger Kingiin töihin! Tätä murskaavaa uutista varten on oikein haastateltu Turo Taylorin asiantuntijaa. Jestas.
Manhattanin tyylitaiturit: jutussa on paljon virheitä ja keskitytään kuvaamaan värejä. Ihan kiva, minulla on vielä mustavalkotelkkari.
Kalvosinnapit: jaahas, Mauri Pekkarisen linjoilla... muuten juttu on kyllä aloittelijoille sopiva, joskin hintatietoja on aika turha antaa ja eihän hintoja kerrota muissakaan jutuissa, miksi nyt poikkeus?
Avio-onnea vaatteita huoltamalla: taas ollaan vitsilinjalla ilman sisältöä.
Idea siis aloittelijoille suunnatusta sivustosta on hyvä, mutta vaikka Villen blogissa on ongelmansa ja virheensä niin sisältöä löytyy, vitsit eivät sekoitu asiaan ja ylipäätään kokonaisuus on luettavissa. Pukeudu.fi lähinnä hämmentää "huumorillaan", hassuilla painotuksillaan ja tietojen sekalaisuudella ja puolestaan suututtaa virheillä ja puutteilla.
Jos kouluarvosana pitäisi antaa niin 5 olisi oikea.
Pääsee kuitenkin luokaltaan.
