Jaa-a. Palaaminen kesälomilta merkinnee myös ankaria kannanottoja keskusteluihin - sellaisiinkin, jotka on jo aikaa sitten kuopattu. Ketjun aloittaja lienee mieltään askarruttaneissa häissä jo vieraillut, mutta aihe on silti hyvä. Herätän tämän ketjun siis omilla näkemyksilläni jälleen eloon! Tämä on sydäntäni lähellä, sillä olen viimeisten viiden vuoden aikana käynyt vähintään kolmissa häissä vuodessa, ja huomannut mitä oudoimpia virityksiä, enkä ole turhautumistani päässyt kunnolla tuulettamaan. Kenenkään pukeutuminenhan ei toki saa juhlatunnelmaa latistaa, eikä muiden pukeutumiseen muutenkaan sovi kiinnittää liikaa huomiota, mutta havaintoja saa tietenkin aina tehdä, jotta tietää, mikä toimii ja mikä ei.
Nähdäkseni valkoinen asukokonaisuus ei sovi häihin vieraille, muttei yleensä myöskään sulhaselle. Vaaleat sävyt yleensä sopivat puolestaan kesähäihin sangen hyvin. Hääthän ovat kevyet ja iloiset juhlat, jos kohta monissa häissä tunnelma on kuin hautajaisissa. Vaaleat sävyt siis sopivat kesään ja kevyeen tunnelmaan. Esim. beige ja vaalea harmaa ovat mielestäni täysin sopivia. Vaaleidenkin sävyjen suhteen on hyvä muistaa, että esim. voimakkaat liituraidat yms. eivät ole (edes kepeään juhlaan sopivaa) juhlapukeutumista. Tumma sininen sopii yleensä paikkaan kuin paikkaan, ja näin myös häihin, olivat ne koska tahansa. Musta sopii periaatteessa tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta itse vierastan mustaa, yksiväristä pukua. En toki pidä sitä virheenä, en vain henkilökohtaisesti pidä ratkaisusta. Yleensä mustaa pukua näkee häissä sellaisen polyesterikiillon saattelemana, että kantajaa on pakko sääliä vähänkään lämpimämmissä kesähäissä.
Kuinka ollakaan, törmäsin juuri oikeaan kuvakavalkadiin siitä, miten häissä ei tule pukeutua. Myös tässä tapauksessa on mielestäni huomionarvoista, että kaikki valkoiseen (ja yksi tuollaiseen kiiltävännäköiseen hopeanharmaaseen) sonnustautuneet sulhaset onnistuvat näyttämään täysin sivistymättömiltä kyhäelmissään, jotka eivät näytä tyylikkäiltä lainkaan, vaan äärimmäisen halvoilta. Kuten joku viisas on joskus todennut, sovinnaisuudesta poikkeaminen vaatii äärettömän hyvää tyylitajua, jota esim. ko. herroilla ei ole. Myös takin riisuminen ulkona on vähän oudon näköistä. Erityisesti valkoinen puku ilman takkia näyttää todella orvolta röyhelöisen prinsessamekon rinnalla.
http://www.iltalehti.fi/perhe/201008060151353_pr.shtmlErityinen lempparini on tästä kuvasarjasta sankari, joka on päättänyt (selvästi päivällä) vetää ylleen frakin ja sen kanssa valkoiset kengät. Kun ollaan noin metsässä perusasioissa, istuvuuteen on turha edes puuttua. Jotten olisi liian jyrkän oloinen, joukossa on pari ihan ok:n näköistä kokonaisuuttakin. Ainakin on yritetty olla järkeviä. Mm. traktorin kyydissä olevalla pojalla on ihan järkevännäköinen asu, vaikken saa sen yksityiskohdista näytölläni oikein selvää, parilla kaverilla saketti jne. Kärryä vetävän kaverin asukokonaisuudessa on jotain täysin persoonallisella tavalla onnistunutta ja peräti tyylikästä, vaikken voisi tuota asua varmaan kenellekään suositella. Toisaalta niitä frakkeja näkyy siellä täällä ja toki moottoripyörän kyydissä olevalla kaverilla näyttää olevan smokki solmiolla, eli todellinen antikristuksen kyhäelmä.
Toistan vielä perusasioita, jotka jo aikaisemmin ketjussa tuotiin esille. Varsinainen juhlapukuhan on frakki 18:00 jälkeen ja saketti sitä aikaisemmin. Tumma puku on molemmille oikeastaan aina sovelias vaihtoehto, ja siksipä on mm. täysin etiketin mukaista tulla Linnan vastaanotolle tummassa puvussa. Häissä on vähän omat sääntönsä. Hääjuhlat alkavat lähes poikkeuksetta ennen kl. 18:00, ja siksi jos mennään ”all the way”, päälle laitetaan morning dress eli saketti. Tämänhän monet totesivatkin ketjussa. 18.00 jälkeen alkavissa häissä frakki voisi kai periaatteessa olla hyväksyttävissä, mutta enpä ole sellaisissa häissä ikinä ollut. Joka tapauksessa illallahan juhla jatkuu yleensä pitkälti kuuden jälkeenkin, mutta tällöin – ja vain tällöin – saketti on sovelias myös illalla. Frakki puolestaan sopii vain ja ainoastaan 18:00 jälkeen alkavissa tilaisuuksissa, eli toisin päin sääntöä ei voi venyttää. (Ja unohdetaan nyt kaiken maailman väitöstilaisuudet...)
Suomalaisessa käytännössä kutsukortissa lukee milloin mitäkin. Ilman pienintäkään sovinismia totean, että kun miehet tuntevat omat pukeutumissääntönsä surkeasti, on turha odottaa, että naiset tuntisivat niitä yhtään paremmin. Ja kutsukortit tuntuvat olevan naisten (tyypillisesti morsiamen ja kaason) yhteistyön tulos, joissa panostetaan enemmän ulkoasuun ja usein pieneen runoiluun, kuin varsinaisiin pukeutumisohjeisiin. Ja niissä siis todella lukee milloin mitäkin. Edelleen käytännössä sulhanen ja bestman laittavat päälleen saketin tai sitten sen ruman, pitkän tekeleen, jota Suomessa pukuvuokraamot kutsuvat oudosti bonjour-puvuksi. Minulle on tavallaan jäänyt epäselväksi, miksi perinne tuntuu Suomessa velvoittavan sulhasta ja bestmania sakettiin, kun kukaan muu häävieras ei ikinä ole vastaavasti pukeutunut, ja tätä pukeutumista vieraalta voitaisiin pitää jopa outona. Saketti on mielestäni Suomessa juuri siksi usein vähän teennäinen, jos kohta kaunis kokonaisuus. Teennäinen se on siis vain siksi, että kukaan sulhasen ja bestmanin lisäksi ei ole saketissa, jolloin se on vähän kostyymimäinen. Luonnollisemmalta se tuntuu esim. brittiläisissä häissä, joissa siis hyvinkin koko juhlaväki saattaa olla saketeissaan – eikä siis pelkästään kuninkaallisissa häissä. Saketti olisi etiketin mukaan periaatteessa kuitenkin myös vieraalle oikein ja paras valinta, jos sulhanenkin siihen pukeutuu ja kutsu puhuu juhlapuvusta, mutta ”juhlallinen” puku on aina myös sovelias. Olisi kuitenkin useimmiten todellisuudessa vähän teennäistä vetää vieraana saketti päälle, kun se ei ole tapana. Jos sulhanen pukeutuu pukuun (mikä on loppujen lopuksi yllättävän harvinaista, mutta olisi oikeastaan mielestäni paljon sopivampaa joissain nykyhäissä!) saketti on suoranainen virhe.
Jotten kuulostaisi vallan saketin vastustajalta, totean vielä että se on mielestäni äärimmäisen kaunis ja ehdottomasti tyylikkäin vaihtoehto. Lisäksi sulhasen ja morsiamen täytyy toki pukeutua yhteensopivalla tavalla, ja prinsessamekon rinnalla mikään muu kuin saketti ei toki sopisi yhteen läheskään yhtä hyvin. Puku näyttää monien häämekkojen rinnalla turhan pliisulta. Erityisesti puvussa työskentelevälle pelkkä puku harvoin tuo sellaista juhlavuuden tuntua, jota häihinsä varmasti kaipaa. Juhlavuuden haku tosin usein vie häät mielestäni turhan vakavaan suuntaan. Suomalaisissa häissä tuntuu usein unohtuvan, että kyseessä on iloinen juhla. Romantiikkaa saa muullakin aikaiseksi, kuin hääparin vanhempien tunteja kestävillä itkuvirsillä (lue: puheilla). Ja toisaalta iloisuutta juhliin harvoin saadaan kovin teennäisillä ja yleensä erittäin kiusallisilla hääleikeillä, jotka herättävät useimmiten lähinnä myötähäpeää. Mutta karkaan pahasti sivuraiteille...
Smokki on häissä käytännössä aina virhe. Smokki sopii vain tietyntyyppisiin iltatilaisuuksiin, ja häät eivät normaalisti kuulu näihin, eivätkä ne siis yleensä ole edes iltatilaisuuksia. Hääjärjestelyiden pitäisi olla todella perinteestä poikkeavia ja kutsussa pitäisi nimenomaan mainita ”black tie”, jotta tämä olisi minun mielestäni sopivaa. Erityisen räikeä näky oli smokki eräissäkin päivähäissä, jotka loppuivat, outoa kyllä, jo ennen kuutta. Kyseisen smokin kanssa oli onneksi valittu tyylikäs bordellinpunainen clip-on rusetti sekä samanvärinen smokkivyö, joten kokonaisuus oli tällä onnistuneella valinnalla pelastettu. Suomessa toki puolet juhlakansasta pitäisi smokin valintaa oivallisena, sillä vaikka se on lehdistä jo melkein opittu, ettei smokki sovi Linnan juhliin, häistä iltapäivälehdet eivät vielä ole pitäneet sivistävää faktanurkkaustaan. Toki jos koko hääjuhla poikkeaa täysin totutusta kaavasta – mitä itse pidän jopa toivottavana, koska suomalainen kaava tekee juhlasta yleensä kaikkea muuta kuin iloisen – ja esim. ei tarjota istuvaa illallista, vaan juhlasta tehdään kokkarityyppinen tapahtuma, smokki voi olla sovelias. Tällöin se sopii kuitenkin vain ja ainoastaan mikäli kutsukortissa on niin erikseen mainittu, sillä olettama on – ellei toisin erikseen mainita – että hääjuhla seuraa tiettyä kaavaa. Smokin vetäminen päälle omin päin on moka pahimmasta päästä ja on peräti epäkunnioittavaa.
Paita on myös osoittautunut vaikeaksi useille näkemilleni häävieraille. Olen kovasti ihmetellyt tarvetta tunkea toimistonsininen – siis selvästi työhön kuuluva – paita päälle tällaisiin juhliin. Moderneja variaatioita toki haetaan usein, ja siksi esim. mustia, harmaita ja tummansinisiä paitoja näkee trendikkäinä itseään pitävien päällä useinkin. Sitten joku hakee kesäistä väriä esim. myrkynvihreästä paidasta. Jostain syystä kaikkien mainitsemieni vaihtoehtojen kanssa tuntuu kuuluvan asiaan käyttää täsmälleen paidan väriin sointuvaa yksiväristä solmiota. Mielestäni juhlaan yksivärinen valkoinen paita on yleensä ainoa sovelias, ellei ole kyse todella poikkeuksellisen hyvästä kombinaatiosta. Ruudut ja raidat (poislukien muutamat näkemäni todella hennot, lähes näkymättömät raidat, jotka tuovat muuten valkoiseen paitaan vain hieman iloista värisävyä) ovat yleensä täysin väärässä paikassa. Tyylikkäin solmiovalinta on yleensä harmaa, mielellään vaaleahko tai hopean sävyinen, tai vaihtoehtoisesti sininen. Toki monet muutkin värit voivat toimia oivallisesti, ja kokonaisuudessa tulisi ilman muuta ottaa myös morsiamen käyttämät värit huomioon. Juhlaan sopii kuitenkin aina parhaiten yksivärinen solmio, jossa saa toki olla jotain huomaamatonta kuviointia. Erityisesti paisley-kuvio, joka ei erotu pohjaväristä, on häihin erittäin sopiva. Yleisvaikutelman tulee kuitenkin olla hillitty, yksivärinen, kuvioinneista huolimatta.
Hääpukeutumisen ohjenuorana voisikin mielestäni pitää sitä, että muistaa perussäännöt ja laittaa päälleen jotain tyylikästä mutta iloista. Tämä on erityisen totta kesähäissä. Oivallista esimerkkiä tyylikkään vähäeleisestä pukeutumisesta, joka sopi loistavasti moderneihin häihin, antoi Tom Mahon. (kirj. huom: Mahon blogissaan valitteli, ettei töiden takia ehtinyt saada pukua viimeisteltyä tyydyttävästi häihin, ja joutui muokkaamaan sitä vielä häidensä jälkeenkin. Kuvittelisi muutenkin puvun mitoittamisen itselleen olevan vaikeanpuoleista.) Toki kyseessä on pukeutumisen ammattilainen, mutta selvästi ei-juhlallisiin (ks. morsiamen mekko) häihin ja nimenomaan morsiamen asuvalintaan sopivan pukuvalinnan tekeminen tuntuu olevan vaikeaa vähän kaikille.
http://www.englishcut.com/page/4/Sarasvuon kuvasta todettava, että onneksi tuuman verran liian pitkien paidanhihojen seuraksi on otettu yhtälailla liian pitkä takki. Istuvuudesta on kuvakulmasta johtuen vaikeaa sanoa muuta. Lahkeiden pituuden olisin normaalisti veikannut johtuvat housujen valumisesta – harva kun älyää käyttää vyötä niin paljon parempaa keksintöä, eli housunkannattimia – mutta hihojen ollessa noin pitkät, veikkaan saman ongelman vaivaavan lahkeidenkin kanssa. Valitettavaa sinänsä, että tällaiset ”julkkisten satuhäät” osoittavat taas kansalle vääriä toimintamalleja, jotka kohta hyväksytään kuitenkin ehdottomasti oikeina.
Siinä haja-ajatuksiani hääpukeutumisesta. Kuten todettua (ja paatoksesta havaittavissa), asia on sydäntäni lähellä.
