Luonnollinen hartialinja

[kapten GT]

^ Koon 50 yksirivinen kaksinappinen erittäin vähän käytetty Bossin klubitakki roikkuu vaatekaapissa riesana. Olen laihtunut siitä ulos.

[harmaa eminenssi]

-- Boss edustaa itselleni brändiä josta on saatu kitkettyä pois kaikki persoonallisuus tai sielu (joka mielestäni on kuitenkin vaatekappaleissa ensiarvoisen tärkeää).

Kiitos tästä mainiosta vastauksesta, selvensi hyvin asiaa. En oikeastaan itse ajattele vaatteiden valintaa tuolta kannalta, vaan hyvältä näyttäminen riittää - en kammoksu edes pahinta pintamuotia, jos se sattuu miellyttämään silmää (näin tosin käy harvoin). Vaatteen ulkonäkö, laatu ja istuvuus ratkaisevat. Persoonallisuus/ainutlaatuisuus ja perinne/tarina ovat sitten ylimääräistä plussaa.

Mutta itse ketjun aiheeseen:

Eihän mulla ole sukkamyttyä kalsareissa niin miksi sitten ylimääräistä vaahtomuovia harteissa?

Minusta tuo vertaus ontuu - pahasti. Olkatoppauksien tehtävä on ymmärtääkseni tuoda ryhdikkyyttä, päätarkoitus ei suinkaan liene hartioiden keinotekoinen leventäminen. Erityisesti (juhla)puku kaipaa omissa silmissäni arvokkuutta tuovaa ryhtiä. Vapaa-ajan takeissa voisin luonnollista hartialinjaa ehkä kokeillakin, kunhan kangas olisi paksua (kuten tweed). Esimerkiksi klubitakin/bleiserin sack-linjaa en ymmärrä ollenkaan - edustustakin huvipurren kannella tulee olla ryhdikäs! Suuri osa klassisesta vaatekaapistahan periytyy sotilaallisesta pukeutumisesta, jonka myötä ryhdikkyys on sen olennainen osa.

[I_Heart_Harvard]

Olkatoppauksien tehtävä on ymmärtääkseni tuoda ryhdikkyyttä, päätarkoitus ei suinkaan liene hartioiden keinotekoinen leventäminen. Erityisesti (juhla)puku kaipaa omissa silmissäni arvokkuutta tuovaa ryhtiä. Vapaa-ajan takeissa voisin luonnollista hartialinjaa ehkä kokeillakin, kunhan kangas olisi paksua (kuten tweed). Esimerkiksi klubitakin/bleiserin sack-linjaa en ymmärrä ollenkaan - edustustakin huvipurren kannella tulee olla ryhdikäs! Suuri osa klassisesta vaatekaapistahan periytyy sotilaallisesta pukeutumisesta, jonka myötä ryhdikkyys on sen olennainen osa.

Ei se mitään. Mua ei haittaa jos ihmiset ei ymmärrä. Tosin se on fakta, että klassinen merisotilaan univormu ei ole topattu.

[Jussi]

Saman takin voi tehdä sekä toppauksetta että toppauksilla ryhdikkään ja ryhdittömän näköisiksi. Tämä riippuu huomattavan paljon leikkauksesta, saumavaran suunnan käytöstä, saumatyypeistä ja pukukankaasta. Lisäksi varsinaisen toppauksen sijaan voi käyttää mm. tukikangasta ilman minkäänlaista nostoa (oma suosikkini juhlavammissa puvuissa), jolloin saadaan kauniisti yhdistettyä pagodipuvun hartia-niskavälin kaari, kevyt saumakulmanosto (sisäänpäin käännetyllä ja napakasti ommellulla olkatukikangasta aavistuksen nostavalla saumavaralla) ja pehmeä olkapään kaartuvuus. Kaikki ilman vanupullaa hartialla.

Juuri tuon hartian haluan joskus frakkiini, smokkiini ja sakettiini.

[Dan-D]

Asia näyttäisi olevan juuri Jussin kuvaamalla tavalla.  Toppaus ei välttämättä merkitse/luo ns. militaristista olkapäätä.  Esimerkin aiheesta tarjoaa tuttofattoamano-blogi käsitellessään Huntsmanin pukua:

http://tuttofattoamano.blogspot.com/search/label/Huntsman

Olkapäistä kertovan osuuden tarjoama viisaus näyttää olevan erityisesti se, että olkapään muoto – joka Huntsmanilla on huomattavan rouhea, eikä lainkaan luonnolliseksi yleensä miellettävä – voidaan saada pikemminkin ns. ropingia käyttämällä, kuin varinaisella toppaamisella.  Kyseisen takin omistajan olkapäät ovat ilmeisesti olleet erittäin – sanotaanko – pullonkaulamaiset.  Epäilen, että Huntsmankin tehnee pukuja, joissa tuota vähääkään toppausta ei ole, vaan ainoastaan vahvaa ropingia (jota toki tukee tukikangas).  Jussi tuntee terminologian ja tekniikan paljon itseäni paremmin, mutta käytän itse tätä termiä ”roping”, kun en parempaan pysty.  Joka tapauksessa blogin mielenkiintoisimpia lauseita, oli se, jossa todettiin Huntsmanin puvussa olevan vähemmän täytettä olkapäässä, kuin esim. Oxxfordin tai Brionin.  Vaikka nämä eivät suoranaisesti luonnollisen lookin etummaisia edustajia olekaan, Huntsmania pidetään erittäin militaristisena olkapäästään.  Siksi tämä on hyvin mielenkiintoista.

Oma pukuihanteeni vastaa myös Jussin kuvailemaa (kaikissa tilanteissa), jos ymmärsin sen oikein.  Linja niskan ja olkapään välillä seuraa luonnollisesti henkilön olkalinjaa eli laskeutuu.  Olkapäässä ei ole toppausta (kuin korkeintaan kompensoimaan alempana olevaa toista olkapäätäni) vaan muoto saadaan nimenomaan ropingilla.  Se tuo ryhdikkyyttä leventämättä tai muokkaamatta muutenkaan hartialinjaa.  Mielestäni täysin luonnollisen hartialinjan ongelma on se, että se tekee visuaalisen efektin, jossa olkapäät laskeutuvat itse asiassa vahvemmin, kuin ne oikeasti tekevät.  Roping on tähän ratkaisu, sillä se luo mielestäni vaikutelman, joka parhaiten vastaa todellista hartialinjaa.  Edelleen se mahdollistaa mielestäni kaikkein kauneimman hihan laskeutumisen, sillä hiha seuraa ropingin ansiosta kaikkein optimaalisimmin olkavartta.

Harvard-fanille (kieli poskessa) voisi todeta, että aidosti klassisessa merisotilaan univormussa toppauksen sijaan olkapäässä on kultaiset poletit.

http://www.merriam-webster.com/art/dict/epaulet.gif

[i v y m a n]

^Eikö ole ihan hyvä juttu että amiraalin laakeille hartioille voi tarvittaessa laskeutua vaikka helikopterilla?

[Pchan]

Tämä keskustelu menee nyt korkealta ja kovaa yli oman käsityskyvyn. Lukemani perusteella komppaan kuitenkin jussia ja havaintoa tuosta, että olkapäästä voidaan tehdä 'muotoiltu' myös toppaamatta tai hyvin pienellä toppauksella. Itse olen tykännyt monien napolilaisten valmistajien tyylistä, mutta hintojen puolesta noita ei vielä oel kaappiin eksynyt.

Tämä kuva havainnollistaa hyvin pagoda-olkapään viehätyksen. Kuvassa siis oikealla:

[rjs]

Eihän toi ole konkaavi hartia vaan konveksi.

[Jussi]

Lisätäkseni, en voi suitsuttaa tarpeeksi kyseistä blogia - artikkelit joissa tarkastellaan laatuvalmistajien vaatteita ovat mahtavia. Alaa hyvin tunteville (krohöm.. Jussi) nämä eivät varmaan mitään uutta tarjoa mutta meille maallikoille mielestäni nannaa.

Itse asiassa k.o. blogi on omalla jatkuvan seurannan listallani juuri siksi, että sieltä oppii koko ajan kaikenlaista - joko "ruumiinavauspöytäkirjoista" tai sitten kuvista.

Pagodiolkaa en itse fanita (siinä on mielestäni liiallinen heitto ennen hihaa), mutta samalla hartiatyylillä tehty pyöröolkainen takki, jossa saumaa korostetaan aivan aavistuksen verran saumavaroilla, on juhlapuolelle äärimmäisen hyvin soveltuva (eikä luo vaikutelmaa leveistä harteista - en muuten pidä tuosta vaikutelmasta, se on aina falski). Arkipukuihin ja -takkeihin sitten aina mieluiten hyvin pehmeä spalla camicia l. paitaolka - valitettavasti näiden saatavuus on jossain niukan ja olemattoman välillä.

[ChuckBass]

Aiheeseen ei ole kirjoitettu pitkään aikaan, mutta jaanpa nyt vain linkin, jossa on käsitelty aihetta "what is a Neapolitan Jacket", asiasta ja siitä muodostuvista mielipiteistä kun aina välillä keskustellaan.

Mielestäni tuossa on noita perusjuttuja selitetty melko hyvin ja ymmärrettävällä tavalla.